23.9.2014

Piirimestaruuskisat ja treenailua jälleen

Oma seurani ja saman kaupungin toinen seura järjestivät tänä vuonna agilityn piirimestaruuskisat.
Se tiesi töitä ja kisailua koko viikonlopuksi, sillä oli lupautunut lauantaiksi tekemään ratahenkilön hommia ykkösluokkien ajaksi. Oli hauska seurata aloittelijoiden kisailua. Tuomari Seppo Savikko oli tehnyt tosi mukavat ykkösten radat. Oman jännityksensä toivat pulut, jotka ovat tehneet pesän hallin katon rajaan. Ne pääsevät aukoista halliin ja yksi rohkelikko lennähti maahankin. Minä sen kävin hätyyttämässä lentoon. Mutta meteliä ne pitivät ja pulun kakkoja oli jouduttu edellisenä iltana siivoamaan pois. Joitain koiria kyllä pulut ja niiden tuoksut häiritsivät radalla ollessa ja ne lähtivät radalta pois nurkkaa haistelemaan. No, kunhan pesintä on ohi, pulujen vuokrasopimus sanotaan irti ja jotain estoja tehdään, ettei pesiminen enää pääse toistumaan.

Pääsin lauantaina hallista kotiin kahden jälkeen. Hoidossa ollut Geisha ja tytöt pääsivät Jylpylle vähän riehumaan. Tai no Geisha ei riehunut, mutta haisteli kovasti kuitenkin.

                                                        Vanhempi ja nuorempi pylly

                                               Friida osaa pitää ihan itsekseenkin hauskaa.

                                                       Saagakin pöllytteli kivituhkaa.

                                                Geisha touhusi omiaan ja seurasi leikkejä.

                                                                   Iloiset pallotytöt

Sunnuntaiaamuna oli taas aikainen herätys. Lähdin hallille hyvissä ajoin, jotta saisin parkkipaikan hallin läheltä. Oli tulossa paljon koiria joka kisaluokkaan. Sitä paitsi halusin nähdä kaverien suorituksia myös ja samalla tutustua rataan. Ensimmäisen radan oli suunnittellut ja tuomaroi Markku Kaukinen. Rata oli oikein kiva ja sellainen, että siitä saatiin paljon tuloksia, mikä tiesi jännittävää toista kierrosta agilityradoilla ja kovaa taistelua piirimestaruudesta. Ja sehän se vasta jännää onkin.

Friidan kanssa ensimmäinen rata meni muuten hyvin, mutta tein älyttömän ohjaussuunnitelman muutoksen viime tipassa, mikä johti siihen, että Friida kiersi putken eikä mennyt siihen suoraan. Näin tuli kielto ja muutama sekunti yliaikaa. Ihanneaika oli nimittäin aika tiukka. Mutta muuten Friida meni hienosti.

FRIIDAN HYPPYRATA
  
Agilityradalla sitten alkoi jokin häiritä Friidaa kesken radan. Se alkoi vilkuilla ihmetellen ympärilleen, pysähtyi, ohitti esteen, teki taas hetken rataa kanssani ja taas jäi tuijottelemaan ympärilleen. Olin aivan äimän käkenä, että MIKÄ IHME koiraa vaivasi. Jälkikäteen ymmärsin, että se kuuli pulujen äänet ja siipien läiskeen kattoa vasten. Oli puluperhe kuulemma pitänyt kovaa meteliä. Friida, joka on aika ääniherkkä, ei ymmärtänyt, mikä meteli oli. Se rata meni aivan plörinäksi. Pöh.

Minna oli Figo-portugeesin kanssa myös radoilla. He tekivät puhtaat radat, mutta hiukan tuli yliaikaa molemmilta, joten kärkitaistoon ei ollut asiaa. Tosi varma pari.

Aikataulu oli jäljessä, kun alkoivat joukkuekisat. Kävin välillä kotona syömässä ja koiria ulkoiluttamassa. Friidallekin annoin vähän ruokaa. Se oli edellisenä päivänä ollut ruikulilla, liekö johtunut uudesta koiranruoasta. Sunnuntaina se oli jo ok, mutta sai aamulla vain raejuustoa ja Tehobaktia varan vuoksi. Eija haki Geishan ja minä lähdin takaisin hallille molempien omien koirien kanssa odottamaan maksien joukkuekisaa. Friida väänsi hallin hiekalle ripulikakat ,joten ei olisi sitä pitänyt ruokkia, mutta eipä se varmaan sen menoa haitannut kuitenkaan. Meidän suorituksesta tuli vitonen puomin ylösnoususta ja 0,13 sekuntia yliaikaa.  Maksijoukkueita oli kaiken kaikkiaan 12 ja meidän seuran ykkösjoukkue voitti mestaruuden. Meidän joukkue koostui keski-ikäisistä täti-ihmisistä, mutta niin vain yllätettiin kaikki ja itsemme ja sijoituimme kolmansiksi.

                       TätiLiitäjät Tarja ja Venla, Jaana ja Friida, Minna ja Figo sekä Tarja ja Siru

                                                                Joukkuepronssimitalisti

        Illalla muutama muukin Saagan lisäksi oli aika väsynyt. Kisat loppuivat vasta kahdeksalta.
Kun koko päivän oikeastaan oli jalkojen päällä, niin jalkoja särki aivan hirveästi illalla. Ei auttanut kuin ottaa särkylääkettä ennen nukkumaan menoa. Myös tämä alkuviikko on mennyt jalkasäryn merkeissä. Aika rankka viikonloppu siis kropalle.

                                          Muutama mukava kuva ihan muuten vain

Tytär, äiti ja isomummo hallin metsässä

                                                     Friidan uusi käsintehty nahkapanta

Eilen illalla oli agilitytreenit. Terhi oli tuonut kokeiltavaksi länget, jotka laitettiin puomin ylösnousulle. Terhi oli oman koiransa ylösnousua treenannut tällä vempeleellä ja sanoi, että oli kovasti koiran ylösnousu parantunut. Minua on kiukuttanut koko puomin ylösnousukontakti, joka on saman pituinen kaikille koirille, oli koira sitten pieni tai suuri ja olin päättänyt, että ainakaan mitään hidastuksia en alkaisi tekemään vaan koira saa mennä puomille täysiä, osui sitten kontaktiin tai ei. Mutta tuo länkihomma vaikutti oikein hyvältä. Friida ei mitenkään empinyt sen kanssa tai jännittänyt sitä. Siksipä päätin tilata längen Kiitorekusta, kun ei vielä kovin kallis laite ole. Nyt sitten odotellaan, milloin se saapuu. Ja sitten alkaa treeni. Varmaan tarvitaan todella paljon toistoja, että koiran liikerata automatisoituu, mutta aikaahan meillä on.  Pieni videon pätkä eilisistä treeneistä näyttää, miten hienosti länget auttavat ylösmenossa.

LÄNKITREENI

15.9.2014

Franklinia moikkaamassa, mökillä ja kisaamassa

Lähdin perjantaina Lappeenrantaan isää ja äitiä taas moikkaamaan. Oltiin lauantaiaamuksi sovittu treffit Franklinin ja emäntänsä kanssa Kaukaan koirapuistoon.

    Franklin haistoi ensin äitinsä ja siskonsa peffat ja sitten alkoi yleinen nuuhkinta ja merkkaaminen.

                                               Kaikki haistelivat jätettyjä viestejä.

Aitaukseen tuli nainen kahden mäyräkoiran kanssa. Kun mäykyt saivat nappuloita, oli kolme ahmattia aika nopeasti myös paikalla.

Paikalla oli myös kiinanpystykorva, joka oli Friidan mielestä hyvin epäilyttävän näköinen. Friida pysytteli siitä kauempana. Franklinin mielestä tyttö oli oikein hemaiseva.

                                                                       Moi äippä.

                                        Ja sitten TAAS haisteltiin. Tylsää porukkaa.

               Kunnes sitten Saaga ja Friida innostuivat leikkimään. Silloin Franklinkin tuli mukaan.

                                                             Hauskaa oli - lopultakin.
                                                        Ja tietenkin täytyi ottaa potretti.


Lähdettiin iltapäivällä isän ja äidin kanssa käymään mökillä. Isä keräsi hiukan mustikoita pihapiiristä onnellisena ja nautittiin hyvät kahvit.  Koirilla oli omaa kivaa.

            Saaga ei syttynyt Friidan keppileikkeihin vaan etsi oman kapulansa ja nakerteli sitä.
                                             Friida sen sijaan nautti kepinheittoactionista.

                                                         Löytyi. Heitä taas.

Illalla ajeltiin kotiin, sillä sunnuntaiaamuna piti aikaisin startata kohti Kirkkonummea, jossa oli Henri Luomalan tuomaroimat agilitykisat. Ketään tuttua ei ollut paikalla, joten videokuvaa ei ole. Luomalan radat olivat varsin kivoja. Hän harrastaa 180 asteen käännöksiä, sillä joka radalla oli niitä. Vauhti tuli välillä kovaksi ja silloin minä olin pulassa. Ihanneajat olivat ihan reilut.

Ensimmäinen rata on tässä. 
Siitä tuli hylky. Friida taisi mennä putkeen 11 liian aikaisin vaimitenseoli.  Eka rima tippui.

Toiselta radalta saimme nollan. Muutama pitkä kaarros, pitkäksi mennyt hyppy 15, josta piti koira naarata oikeaan suuntaan ja pitkä seisotus puomin kontaktilla veivät aikaa, mutta silti jäimme alle ihanneajan ja olimme kolmansia. Jee!

Hyppyradalla pussin jälkeen oli takaa vietävä hyppy ja sen jälkeen putki 12. Friida tuli kuin naton ohjus pussista korvat kaakossa ja minua kuuntelematta painoi täyttää laukkaa putken 12 väärään päähän. Se kävi radalla niin kuumana, että haukkua louskutti mennessään, mitä se harvoin tekee. Hylky tästä radasta, mutta koiralla oli kyllä kamalan kivaa.

Siitä kivat olivat kisat, että loppuivat etuaikaan ja päästiin ajoissa kotiinkin.