Tämä päivä tuli kuin tulikin. <3 Saagan neljätoistavuotispäivä. Uskomatonta ja ihanaa.
Yllättävän hyvässä kunnossa mummokoira edelleen on. Vaikka ne munuaisarvot taas säikyttivät, niin ei sillä tunnu hätää olevan. Ruoka maittaa hyvin eikä ole laihtumisen merkkejä. Perushoitotoimenpiteet ovat jo rutiinijuttuja sekä Saagalle että minulle. Pissalla täytyy käyttää parin kolmen tunnin välein, mutta koira osaa kertoa, jos on kupla otsassa. Yöllä se onneksi nukkuu autuaan unta iltakympistä aamuun asti. Nukkuisi varmaan pidempäänkin, mutta nykyään pentu alkaa ilmoitella puolen kahdeksan jälkeen, että herätyyyys. Silloin on noustava.
Miten hyvä isosisko Saaga onkaan Mollylle ollut. Se rähähtää, jos Molly säntää sen luo sillä lailla, ettei Saaga ole sitä tajunnut, mutta pentu voi rauhassa maata ihan kiinni Saagassa, jos niikseen tulee. Saaga on hyväntahtoinen ja ystävällinen pennulle, muttei hae sen huomiota ja Molly kyllä Saagaa kunnioittaa oikealla tavalla kuitenkin.
Tänään elämä on meille kaikille hyvä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti