Kuten Nuppu, saksanseisoja, joka korkkasi piirimestiksissä kisauransa alokkaassa. Nupun treeni meinasi loppua siihen, että viereiseltä pellolta pyrähti lentoon kolme fasaania melkein nenän edestä. Nupusta kuoriutui laulava lintukoira, joka haltioituneesti viserrellen tuijotti pellon suuntaan. Mutta lopulta Nuppu sai koottua itsensä ja korvat takaisin, ja treeni jatkui.
Mukana oli myös Coco, joka oli menossa avokas-luokkaan :-). Sähäkkä sälli, joka itse kisassa teki muutaman kunniakierroksen riemuissaan ennen noutokapulan palauttamista.
Oli siellä talon oma koira Danakin, joka oli menossa toiseen toko-kokeeseensa.
Oli paikalla myös pyrri Tara, jonka piti mennä evl-luokkaan, mutta kun ohjaaja väitteli tohtoriksi edellisenä päivänä ja oli vielä flunssan kourissa, Tara jäi sitten kisasta loppujen lopuksi pois.
Bullmastiffi Lystistä oli to-del-la äl-löt-tä-vää maata nurmikolla. Mutta makasi se kuitenkin.
Ja olihan siellä Friidakin, jolle ei tuottanut vaikeuksia nurmella oleilu.
Näillä eväillä suunnattiin kohti Haminaa kauniissa säässä.
Tuomarina piirimestiksissä toimi Harri Laisi. Vaimonsa toimii liikkurina ja on varsin nopeatempoinen. Minä tykkään siitä tyylistä, mutta Friidan pää alkoi lopussa vähän savuta, kun mentiin vauhdilla eteenpäin. Liikkeiden järjestys oli sekoitettu.
Aloitettiin tunnarilla. Friida meni reippaasti suoraan oikealle, otti sen suuhunsa, mutta sitten sille iski epävarmuus ja se tiputti kapulan ja haisteli kaikki läpi. Epäonneksi oikea oli tippunut kiinni viereiseen ja Friida nappasi sitten väärän ja toi sen minulle. Nolla tästä. Eipä tällaista ole käynyt aikapäiviin.
Seuraavaksi taisi olla liikkeestä istuminen. Se meni varsin mukavasti. Mitä nyt änkytin is-istu. (Piirimestiskuvat otti Johanna Kiviharju. Kiitos Johannalle.)
Sitten tuli ruutu. Suurin osa koirista ei löytänyt ruutua, koska oli vihreällä ruudulla punaiset törpäkät. Molemmat värjeä, joita koira ei näe. Eli törppöjä oli vaikea erottaa nurmesta. Friida sentään meni oikeaan suuntaan, mutta harmittavasti kävi ruutunauhan eteen makaamaan. Käskin sen ruutuun, se meni ja tehtiin liike hienosti loppuun. Nollahan siitä tuli. Jos Friida olisi jäänyt seisomaan ja siitä tehnyt samat korjaukset, oltaisiin saatu pisteitäkin.
Seuraamisessa Friida välillä vähän haisteli ja paikka häilyi. Seuraaminen on pakko ottaa ahkeran treenin alle.
Luoksetulo oli tosi hieno. Ainoastaan sivulle tulo epäonnistui, koska nurmi oli liukas ja Friida kovassa vauhdissa kellahti kumoon takanani.
Noudoista saatiin ysit. Vauhtia pitäisi saada lisää.
Kaukokäskyissä oli koira jo ihan lääh ja puuh eikä kuunnellut käskyjä ja eteni, joten ihan ansaitusti nolla.
Kun tärkeimmistä liikkeistä tuli nollia, ei saatu tulosta, mikä oli pettymys. Mutta tunnarissa ja ruudussa oli epäonnea, joten olisi voinut mennä toisinkin. Eivät siis äiti eikä tytär ole kisoissa viime aikoina tähtinä loistelleet.
TÄSSÄ meidän suorituksemme.
Parhaiten menestyivät seurastamme kääpiösnautseri Tino, joka tuli kakkostuloksella kolmanneksi ja bouvier Dana, joka tuli kolmanneksi hienolla ykköstuloksella alo-luokassa. Myös toko-ryhmäni koira Vinski korkkasi toko-uransa hienosti ykköstuloksella.
Meillä on tosi hyvä toko-porukka, jossa henki oli kannustava ja hurtti huumori oli mukana. Sellaisen porukan kanssa on kyllä kiva treenata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti