Tämän päivän minä muistan aina. Vuosi sitten Friida nukkui pois. Ei viikkoakaan ole mennyt, etten olisi Friidaa kaivaten muistanut ja surrut sen liian aikaista lähtöä. Blogista löytyvät tunnelmat. En niitä muuten muistele. Se oli rakas, iloinen, ihana koira. Yksi elämäni koirista. Ikävä on edelleen.
Eilen oli seuran kevätkokous. Olin osallistunut Greetan avo-tuloksilla Betyan pytty-kiertopalkintokilpailuun. Ja niin vain se pysti voitettiin. Avo-luokka olikin meillä erittäin onnistunut ottaen huomioon ääntelyn ja kierrokset. Mutta kyllä niistä hyvistä tuloksista osasin iloita, sillä alokasluokka oli yhtä tuskien taistelua. Tänä aamuna otettiin sitten pyttyposet pikkuneidin kanssa.
- Hmmm, onpa mielenkiintoinen tuoksu.
Saas nähdä, milloin voittajaluokan liikkeet alkavat olla sellaisessa kuosissa, että uskaltaa lähteä testaamaan niitä. Sitä ennen toivon saavani apuja tänään ja huomenna pidettävästä viretilakoulutuksesta. Olisi mahtavaa saada apuja sille, miten voisi opettaa koiraa itse laskemaan viretilaansa. Katsotaan, mitä koulutus tuo mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti