Kevät on suosikkivuodenaikani. Nimenomaan tämä loppukevään aika. Lintujen laulun lisääntyminen tuo suurta riemua. Merlin-applikaation kanssa seison usein metsikössä kuuntelemassa, ketä kaikkia on äänessä. Koirat istuvat kiltisti hihnassa vieressä odottamassa, että hulluus menee ohi. Aivan uusia tuttavuuksia ovat olleet rastaskerttunen ja tiltaltti.
- Joko kohta jatketaan matkaa?
Toinen kohde ( koirien lisäksi) on kukkivien kasvien kuvaus. Nekin ilahduttavat silmää. Ja koiratkin välillä joutuvat poseeraamaan kukkien keskelle.
Muutama päivä sitten päätin viedä koirat Citymetsään, kun oli niin kaunis aamu. Enpä tutkinut säätiedotuksia, jotka lupasivat sadetta. Siispä kun astuimme ulko-ovesta pihalle satoi vettä ja rakeita. Onneksi auto on muutaman metrin päässä ja selvittiin ilman suurempia vammoja. Mutta kun ajelimme Kotkansaarta kohti, sade rauhoittui. Pilvet suuntasivat merta kohti, Siitä piti ottaa kuva.
Ja Citymetsässä ei sitten satanut juuri yhtään. Olipa kiva reissu. Molly innostui porhaltamaan. Taisi olla juoksuvajetta. Greetta tekee pieniä spurtteja vain.
Alku menee aina haistellessa muiden koirien jälkiä, Mutta sitten vauhti kiihtyy,
Edelleen ollaan jatkettu rallyn treenaamista. Viikonloppuna on taas kisa. Niin paljon on uutta opittavaa sekä koiralla että ihmisellä, että otamme nämä kisat edelleen harjoituksen kannalta. Huomenna kasvattaja ajaa Mollyn turkin alas. Saas nähdä, onko sillä vaikutusta sunnuntain suoritukseen.
Kausi tulee olemaan lyhyt, sillä aloitimme vasta huhtikuussa ja nyt jo on alkanut hellekausi, joka ei sovi Mollylle, joten pari kisaa, jotka on varattu, tehdään vielä ja sitten vietetään kesä kisavapaana. Syksyllä sitten ilmojen viiletessä ehkä starttaamme taas.
Toinen uusien sääntöjen kisa oli 11.5. Porvoossa. Se oli kahden kisan iltakisa, mutta ilmoittauduin vain jälkimmäiseen, kun eka oli täysi. Olisi siellä paikka myöhemmin avautunut ensimmäiseenkin, muttei menty. Tuomarina oli Pia Heikkinen.
Rata näytti tältä.
Porvoon halli oli täynnä temppuja, jotka olivat haastavia meille. Ei siis suuria odotuksia.
Tuloslappu on tässä ( videota ei ole, kun ei ollut tuttuja paikalla)
Ei siis tulosta, mutta minä hommasin meille kaksi noista kympeistä. Merkkiä ei oltu harjoiteltu uusien sääntöjen aikaan. Yritin treenata sitä odotusalueella, mutta ei onnistunut. Päätin sanoa Mollylle Kierrä. Se toimi ja se pysähtyi hyvin. Mutta sitten minä tein sen kympin virheen ottamalla koiran mukaan sen vierestä enkä kartion kohdalta. Toinen minulle merkitty kympin virhe oli oikealla peruutuksen liian lyhyt keskiaskel. Tosin oikea puolin on Mollylle vielä vaikea tuossa liikeessä ja se oli välillä ihan vinossa. Mutta siis ilman minun töppäyksiäni, oltaisiin saatu tulos. Ja niinkuin tuomari tuolla toteaa. en muistanut sitä hihnan irroitus-sääntöä. Siitä ei sakotettu. Sen jälkeen olen kyllä muistanut asian. Vaikkei tulosta tullut, ajeltiin kotiin ihan hyvissä fiiliksissä. Rata oli todella haastava ja Molly teki varsin kivasti.
Seuraava kisa oli Kotkassa 14.5. Tuomarina oli Kirsi Petäjä.
Rata oli tämän näköinen.
Ja tuloslappu näytti tältä.
Kaksi kymppiä tuli radalta. Molly lähti liian myöhään kartion kiertoon, vaikka kyllä ajoissa sitä rupesin jo hoputtamaan. Se kyllä osaa liikkeen, joten se kymppi meni Mollyn piikkiin. Toinen kymppi tuli minulle, sillä lähdin kääntämään meitä huolimattomasti eli liikuin alussa liikaa. Saatiin ensimmäinen tulos kuitenkin
Molly kisaa nyt pienten koirien hypyillä. Se mitattiin Kotkassa. Vein koiran kiireesti kotiin, sillä minä oli avo-alo-sen-luokkien vastaava koetoimitsija. Olin kyllä aika uupunut sen päivänä jälkeen.
Eilen sitten taas jatkui kisaturnee. Menin taas Porvooseen iltakisoihin. Tällä kertaa kahteen. Tuomarina jälleen Kirsi Petäjä. Mukana matkassa oli seurakaveri Eija koiransa Manun kanssa. Manu on jackrussel ja se hakee viimeistä mestaritulosta. Aika taitava 11-vuotias siis.
Tässä kisakumppanit. Manu ei erityisesti arvosta vieraita koiria. Siksi kukat hajurakona. Niin kuin Mollyn kielestä näkyy, eilen illalla oli jo aika lämmintä ja illan mittaan halli lämpeni edelleen.
Ensimmäinen rata oli tällainen:
Kaikenlaista tehtävää oli.
Mollyn tuloslappu.
Kaikkea pientä. Molly muun muassa kiersi kyltin yhden tehtävän yhteydessä ja arvelin, että tulee kymppi. Edessä peruutus on meillä ihan vaiheessa ja eikö rata alkanut sillä. Olin ihan varma, ettei meidän peruutusmatka riitä, mutta ihme ja kumma, se riitti. Eli saatiin toinen tulos.
Manu sai 93 pistettä ja sijoittui toiseksi.
Toinen rata näytti tältä.
Rata oli helpompi kuin A-rata, mutta Molly oli perässä raahattavaa mallia ja meno oli raskasta. Virheitä tuli molemmille. Minä taas peruutin liian lyhyen askeleen ja TAAS kutsuin liian aikaisin. Yritin tsempata Mollya liikkumaan. Tuomari oli sitä mieltä, että paineistin koiraa, mutta en ole samaa mieltä. Molly oli vaan tosi väsynyt kuumuudesta.
Eli minä olen yhtä heikko lenkki kuin koiranikin. Pitää skarpata. Molly jaksoi loppulenkillä vielä hymyillä - tai ainakin läähättää. Manu sai toiselta radalta 94 pistettä ja sijoittui kolmanneksi. Se viimeinen valiotulos jäi inhoittavan lähelle.
Kotimatkalla oli koirien häkkiosastossa todella hiljaista - ja niin oli moottoritielläkin. Greetta odotteli kotona ja pääsi privalenkille kotiin tultua ja molemmat saivat iltaruoan. Kyllä väsytti.
Seuraava kisa meillä on Haminassa ja sitten vielä yksi Kouvolassa. Sitten jää kisailu tauolle.
Tänään tehtiin aamupäivällä metsälenkki, johon sisältyi paljon nuuskuttelua ja hidasta tallaamista. Lämpötila oli jo +24 astetta, eli hellettä riitti, mutta metsän varjoissa oli mukavaa. Linnut lauloivat. Käkikin kukkui. Ja muutakin kuului.
Hornetit ovat jo jonkin aikaa täällä kaakonkulmalla kierrelleet taivaalla. Aina se vähän käy tunteisiin. Toivotaan, että pian tilanne ratkeaisi rauhanomaisin keinoin. Ollaan täällä nimittäin aika lähellä rajaa.
Metsälenkin jälkeen Mollylla oli hiki. Hallin pihalla oli viilennysallas koirille, sillä seuralla on tällä viikolla agilityn iltakisoja ulkokentällä. Plumpsautin Mollyn altaaseen. Tykkäsi.
Loppuun koirieni kuvia.
Aamulenkillä
Päivälenkillä
Voikukat ovat kauneimmillaan. Ja Jokipuistossa on kirsikkapuisden kukinta varmaan loppusuoralla.
Koska toko-koe oli lähetymässä, piti ennen sitä tehdä vielä kenraaliharjoitus. Tein kaikki liikkeet Haminan hallissa ja Molly sai palkkaa joka liikkeen jälkeen. Haminan halli on pieni, joten täysimittaisia liikkeitä ei oikein onnistu saamaan. Ja kaukokäskyt ovat vielä vaiheessa etenkin matkan suhteen, mutta olin kohtuu tyytyväinen tähän kehitysvaiheeseen.
Käytiin pari päivää ennen agilityn möllikisaa treenaamassa etenkin keppejä. Kyllä ne koko ajan kehittyvät.
Perjantaina 24.4. oli agilityn möllikisat Kotkan hallissa. Olin ilmoittanut Mollyn mölleimpään luokkaan, jossa on vain hyppyjä ja putkia. Vähän taisi typykkää jännittää, kun vauhti oli alussa aika hiljainen, mutta loppua kohti parani eikä se tehnyt virheitä. Noin pitkää rataa ei olla tehty ja välimatkatkin olivat aika suuret Mollylle, mutta ihan hyvä suoritus näillä taidoilla kuitenkin.
Olin edellispäivänä tilannut netistä VetaPetistä Nutrolin Senioria ja Trikem Hyaluronia pullot, kun olivat vähän alennuksessa, ja möllikisapäivänä olivat jo lähikaupassa. Nopeaa toimitusta.
Sitten tuli toko-kisa-päivä. Mollyn oli tarkoitus aloittaa, koska halusin viedä heti koiran kotiin, kun suoritus on tehty ja sitten palaisin hallille talkoilemaan kehäsihteeriksi alempiin luokkiin. No, ei oltu ensimmäisiä vaan viimeisiä, koska pienten koirien mitoilla mentiin eikä ollut muita pieniä koiria kisassa. HuomasinMollysta, että edellisestä toko-kisasta oli pitkä aika, kun se kehään mennessä ( ilman hihnaa - sitä ei ole riittävästi treenattu sitäkään) oli vähän huuhaileva eikä seurannut vierellä.
Liikejärjestys oli tämä.
Yksilöliikkeet siis kahdessa osassa.
Ensin oli paikkis.
Molly suoritti muuten oikein hyvin, mutta ennakoi ylösnousua, vaikka oli eka ylösnousija.
Mollyn ensimmäinen yksilöpätkä oli vallan huuhaata. Kaukoissa se ehkä hämmentyi siitä, että olin niin kaukana, joten se teki ihan omituisia ratkaisuja. Sitten mentiin hyppyhässäkkään. Se ei havainnut kartioita vaan lähti minne sattuu. Nollahan siitä tuli. Lähetin sen kuitenkin vähän lähempää kiertämään ja se teki liikeen loppuun asti aivan kelpo tavalla. Ja kun tuo kartion bongaus on sillä ollut varsin varma.
Lopuissa liikkeissä oli useammassa yhtä ja toista pientä häröilyä. Seuruussa se ei ollut sinnikäs, ja alkoi jossain vaiheessa vähän jätättää. Luoksetulossa vähän ennen sivulle tuloa se bongasi seinän vieressä naulauslevyn ja sitä piti mennä katsomaan. Ruudussa se pysähtyi ensin ruudun eteen eli tarittiin toinen käsky. Sitäkään se ei ole ikinä tehnyt. Tunnarissa haki oman, mutta pysähtyi matkalla pureksimaan. Eli paljon kummallista häröä.
Siis niinkuin tiesinkin, vaiheessa ollaan, mutta kyllä se osan liikkeistä osaa treeneissä paljon paljon paremmin. Saatiin kuitenkin kolmostulos, koska kiltti tuomari.
Koska kesällä toko-kokeet ovat yleensä aina ulkona, me emme kisaile tokoa, vaan käytämme ajan treenaamiseen. Syynä se, että Mollylla on huono kuumuuden kesto. Ja treenaamme KKSn hallissa, jotta saamme harjoitusta oikeilta etäisyyksiltä.
Vein Mollyn kotiin ja palasin kiireesti kehäsihteerihommiin. Olin varsin naatti illalla. Yritin mennä ajoissa nukkumaan, koska sunnuntaiaamuna piti herätä aikaisin. Olin menossa Haminan agilitykisoihin ratahenkilöksi. Herätys kello seitsemän korvilla.
Aamulla näytti tältä:
Lunta oli tullut reilusti ja autossa oli tietenkin kesärenkaat. ( onneksi uudet) Mutta ei voinut muuta kuin startata vähän ennen kahdeksaa. Onneksi isot tiet olivat vähän paremmassa kunnossa ja ihan kunnialla pääsin pelipaikoille.
Olin siis rakentamassa ratoja ja nostamassa pikkumini-mini-medin kolmen kisan aikana rimoja. Yksi hauska tapaus sattui. Marjo ja parson Kuula toisella radalla tulivat läheltäni. Kuula yllätti. Sillä on taipumus kuulemma tällaiseen.
Sain märän pusun suoraan nenääni. Sitten saas rata jatkui. Kyllä huvitti. Kaikki tapahtui todella vauhdilla. Kolmannella radalla olin poispäin kääntyneenä eikä Kuulan enää tarvinnut tulla suutelemaan. 😚
Lähdin ennen yhtä kotiin aika naattina. Mutta koirat piti heti viedä lenkille. Onneksi lumi oli jo paljon sulanut,
Sama puu aamulla ja illalla. Molemma värikuvia.
Lähdettiin vielä myöhemmin iltapäivällä Eijan ja koiriensa sekä Mollyn ja Greetan kanssa KKSn hallille vähän agsaamaan. Minun jalkani ja etenkin nivelrikkopolveni olivat aivan tönköt viikonlopun ahkeroinneista. Se näkyi kyllä agilityradallamme säälittävänä juoksuyritelmänä.
Sitten mentiin metsään vielä hyvälle lenkille ja koirat olivat oikein tyytyväisiä. Minä olin superväsynyt kaiken jälkeen ja menin ajoissa nukkuman.
Tänään sitten ei treenattu yhtään mitään. Käytiin tyttöjen kanssa Citymetsässä. Paljon oli haistelua ja vähän spurttailuakin. Se teki kaikille hyvää. Paitsi että minä en spurttaillut.
Ollaan nyt alettu toden teolla tekemään tokon tehotreeniä, sillä koe on jo reilun viikon päästä. Molly tekee mollymaiseen tyyliin, eli ei hirveä kiire minnekään. Yllättäen vaikeaksi on osoittautunut ohjattu nouto. Siis lähteminen noutamaan. Sen on selvästi vielä vaikea ymmärtää, että pitää lähteä taakse. Tarvitaan toinen käsky, ennenkuin se lähtee. Toinen nouto sitten sujuu paremmin. Tänään mennään taas treenaamaan. Olen jättänyt käännöksessä Mollyn tosi nopeasti seisomaan. Tänään kokeilen, että se tulisi lähemmäs minua, joten se on kuulolla paremmin ( ehkä) kun lähetän noutoon. Tänään kokeilen myös toisia kapuloita. Mollyn kapulat ovat keltaiset. Kokeilen myös vähän korkeampia valkoisia. Lähinnä siksi, että erottuisi paremmin koiran silmiin. Molly ei kyllä tykkää, kun vaihdetaan, mutta näitä se on joskus käyttänyt kyllä. Kokeilin Greetan vanhoja pieniä, jotka ovat tumman violetit. Sellaisen haki kyllä, mutta puri ihan hirveästi keskiosaa rikki. On hyvin pehmeää puuta selvästikin, joten ne jäävät käyttämättä. On tämä niin välineurheilua.
Ruutu yllättäen tökki kivituhkahallissa. Lähetin useita kertoja. Välillä se jäi istumaan. Välillä se meni reunaan. Ihan kuin ei hahmottaisi ruutua. Laitoin läpinäkyvän kannen targetiksi. Sitten toimi. Kaukot ovat vielä vaiheessa. Tänään yritetään kymmenestä metristä. Eli ttyösarkaa riittää eikä odotuksia ole.
Tässä meidän treenejä.
14.4. KKS
15.4. Hamina
Ja vähän rally-läksyjen tekoa. Jenni Susi oli kouluttamassa ja me saimme vinkkejä sivuaskeliin edessä ja sivulla. Peruutusta targetille teki joku muu ja tuntuu Mollyllekin toimivan aika kivasti.
Greetta on välillä hetken aikaa ontunut etujalkaa hoopersin jälkeen. Päätin, että on aika tutkia, missä mennään ja lähdettiin 1.4. aamutuimaan ajelemaan kohti Anjalan Eläinlääkäriasemaa. Greettaa vähän jännitti ja nukahtamiseen meni hetki, mutta kuukahti se kuitenkin. Samalla nukutuksella oli tarkoitus paitsi kuvata etujalat niin myös poistaa hammaskivet. Ja tietenkin vanhalta koiralta otettiin verikokeet myös.
Niinkuin olin arvellutkin, vasemmassa kyynärässä oli nivelrikkoa. Oikeassakin oli, mutta vasta vähän. Olkanivelet olivat ok molemmissa jaloissa.
Vasen kyynärä...
....ja olka.
Oikea kyynärä...
...ja olka.
Hampaat olivat siistit, eikä ollut paljoa putsattavaa.
Verikokeiden tulos oli tässä:
Tuon virtsasta kertovan BUN -arvon takia ( epäilys, onko munuaisissa häikkää) lähti verinäyte Movetiin toisella tapaa testaamista varten. Se tulos oli viitearvoissa. Eli mummeli on ihan hyvässä kunnossa tällä hetkellä.
Jatkamme kerran kaksi viiikossa hoopersia, mutta kiinnitämme huomiota rataprofiiliin niin, että kaarrokset ovat laajat. Koska Greetta tekee lajia ehkä 10 minuuttia per kerta ja nauttii siitä suunnattomasti, niin niin kauan, kun ontuminen on vähäistä tai sitä ei ole, niin jatkamme lajia.
Kävimmekin Eijan ja koirien kanssa tekemässä hallilla hoopersia ja agilitya.
Tässä Greetan taidonnäyte.
Mollykin sai tehdä.
Mollyn agilitya ( keppiprojekti jatkuu)
Sitten se rally-kisa.
Se oli omalla hallilla. Tuomarina oli Kirsi Petäjä, ystävällinen, mutta tarkka. Rata ei ollut ihan helpoin.
Rata alkoi oikein mukavasti, mutta jalkojen välistä pujottelu ja edestä puolen vaihto eivät onnistuneet. Ja muitakin pieniä virheitä tuli. Mutta sitten lopussa minulle tuli aivopieruja. Edessä peruutuksessa en pysäyttänyt koiraa ensin seisomaan. Sitten se peruutti aika lyhyen matkan - ja MINÄ KUTSUIN SEN SIVULLE. Argh! Sitten kyltin19 jälkeen tuli viimeinen kyltti ennen maalia ja se tuli niin nopeasti, etten huomannut koko kylttiä ja mentiin ohi. Silloin vasta tajusin, että tuossa luki jotain. Mutta jatkettiin maaliin, koska tiesin, että meille ei tulosta ollut tulossa. Lähinnä nauratti oma töppäily. Vielä on paljon treenaamista meillä, mutta tulipahan avattua uusien sääntöjen kisakausi.
Tässä meidän rata.
Hämmästys oli melkoinen, kun oltiin tuomarin suosikkeja. Nimenomaan Molly oli. Ohjaaja sai sapiskaa. :-)
Sitten vein koirat kotiin ja palasin loppupäiväksi alempien luokkien vastaavaksi koetoimitsijaksi. Kun puoli kuusi laitoin hallin oven kiinni, niin olin kyllä aivan naatti. Koirat silti pääsivät pienelle lenkille, saivat ruokaa niinkuin itsekin, ja uni maittoi kyllä makeasti kaikille.
Ostin tutulta nuuskumaton. Meillä on yksi sellainen ennestään. Eilen laitoin koirille iltaruoan sinne. Pelkät nappulat siis. Oli kyllä sinnikästä etsintää molemmilta.
Molly tuli sitten tuijottamaan, niinkuin se on iltaruoan jälkeen ruvennut tekemään, sillä se haluaa jälkiruokatikun. Kun on kerran saanut, niin aina pitää saada. Ja se on tosi sinnikäs - ja riemastuu, kun nousen antamaan.
Eilen myös käytiin Haminan hallilla tekemässä uudestaan kisarata. Kyllä se vähän paremmin meni tällä kertaa.
