Molly on jo kolme kuukautta vanha ja muitakin uutisia

 

 

Molly on innokas tyttö leikkimään kaikenlaisilla leluilla itsekseen ja ihmisen kanssa. Siksipä olohuone on edelleen leikkihuoneen näköinen. Purin aitauksen pois, kun sitä ei voinut käyttää pennun satunnaiseen säilytykseen. ( Se kiipesi sieltä pois.) Muutenkin oli tilaa vievä. Aitauksen lahjoitin Greetan kasvattajalle. Sheltin pennuille se voisi olla hyvä leikkialue, kun sellaista tarvitaan. Ruokapöytä on edelleen vitriinissä kiinni, sillä lattiapinta-alaa kyllä leikkeihin menee. Nimittäin Greetta on vihdoin sen verran lämmennyt, että leikkii päivittäin jonkin aikaa pennun kanssa. Yhteinen leikkikieli välillä puuttuu, mutta toisinaan on ihan riemukastakin menoa. Toki Greetta myös irvistelee ja komentaa pentua, mutta on se jo paljon leppoisampi ja rennompi pennun paikalla ollessa ja pentukaan ei sitä erityisesti härki. 

Kuvat eräästä leikkituokiosta. Saaga joutuu tämän tästä leikkien alle, mutta tässä leikissä se selvästikin on pennun tuki ja turva, eikä häiriintynyt siitä, että pentu oli sen kyljessä kiinni. Taisi olla alkupään leikkeijä ja pentu ihan ihmeissään, että mistä nyt tuulee , kun kärttyisä tätikin ihan leikkimään alkaa.

   

Välillä käy Saaga sääliksi, kun se sikeässä unessa näkemättä ja kuulematta mitään pötköttää lattialla ja yhtäkkiä se joutuu leikin jalkoihin. Mutta Saaga on todella pitkämielinen kaveri ja erittäin kiltti pennulle, mitä nyt joskus komentaa, kun pentu sen unia häiritsee. Mutta pentu antaa  Saagan kyllä olla rauhassa myös. Saaga henkii selvästi vanhan koiran kunnioitusta herättävää energiaa.

Poseerata pentu ei osaa. Ei olla edes treenattu, mutta on se välillä paikoillaan. 

Sisäsiisteys on edennyt. Suurin osa pisuista menee nykyään ulos. Ei pentu ilmoittele, mutta kun näen, että suuntaa kohti eteistä ( ja pissa-alustaa) tai ruoka-ajasta on kulunut riittävästi aikaa, nappaan pennun kainaloon ja vien ulos. Välillä toimitus tehdään nopeasti, välillä kestää todella kauan, ennenkuin muilta puuhiltaan ehtii lirauttaa.  Mutta kakat tulevat ulos todella harvoin. Molly oli valinnut kakkapaikaksi makuuhuoneen lipaston aluksen, joten nykyään on makuuhuoneen ovi kiinni päivällä. Mutta voi hädän tehdä pöydän tai tuolinkin alle. Tämä kakkajuttu on seuraava projekti. Onneksi koira kasvaa, rakko kasvaa ja ruokamäärä vähenee kasvaessa. Tulee säännöllisempi suolentoiminta toivottavasti. Eikä tyyppi ole vasta kuin kolmekuinen, joten ei paineita siitä asiasta. Greetta oli viisikuinen, kun se oli sisäsiisti, eli hyvässä vaiheessa jo ollaan. 

Vappuaattona pesin sekä Mollyn että Saagan, sillä Eija-kasvattaja oli luvannut vappupäivänä trimmata molemmat ( sekä aterian minulle). Pesu sujui pennulla hyvin, mutta hiustenkuivaajaa se säikähti ihan hirveästi. Nyt aletaan ruokailun aikana laulattaa kuivaajaa, että tottuu ääneen. Ei Molly montaakaan ääntä pelkää, mutta kyllä se joihinkin reagoi haukkumalla. Siispä äänisiedätystä tiedossa. 

Trimmaus sujui hyvin. Pitkät villahousut vaihtuivat rimppakinttuihin. Sitten  Molly sai leikkiä siskon kanssa.

                                               Tässä neiti molemmilta puolilta kuvattuna.

                                              Tässä siskokset Molly ja Dolly. Aika samikset.

                                                                     Pus!

Sitten viriteltiin Eijan terassille putki, jota pitkin siskokset painelivat täyttä vauhtia.

                                                      Ja eikun menoksi taas.

Molly on käynyt kahdesti seuran hallilla tekemässä putkea. Ekalla käynnillä se ensimmäisellä kerralla oli vähän jännä juttu, mutta kaksi muuta yritystä menivät vauhdilla. Toisella käynnillä se meni putkea edestakaisin innokkaasti. 

                                                                  Mun muru...

                                                           ...ja toinen muru.

Saagasta tuli taas niin kaunis, kun saatiin naama karvojen sisältä esiin. Silmiäkin on helpompi hoitaa.

 

                                                Dollyn, Mollyn ja Kittyn kevätriehuntaa

Greetallakin on uutisia.

Vihdoin on alkanut olla agilitykisoja. Greetta pääsi Porvoon agilitykisaan Marjutin kanssa. Siellä oli kaksi rataa, agility ja hyppy. Minä lähdin kuskiksi tyttöjen kanssa. Ja hienostihan siellä meni.  Marjut ja Greetta voittivat molemmat radat, vaikka vähän Greettaa pitkän tauon jälkeen jännittikin ja se välillä minua etsikin. Siksi se tärkeämpi, agilityrata, meni yhden, vain yhden sekunnin yliajalle eivätkä he saaneet LUVAa. Mutta loistava korkkaus joka tapauksessa.

Radat videolla.

Minulla oli kamera mukana. Otettiin ensin poseeraus seurakaveri Marjon Tykki-koirasta ja Greetasta, jotka olivat agi-radan ykkönen ja kakkonen. Huvittava tuo eka kuva. Yöks, tyttö, miettii Tykki ja Voi luoja. miten epäkohtelias, miettii Greetta.

Mutta kyllä heistä asiallinenkin poseeraus saatiin.

                                                    Tässä huippupari, Marjut ja Greetta.

Silloin kun Greetta treenaa omatoimitreeneissä Marjutin kanssa, niin kyllä mennään vauhdilla. Toivottavasti sama vauhti siirtyy radoillekin.