Ilmoittauduin jo aikaa sitten Taiton järjestämään Koiran vireenhallinta -koulutukseen, jossa kouluttajana on Sofia Haapanen. Hänen luentoaan kävin samasta asiasta kuuntelemassa Haminassa alkuvuonna. Tämä koulutus oli kaksipäiväinen, reilu puoli tuntia aikaa per koirakko. Jokainen laittoi vähän ennakkotietoja koirastaan.
Koirakkoja oli seitsemän. Perjantai alkoi ensin pienellä luennolla. Sofialla oli kuva poikittain olevasta kahdeksikosta, jossa osa oli vihreä ja osa harmaa. Siinä varmaan oli jotain selkeitä tekstejäkin, mutta en niitä muista. Se, mikä jäi mieleen oli, että kun koira on harmaalla alueella, turhautunut, peloissaan, jännittynyt, ylikierroksilla ym. on turha yrittää sitä kouluttaa ja opettaa. Silloin pitää odottaa, että koira itse omatoimisesti rauhoittuu, ottaa kontaktia ihmiseen, mikä on merkkinä, että ollaan vihreällä alueella eli sillä alueella, jossa ollaan ikäänkuin samassa kuplassa ja oppiminen voi alkaa. Jotenkin tämä ajatus väreistä ja kuplasta oli minusta tosi konkreettinen. Kun Greetta on ylikierroksilla ja voihkii, minä olen kieltänyt tai houkutellut tai antanut käskyjä jne. Nyt siis jätän ne pois ja odotan, että koira itse laskee itsensä taas kuuntelukykyiseksi. Tokossa ja rallyssa tämä ehkä on helpompi homma, mutta agilityssa varmaan tosi haasteellista. Siksi emme kisaa ennen Kokkolaa ja jos treenaamme, niin jotain pientä, selkeää, hyvin suunniteltua ja lyhyttä - ja sitten kiireesti pois.
Me oltiin Greetan kanssa aika lopussa. Hain sen jossain vaiheessa kotoa, kun en viitsinyt sitä autossa istuttaa montaa tuntia. Ensin Greetta sai hengailla ilman hihnaa ja käydä haistelemassa istuvia ihmisiä, jotka eivät sitä sen kummemmin noteeranneet. Näki, että vähän jänskätti. Lopulta se päätti itse tulla istumaan minun viereeni, mistä sitä kehuin sitten. Greetan kierrellessä juteltiin koirasta Sofian kanssa. Ekana päivänä alettiin työstää ääniongelmaa, joka on toko-liikkeissä. Otettiin kartion kierto. Vaikka oltiin lähellä, heti tuli ääntä. Tehtiin askelia kartiota kohti. Äänettömästä suorituksesta tuli palkka, äännähdyksistä ei. Käännyttiin välillä pois. Aina kun pysähdyksessä koira luopui kartiosta ja katsoi minua, tuli palkka - siis jos ei tullut ääntä. Joskus palkka oli kartion kierto, useimmiten nami. Kummasti tämä toisto ja toisto ja toisto rauhoitti Greettaa ja saimme hyviä suorituksia. Sitten mentiin autoon.
Tämän otan käyttöön kaikissa vauhtijutuissa. Mikä tässä on erilaista aiempaan, on se, että minä olin koko ajan passiivinen, paitsi palkatessa. En auttanut enkä ohjannut, vaan koira mietti ja luopui ja sai siitä palkkausta.
Sofia monen koiran kanssa teki luopumista, minkä syyn takia kenenkin kanssa. Lauantaina Greetan koulutusasiana oli ääni. Kun meitä vastaan tulee ihminen ja minä sanon Moi, Greetta haukahtaa myös. Niin se teki nytkin, kun kokeiltiin. Enemmän se reagoi minun sanomiseeni kuin vastaan tulevan Sofian sanomiseen. Kun koira luopui haukahduksista ja oli hiljaa, se sai palkkaa. Jos se haukahti, otettiin uudestaan, ehkä vähän kauempana oltiin toisistamme, tervehtimisen jälkeen käännyttiin pois häiriöstä...monenlaisia tällaisia juttuja.
Paljon tuli pohdittavaa, miten näitä ajatuksia oikein hyödyntäisin, mutta jos olen pitkäjänteinen ja muistan koko ajan periaatteet, uskon, että Greetta arjessa ja harrastuksissa saa paljon näistä apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti