Greetta oli tänään ekassa toko-kokeessa pitkään aikaan. Se meni aivan pyllylleen kaiken maailman äänelyjen ja haukkumisten ja ryntäilyn (!!!) ja keskittymättömyyden takia. Samassa paikassa tiistaitreeneissä Greetta teki hyvän kenraalin häiriössä. Kyllä harmittaa vietävästi, kun en oikein tiedä, miten tätä asiaa voisi korjata. Viikon päästä on toiset toko-kokeet ( eipä innosta, mutta pakko mennä, koska ollaan joukkueessa) mutta sen jälkeen ei toko-kokeita tehdä kuin ehkä vasta syksyllä. Jos koskaan. Ei haittaisi niin paljon, jos Greetta olisi huono, mutta kun se on hyvä eikä se kokeissa näy tuon pääkopan kiehumisen takia.
Saagalla on addisonlääkkeenä ollut Florinef-niminen lääke, joka on myös ihmisille tarkoitettu addisonlääke. Saaga on päivittäin syönyt 8 tablettia, enkä ole sitä vaihtanut Zycortal-nimiseen eläinten lääkkeeseen, kun Saagalla on hyvin pärjännyt tuolla lääkkeellä. Vaan nyt oli pakko.
Apteekista kerrottiin huhtikuussa, että lääkeen saamisessa on ongelmia. Sain hamstrattua muutamasta apteekista joitain purkkeja, mutta eihän yhden purkin 100 tablettia Saagalle kauan riitä. Ensin lääkettä piti saada taas viikolla 19, sitten viikolla 21 ja nyt Fimean sivuilla luki, että lääkettä saa vasta 30.7. Eipä auttanut muu kuin soittaa Anjalaan ja kertoa tilanne. Tiistaina mentiin Saagan kanssa saamaan ensimmäinen Zycortal-ruiske. Neljän päivän aikana Florinef-annos pieneni, kunnes loppui kokonaan. Ensi viikon perjantaina otetaan kontrolliverikokeet. Saaga -rukka. Se ei yhtään tykkää verikokeista, mutta ei auta. Toivottavasti kalium-natrium-suhde on hyvä. Zycortalin lisänä pitää antaa kortisonia. Eläinlääkäri ehdotti, että antaisin yhden tabletin päivässä. Näin olen tehnyt. Toivottavasi ei ole liian suuri annos.
Mutta mummeli on ollut ihan ok nämä alkupäivät ainakin. Toivotaan, että oikea lääkeannos löytyy nopeasti. Silloin lääke muuttuu todella vaivattomaksi, koska sitä annetaan kuuden viikon välein.
Tämä päivä tuli kuin tulikin. <3 Saagan neljätoistavuotispäivä. Uskomatonta ja ihanaa.
Yllättävän hyvässä kunnossa mummokoira edelleen on. Vaikka ne munuaisarvot taas säikyttivät, niin ei sillä tunnu hätää olevan. Ruoka maittaa hyvin eikä ole laihtumisen merkkejä. Perushoitotoimenpiteet ovat jo rutiinijuttuja sekä Saagalle että minulle. Pissalla täytyy käyttää parin kolmen tunnin välein, mutta koira osaa kertoa, jos on kupla otsassa. Yöllä se onneksi nukkuu autuaan unta iltakympistä aamuun asti. Nukkuisi varmaan pidempäänkin, mutta nykyään pentu alkaa ilmoitella puolen kahdeksan jälkeen, että herätyyyys. Silloin on noustava.
Miten hyvä isosisko Saaga onkaan Mollylle ollut. Se rähähtää, jos Molly säntää sen luo sillä lailla, ettei Saaga ole sitä tajunnut, mutta pentu voi rauhassa maata ihan kiinni Saagassa, jos niikseen tulee. Saaga on hyväntahtoinen ja ystävällinen pennulle, muttei hae sen huomiota ja Molly kyllä Saagaa kunnioittaa oikealla tavalla kuitenkin.
Kaimalleni Jaanalle tuli setterinpentu Miisa. Käytiin Mollyn kanssa Miisaa tapaamassa huhtikuun loppupuolella, kun Miisa oli vasta kahdeksanviikkoinen. Toki isompi kuin Molly, mutta aika tasavahva pari nämä kaksi olivat. Heille tuli todella kivat leikit Miisan kotipihalla ja sääkin suosi kameran laulattamista. Siispä tässä useita kuvia pentuleikkejä.
Siimä missä Molly on takkutukka peikkolapsi, Miisa on silkkiturkkinen suloprinsessa.
Molly ihastui Miisan nännikumiin. Onneksi meillekin on hankittu kaksi, joten jossain vaiheessa kaivan lelun esiin.
Kävimme Miisaa tapaamassa äitienpäivän aattona. Kovasti oli pikkutyttö koipia kasvattanut ja vähän Mollya ensin jänskätti, mutta jälleen löytyi yhteinen sävel. Tällä kertaa ei mukana ollut valokuvakamera vaan otin videolle typyköitten leikkiä.
Molly on innokas tyttö leikkimään kaikenlaisilla leluilla itsekseen ja ihmisen kanssa. Siksipä olohuone on edelleen leikkihuoneen näköinen. Purin aitauksen pois, kun sitä ei voinut käyttää pennun satunnaiseen säilytykseen. ( Se kiipesi sieltä pois.) Muutenkin oli tilaa vievä. Aitauksen lahjoitin Greetan kasvattajalle. Sheltin pennuille se voisi olla hyvä leikkialue, kun sellaista tarvitaan. Ruokapöytä on edelleen vitriinissä kiinni, sillä lattiapinta-alaa kyllä leikkeihin menee. Nimittäin Greetta on vihdoin sen verran lämmennyt, että leikkii päivittäin jonkin aikaa pennun kanssa. Yhteinen leikkikieli välillä puuttuu, mutta toisinaan on ihan riemukastakin menoa. Toki Greetta myös irvistelee ja komentaa pentua, mutta on se jo paljon leppoisampi ja rennompi pennun paikalla ollessa ja pentukaan ei sitä erityisesti härki.
Kuvat eräästä leikkituokiosta. Saaga joutuu tämän tästä leikkien alle, mutta tässä leikissä se selvästikin on pennun tuki ja turva, eikä häiriintynyt siitä, että pentu oli sen kyljessä kiinni. Taisi olla alkupään leikkeijä ja pentu ihan ihmeissään, että mistä nyt tuulee , kun kärttyisä tätikin ihan leikkimään alkaa.
Välillä käy Saaga sääliksi, kun se sikeässä unessa näkemättä ja kuulematta mitään pötköttää lattialla ja yhtäkkiä se joutuu leikin jalkoihin. Mutta Saaga on todella pitkämielinen kaveri ja erittäin kiltti pennulle, mitä nyt joskus komentaa, kun pentu sen unia häiritsee. Mutta pentu antaa Saagan kyllä olla rauhassa myös. Saaga henkii selvästi vanhan koiran kunnioitusta herättävää energiaa.
Poseerata pentu ei osaa. Ei olla edes treenattu, mutta on se välillä paikoillaan.
Sisäsiisteys on edennyt. Suurin osa pisuista menee nykyään ulos. Ei pentu ilmoittele, mutta kun näen, että suuntaa kohti eteistä ( ja pissa-alustaa) tai ruoka-ajasta on kulunut riittävästi aikaa, nappaan pennun kainaloon ja vien ulos. Välillä toimitus tehdään nopeasti, välillä kestää todella kauan, ennenkuin muilta puuhiltaan ehtii lirauttaa. Mutta kakat tulevat ulos todella harvoin. Molly oli valinnut kakkapaikaksi makuuhuoneen lipaston aluksen, joten nykyään on makuuhuoneen ovi kiinni päivällä. Mutta voi hädän tehdä pöydän tai tuolinkin alle. Tämä kakkajuttu on seuraava projekti. Onneksi koira kasvaa, rakko kasvaa ja ruokamäärä vähenee kasvaessa. Tulee säännöllisempi suolentoiminta toivottavasti. Eikä tyyppi ole vasta kuin kolmekuinen, joten ei paineita siitä asiasta. Greetta oli viisikuinen, kun se oli sisäsiisti, eli hyvässä vaiheessa jo ollaan.
Vappuaattona pesin sekä Mollyn että Saagan, sillä Eija-kasvattaja oli luvannut vappupäivänä trimmata molemmat ( sekä aterian minulle). Pesu sujui pennulla hyvin, mutta hiustenkuivaajaa se säikähti ihan hirveästi. Nyt aletaan ruokailun aikana laulattaa kuivaajaa, että tottuu ääneen. Ei Molly montaakaan ääntä pelkää, mutta kyllä se joihinkin reagoi haukkumalla. Siispä äänisiedätystä tiedossa.
Trimmaus sujui hyvin. Pitkät villahousut vaihtuivat rimppakinttuihin. Sitten Molly sai leikkiä siskon kanssa.
Tässä neiti molemmilta puolilta kuvattuna.
Tässä siskokset Molly ja Dolly. Aika samikset.
Pus!
Sitten viriteltiin Eijan terassille putki, jota pitkin siskokset painelivat täyttä vauhtia.
Ja eikun menoksi taas.
Molly on käynyt kahdesti seuran hallilla tekemässä putkea. Ekalla käynnillä se ensimmäisellä kerralla oli vähän jännä juttu, mutta kaksi muuta yritystä menivät vauhdilla. Toisella käynnillä se meni putkea edestakaisin innokkaasti.
Mun muru...
...ja toinen muru.
Saagasta tuli taas niin kaunis, kun saatiin naama karvojen sisältä esiin. Silmiäkin on helpompi hoitaa.
Dollyn, Mollyn ja Kittyn kevätriehuntaa
Greetallakin on uutisia.
Vihdoin on alkanut olla agilitykisoja. Greetta pääsi Porvoon agilitykisaan Marjutin kanssa. Siellä oli kaksi rataa, agility ja hyppy. Minä lähdin kuskiksi tyttöjen kanssa. Ja hienostihan siellä meni. Marjut ja Greetta voittivat molemmat radat, vaikka vähän Greettaa pitkän tauon jälkeen jännittikin ja se välillä minua etsikin. Siksi se tärkeämpi, agilityrata, meni yhden, vain yhden sekunnin yliajalle eivätkä he saaneet LUVAa. Mutta loistava korkkaus joka tapauksessa.
Radat videolla.
Minulla oli kamera mukana. Otettiin ensin poseeraus seurakaveri Marjon Tykki-koirasta ja Greetasta, jotka olivat agi-radan ykkönen ja kakkonen. Huvittava tuo eka kuva. Yöks, tyttö, miettii Tykki ja Voi luoja. miten epäkohtelias, miettii Greetta.
Mutta kyllä heistä asiallinenkin poseeraus saatiin.
Tässä huippupari, Marjut ja Greetta.
Silloin kun Greetta treenaa omatoimitreeneissä Marjutin kanssa, niin kyllä mennään vauhdilla. Toivottavasti sama vauhti siirtyy radoillekin.
