3.1.2022

Mollyn rally- ja agi-treeniä

Treenaa se Greettakin, mutta harvemmin siitä pystyy ottamaan videota, kun on itse sen kanssa tekemässä tai se on Marjutin kanssa agsaamassa ja minä en yleensä ole mukana. Yritän senkin suhteen tormistautua. Mutta Gee on kokenut harrastaja ja Molly vasta aloittelija, joten on kiva tallentaa sen kehittymistä eri lajeissa. 

Eilen illalla oli Okkimissa rally-treenit. Treenattiin avo-rataa ja Molly oli kyllä varsin pätevä pikkukoira. Namitusta pitää hiljalleen vähentää, mutta koska tuo on vielä alkeissa, niin palkka on kyllä hyvä lisämotivaattori.

Tässä Mollyn toinen rata. Eka kertakin oli kyllä hyvä.


Tänään aamulla lähdettiin sitten hallille agilitya treenaamaan Eijan ja eurasierpentu Kaikun kanssa. Hirveä pöpperökeli. Mietin, pääsenkö pihasta ulos tai hallin pihaan, kun ei ollut aura-auto ehtinyt, mutta onnistuin molemmissa kohteissa ja päästiin treenaamaan. 

Tehtiin hyppy-putki-sarjaa ja ihan hyvällä vauhdilla ja fokuksella Molly painelee. Lisäksi tehtiin täyspitkiä keppejä ohjureiden kera. Videolta näkee, miten Molly keskittyy hienosti ja tekee keppejä puhtaasti fokus eteenpäin. Vauhtia vielä tarvitaan, mutta ensin pitää saada ohjurit pois ja lähetyksiä eri suunnista. Olen kyllä ylpeä pikku Mollysta. Greettakin oppi muinoin kepit tosi nopeasti. Molly on näköjään yhtä nopeaoppinen. Ja hiljainen, halleluja siitä.'

Lopuksi tytöt saivat leikkiä hallin pihan lumessa, ja kivituhkaiset jalat putsautuivat hyvin. Kaiku on yli puolet isompi ja puolet nuorempi, mutta hyvin sujuu leikki. Molly oli hyvin tyytyväinen tyttö kotiin tullessa ja otti hyvät päiväunet.


 Meidän piti mennä vielä Haminaan treenaamaan, mutta koska keli on aika kamala, sovittii Kyllin kanssa, että perutaa se treeni. Greetta pääsee vielä illan suussa Marjutin kanssa agsaamaan, joten sekin on varmaan illalla tyytyväinen tyttö.


2.1.2022

Ekat kotitreenit ja palloilukuvia eiliseltä

 Tänään käytiin metsälenkki hihnassa ja sitten hallin pihalla taas palloiltiin. Heittelin palloa yhdelle kerrallaan ja toinen sai odottaa autossa. Kummallekin tämä odottelu oli tosi vaikeaa, ja kumpikin paukutti ensin turhautuneesti, kun paksi sulkeutui eikä heti ollut oma vuoro. Mutta yksi kerrallaan tehtiin ja molemmat pääsivät tekemään kaksi kierrosta. Greetalle tärkeämpää on juokseminen ja koska sillä on ääniongelma, haukulla ei pallo lentänyt vaan vasta hiljaisuudesta. Sen se on alkanut oppia. Jos alkaa lähteä lapasesta ja huutaminen käynnistyy, joutuu autoon rauhoittumaan. Jos luukku ja portti ovat auki, se voi jopa itse lähteä sinne omatoimisesti. Molly on hiljainen palloleikkijä. Sille on juokseminen kivaa, mutta palautus alkaa olla kohtuu nopea, sillä se rakastaa lelusta taistelemista ja ravistelua. Siinäpä tulee sitten tehtyä myös irrottamista, joka on tässä mielentilassa vähän vaikeampaa kuin muuten. 

Eilisessä säässä tein myöskin palloilua yksi kerrallaan. Jos ihan senkin takia, että oli kamera mukana. Kahdelle oman pallon heittäminen ja kuvaaminen siinä sivussa on turhan haasteellista. Ainoa aurinkoinen paikka oli hallin takana ja silloinkin aurinko kovin matalalla, vaikka oli puolipäivä lähestymässä. Lumen varjot ovat kuvissa todella siniset tästä sivuvalosyystä. 

Tässäpä kuvia Greetasta. ( Kuvat saa avaamalla isommiksi.)














Tässä neiti Mollyn tyylinnäytteitä.

















Mollylla on krooninen bad hair day johtuen turkin vaihtumisesta, ja sen takia takkuuntumisesta. Vaatteet lisäävät takkuja ja kuiva ilma sähköisyyttä. Joka päivä kampa heiluu, mutta silti takkuja löytyy. 

Niin ne kotitreenit paikkana olohuone:

Mollyn kanssa tehtiin kiertoa. Se osaa jo käskyn Missä kierrä ja lähtee jo itsenäisesti ilman käsiapua kiertämään. Nakkipalkka motivoi. Tehtiin useamman kerran  - ja muutaman omatoimisenkin se teki. Sitten tehtiin sivulle tuloja. Jos käsi on normaalissa paikassa sivulla, Molly pomppii, mutta kun laskee käden alemmas ( ei ohjaa, kunhan käsi vähän roikkuu) niin Molly tekee sivulle tulon hyvin. Käännyin sitä vasten useamman kerran ja kutsuin sivulle. Voi sanoa, että kyllä se osaa sen varsin hyvin. Sitten tehtiin muutamia askelia ja nekin jo alkavat sujua. Käännös oikealle on hyvä. Käännös vasemmalle tulee viiveellä. Siinä  se tarvitsee apua. Kaikissa näissä on käskynä Sivu. 

Tehtiin myös kaukokäskyjä läheltä. Kaikkia vaihtoja. Istu on sopivan pompahtava ja maahan meno aika nopea. Ylös-alas alkaa sujua. Istu-ylös sujuu vahvasti käsiavulla. Näitä molempia jälkimmäisiä ollaan tehty aika vähän. Enemmän on heijaamista kuin pysyttelyä. 

Sitten kaivoin kapulan esiin. Meillä on ollut kapulassa piiiitkä tauko, kun Molly kertakaikkiaan kieltäytyi ottamasta kapulaa suuhun. Nyt saatiin muutama pito hyvällä palkalla. Sitten se painui mökkiin. Odottelin kapulan kanssa mitään sanomatta. Sitten se palasi paikalle, otti kapulan suuhun oikein kunnolla ja piti sitä, kunnes pyysin pois ja sai superpalkan. Siihen loppui sen treeni.

Greetan kanssa tehtiin tulppaania. Uusi käsky on in ja käsiapu annetaan oman kropan läheltä selkä suorana. Alussa sujui todella hyvin, kun ei ollut kierroksia, mutta sitten alkoi vähän vinguttaa ja suoritukset kärsivät. Tehtiin molemmilla sivuilla kolmen askeleen peruutuksia ja palkan heitin eteen. Siinäkin kierrokset nousivat nopeasti. Mutta pyritään nyt joka päivä tekemään näitä, että tulevat ylivarmoiksi. 

Tänään on vielä viideltä Mollyn rally-treeni Okkimissa. Sitä ennen tietysti ulkoillaan. Oli kaikin puolin positiivinen päivän aloitus aamulenkistä alkaen.


1.1.2022

Ajatuksia vuodesta 2021

Näin vuoden vaihtuessa ehkä on syytä pohtia menneen vuoden saldoa, vaikken nyt niin tarkkaan muistakaan, olenko yleensä tehnty jonkinlaista välitilinpäätöstä ennen. Mutta samalla kun lataan koneelle kuvia ja videoita kännykästäni, voin pohdiskella asiaa kirjallisestikin.

Vuoden ehdottomasti paras asia oli Mollyn tulo taloon. Se ei ollut alunperin suunnitelmissa, mutta kun kuulin, että Kitty oli tiineenä, niin alkoi ajatus houkuttaa. Vielä ehtisin yhden pennun kasvattaa, ennenkuin ikä ja terveys alkavat olla esteenä minkäänlaiselle pentuelämälle. Ja varsinkin kun Greetta on ollut niin haasteellinen kuin se on, ajattelin, että ehkä saisin vähän erilaisen koiran, ehkä vähän reippaamman ja rohkeamman. Koska löwchen oli rotuna varsin vieras, eikä jalostustietojärjestelmäkään kauheasti tarjonnut mainintoja harrastamisesta löwchenin kanssa, päätin luottaa siihen intuitioon, että Kitty on mainio koira. No, ihan niin kipakkaa en tainnut saada - onneksi, mutta olen havainnut, että Mollyssa on potentiaalia, kunhan jaksan ahkerasti tehdä sen kanssa hommia. Ja se on niin suloinen ja hellyyttävän ihana pikkutyttö, että sydämeni on aivan menetetty sille, tuli harrastuksista mitä tuli. 

Vuoden ehdottomasti kovin paikka oli Saagan lähtö. Vaikka se oli tiedossa, että koira on vanha ja sillä on vaivansa ja vaikka päästiin 14 vuoden rajapyykin yli ja vaikka jo ennen juhannusta tiesin, että juhannuksen jälkeen on aika, niin kyllä se koville otti. Ihan kamalan kipeää teki. Saagalle ratkaisu oli reilu. Se kulki vielä omilla jaloillaan, ruoka maittoi ja  häntäkin heilui, mutta kun se selvästi kuuli ja näki yhä huonommin ja inhosi eläinlääkärin verokokeita, päätin, että on parempi lähteä vielä, kun on hyviä päiviä. Edelleen itkettää, kun tätä kirjoitan. Saaga oli ihana koira ja muisto elää ikuisesti. Olen tosi onnellinen, että Molly oppi tutustumaan Saagaan ja näki, miten kilttejä isot koirat ovat. Greetta leikkii, kun sitä leikittää ja omilla ehdoillaan, mutta onneksi sentään leikkii Mollyn kanssa jonkin verran. Molly on onneksi sen verran omaehtoinen, että jos Greetta ei leiki, se alkaa touhuta omia leikkejään.

Greetan kanssa meillä menee vaihdellen. Se on suloinen, erittäin oppivainen ja nöyräkin, mutta lenkeillä mennään koko ajan kytäten ympäristöä. Niin se kuin nykyään myös minä. Se on valmiina reagoimaan kaikkeen ja minä valmiina vaihtamaan suuntaa tai tekemään jotain muuta estääkseni rähinän. Kun on paljon koiria, se menee ihan hipihiljaa, mutta kun tulee vastaan yksi koira tai kaksi, niin tilanne on sen päässä valmis. En osaa sanoa, tekeekö pentu vielä lisämaustetta tähän. Erityisen herkillä se on kotikulmilla ja suorastaan raivoaa, kun näkee meidän talon kiltit koirat pihassa. Jossain Katariinan meripuistossa kauempana liikkuvat koirat saavat olla rauhassa, kun olen ajoissa kertomassa, ettei ole syytä reagoida. Mutta tosi rasittavia ovat lenkit. Käytänkin iltaisin koirat eri aikaan iltahädillä, sillä ilta ja pimeä on Greetalle erityisen herkkää aikaa ja se kyllä saa Mollynkin reagoimaan, jos alkaa puhahdella. Kun omat portugeesikoirat ovat aina osanneet käyttäytyä ulkona, niin itseä hävettää, kun tämä yksi on ihan mahdoton välillä. Epäonnistunut kouluttaja-olo.

Treeneissä on edelleen ongelmana ääni. Tosin rally-treeneissä on parannusta tapahtunut aika paljonkin. Mutta onko sama edistys kisassa, sen näkee siten. Tokossa ääntä tulee irtoamisissa. Greetta on hyvä toko-koira, mutta ääni on oikein nou nou. Siispä ei ole mitään tietoa, pystytäänkö me osallistumaan koskaan evl-luokkaan. Jatketaan harjoituksia.

Marjutin kanssa agsa vähän notkahti, kun yhtäkkiä Greettaa alkoi kaikki ulkopuolinen taas jännittää ja se hiljensi vauhtia. Mutta viime aikoina on taas ollut hyvä meininki. Siellä se saa pitää meteliä, vaikka onneksi ei olekaan koko ajan äänessä. Mutta ääni tuo kierroksia tekemiseen ja reippautta. Greetta-rukan suurin ongelma on sen oman pään heiveröisyys. Jos jostain löytäisi taikanapin, josta painaa ja saisi koiran mieleen jämäkkyyttä, niin olisi se upeaa. Marjut on kyllä loistava ohjaaja, joten Greetan olisi helppo mennä hänen ohjauksessaan vaikka kuinka hienosti.

Kolme koronarokotusta sain vuoden aikana sekä influenssarokotuksenkin loppuvuodesta. Olen ollut varsin varovainen ja onneksi ei tarvitse enää olla työelämässä ihmisjoukoissa, vaan voi valita, kenen kanssa tapaa ja milloin. Olenkin ollut varsin terve, mitä nyt selkä on juilinut ja sitä on hierottu. Mutta olisi kyllä ihanaa, jos tämä pandemia vihdoin alkaisi hellittää ja elämä normalisoituisi entiselleen. Vähän huonolta näyttää kyllä.

Pidän Elina Salmisen runoista.

Tässä yksi tämän postauksen saatesanoiksi:

"Jokaisessa lopussa
piilee alun siemen.
Jokaisessa pisteessä
seuraavan luvun
suuri kirjain.

Jokaisesta surusta
löytyy toivon hipaisu
pelkkä aavistus vain.

Mutta kuitenkin niin paljon,
että sen varaan
voi laskea kaiken."


Iloa ja valoa vuoteen 2022 kaikille.