Joulu on jo ovella

 ...ja jouluflunssa on ollut jo täällä sangen pitkään. Eli ihan kauheasti ei olla mitään treenejä tehty. Greetta on pitänyt agilitytaukoa tassunsa takia. Viime aikoina se on jo saanut olla ulkona ilman tossua, mutta varmaan menee oma aikansa, ennenkuin karva kasvaa jalkapohjan suojaksi. Tällä viikolla se pääsee viimeiselle agilitytrenille tänä vuonna. On varmaan tosi onnellinen koira.Toivotaan, ettei jalkapohja tykkää huonoa.

Maksoin juuri äsken ensi vuoden palveluskoiraliiton lisenssin. Saa nähdä, onko viimeinen kerta, sillä liitto on rupeamassa todella ahneeksi vuonna 2025 ja rupeaa rahastamaan seuroja oikein roimalla kädellä. Järjestääkö kukaan kokeita vuoden päästä jää nähtäväksi. Pitää siis tulevana vuonna kisata todella ahkerasti siltä varalta, että onkin viimeinen vuosi vähään aikaan.

Joulua vietämme kotona. Jossain vaiheessa kelin mukaan käymme Helsingissä siskon perhettä moikkaamassa, mutta muuten vietämme laiskaa kotieloa. 

Toivotamme kaikille mitä ihaninta ja rentouttavinta joulun aikaa. 

Greetan jalka ja Oilin koulutus

 Viime torstaina huomasin aamukävelyllä, että Greetta välillä kevensi vasenta takajalkaa. Kokeilin, onko joku paakku, mutta ei suurempaa löytynyt. Kun päivällä menimme metsään, alkoi Greetta yhtäkkiä enemmän ontua ja ontui autolle asti. Kurkkasin jalkaa tarkemmin ja huomasin, että anturoiden väli oli turvoksissa ja punotti. Paluumatkalla poikettiinkin sitten Oiwallisella eläinklinikalla aikaa kysymässä. Saatiin aika seuraavalle aamupäivälle. Kotiin tultua laitoin anturaan hunajavoidetta ja jalkaa tossun suojaksi.Sitten vasta koira ontuikin, kun se ei yhtään tykkää tossuista. Useamman kerran sain laittaa tossun takaisin. 

Aamupäivällä suunnattiin lääkäriin. Marika-tohtori tutki jalkaa. Hän ajoi ensin karvoja pois, sillä jalkapohjat olivat tosi pörröiset. Sitten hän tutki oikein luupin kanssa jalkaa tarkemmin. Hän huomasi, että yhden vapaan anturan reunasta oli pala pois, antura oli alkanut märkiä ja yksi imusolmuke oli suurentunut. Kaiken tämän ajan Greetta seisoi hievahtamatta ja kiltisti. Greetta sai sitten kymmenen päivän antibioottikuurin sekä viiden päivän kipulääkekuurin. Hyvä, kun päästiin nopeasti. Ei voi tietää, milloin on joku haaveri sattunut, mutta varmaan siitä on jonkin aikaa. 

Nyt viiden päivän jälkeen turvotus on laskenut, mutta vielä vähän iho punottaa. Levittelen tassuun hunaja- ja pihkavoidetta. Senkin Greetta antaa kauniisti tehdä. Sitten sukka päälle. Koska sukka tuntuu olevan irtoavaa laatua, niin nyt olen laittanut Greetan kaulaan puhallettavan kaulurin. 

                                           Näin innostunut ilme on, kun on jalassa sukka.

                            Alussa tehtiin vain pieniä ulkoiluja, mutta nyt menee jo vähän pidemmätkin.
                            Eikä koira onnu.

                                Eihän tämän kanssa voi nukkua, miettii Greetta, kun laitettiin kauluri.

Antibioottikuuri loppuu viikonlopun jälkeen ja kipulääke loppui eilen. Toivotaan, että kauluristakin päästään eroon.

Molly kävi eilen Huotarin Oilin toko-koulutuksessa. Oli vuoden viimeinen kerta eikä ensi keväänä mennä, koska pitää treenata jo neuvottuja asioitakin rauhassa. 

Seuraamista Oili katsoi. Ei saa pälyillä koiraa eli on mentävä peiliin katsoen ja kehuttava, että sinnikkäästi jaksaa tehdä. Mutta periaatteessa seuruu on oikean näköistä.

Peruutuksessa tehtiin niin, että koiran puoleisen jalan kantapää nousi. Silloin piti koiran nousta ja se oli palkattava juuri siihen kohtaan, mihin sen piti jäädä ylös noustua. Se ensin vahvaksi. Sitten otetaan askel taakse ja taas jää koiranpuoleinen jalka varvasasentoon ja koiran pitää pysähtyä seisomaan siihen,. Kun koko jalka on maassa, koiran pitää istua. Käytetään ensin koiran vasemmalla puolella muurin palikoita, ettei koira ala kääntyä sinne suuntaan. Kun peruuttaminen alkaa olla varmaa, voidaan muuri vaihtaa kartioihin. Ja kun sekin alkaa sujua, esim. maton reunassa tehdään ja jos koira osuu lattiaan, huomautetaan. Yllättävän hyvin Molly hoksasi alun. 

Ohjattuun noutoon suuntakäskyyn lisätään hae eli koihae ja vashae - yhteen pötköön. Voi olla myös lopullinen käsky.

Paluumatkalla oli jumalainen auringonlasku.

Hoitotyttö Fanni

Meille tuli 9.marraskuuta useaksi viikoksi hoitoon ystävien koira, coton de tulear Fanni, ikää 7 vuotta. Uskalsin luvata hoitopaikan, sillä ollaan käyty Fannin kotiväen mökillä ja Greetta ja Molly ovat tulleet Fannin kanssa todella hyvin juttuun. Ja niinhän siinä kävi, että Fanni solahti meidän arkeen todella helposti. Mollysta ja Fannista tuli bestikset saman tien ja Greetankin tunne-elämä ja jännitys tasoittui nopeasti, kun se tottui Fannin läsnäoloon. Siinä auttoi kovasti se, että Fanni jätti Greetan omiin oloihinsa eikä yrittänytkään mennä tunkeilemaan. 

Eräänä vähän tihuttavana päivänä lähdimme Katariinan meripuistoon. Greetta jäi autoon, koska se ei tykkää yhtään meren kohinasta. Mutta lähdimme Katariinasta metsään ja siellä Greettakin viihtyy.

Kotona alkoi Greettakin olla jo sen verran rento, että saattoi Fannin kanssa samalla sohvalla nukkua. Ja ruoka-aikaan maattiin matolla vierekkäin kutsua odottamassa.

Eräänä toisena sateisena päivänä kävimme Haminan hallilla. Tehtiin vähän ensin treeniä Mollyn kanssa ja sitten Fanni ja Molly pääsivät juoksentelemaan yhdessä. Oli heillä hauskaa. Sitten lähdettiin pitkälle kävelylle metsäpoluille. Sade oli onneksi aika pientä, joten ei kastuttu läpimäriksi.

Kotona sitten saattoi ottaa ihan levon kannalta. Fanni ihastui meidän karvapetiin ja nukkui siinä usein.

Nämä kuvat otettiin sinä päivänä, kun Greetta oli seuranmestaruuskisoissa. Käytiin vähän Langinkoskella retkeilemässä.

Kun Greetta oli Marjutin kanssa kisaretkellä, teimme kävelyn Kumparepuistoon.  Silläkin piti poseerata. Fannista tuli aika hyvä siinä hommassa meillä ollessa.

Ensilumi satoi  kohta tämän reissun jälkeen. Se oli alussa melkoisen tarttuvaa ja sekä Fannille että Mollylle tuli tassuihin melkoiset paakut.

Onneksi tämä paakkuvaihe kesti vain yhden päivän. Sitten pakastui. Sekös innosti Fannia ja Mollya leikkeihin. Käytiin vähän Jylpyllä juoksentelemassa. Ensi nämä kaksi riehuivat ja sitten sai Greetta omat palloleikit.

Marraskuussa pääsi Maretariumiin koirien kanssa ja kun Greetta oli taas jossain liesussa, lähdimme kaksikon kanssa katselemaan kaloja. Jonkin verran ne kiinnostivat, mutta Mollya ehkä enemmän tuoksumaailma. Onneksi ei ollut mikään suuri ryysis, joten hyvin päästiin liikkumaan.

Maretariumista lähdettiin Santalahden rannalle kävelylle. Meri oli tuolloin vielä sula.

                                                     Kahden koiran kanssa on helppo liikkua.

Rutiinit muodostuivat nopeasti. Fanni nukkui makuuhuoneessa omassa tai meidän pörröpedissä ja aamulla tuli sänkyyn rapsuteltavaksi. Kun nousin ylös, F ja M hetken aikaa nujusivat sängyssä. Sitten lähdettiin ulos kahdessa ryhmässä. Ensin kaksikko ja sitten Greetta omineen. Ruokaa odotettiin portin takana eteisessä ja Fanninkin piti odottaa, että saa luvan mennä kupilleen. Se oli siitä todella hermostuttavaa, mutta totteli kuitenkin. 

Ruoan jälkeen Fannin piti päästä syliin. Se painoi etutassut rintaa vasten ja nuoli naamaa. Sitten sitä piti silitellä ja se nautti silmät viiruna hellyydestä. Molly ei ollut mustasukkainen. Se seurasi vierestä, kun kaveria siliteltiin. Välillä ne molemmat olivat sylissä. Minulla oli jalat jakkaralla, jotta molemmat mahtuisivat peräjälkeen makaamaan jalkojen päällä. Sopu antoi sijaa silloinkin. 

                                          Fanni pyysi syliin haukahtamalla ja sitten nostettiin.

                                                  Aah, miten ihanaa tulla silitetyksi.

Kun Molly oli sylissä, Fanni joskus halusi myös. Kun jalat olivat suorina jakkaralla, niin mahtuihan se Fannikin. Molly ei paikastaan luopunut, joten siinä vieri vieressä pötköttelivät.

                Sama toistui sohvalla. Kumpikin vuorollaan otti parhaan paikan ja toinen tuli viereen.

                                                         - Mahtuiskos taas syliin?

Ulkona käytiin päivällä porukalla. Yleensä lenkki kulki metsään, missä on rauhallista liikkua.Fanni matkusti auton takaosassa hyvin sujuvasti molempien muiden kanssa. Se pisti pötkölleen ja oli rauhallinen matkustaja. 

Fanni vallan ihastui meidän huopaluolaan loppuvierailun aikana. Taitaa saada sellaisen joululahjaksi ihmisiltään, että pääsee turvaan pikkulapsilta, kun niin haluaa.

Mutta myös sohva, pehmopeti ja minun sänkyni olivat oikein kelvollisia lepopaikkoja Fannin mielestä.
 

Usein päivällä Fanni siirtyi nukkumaan sänkyni päälle omaan rauhaansa. Mutta kun itse pötköttelin sängyssä lukemassa, se tuli mahan päälle hakemaan silityksiä.

Hirmuisen hyvin koirat pärjäsivät keskenään. Ei tullut pahaa sanaa keneltäkään. Fanni ja Molly leikkivät joka päivä aamulla, päivällä ja illalla. Greetta muutaman kerran vähän yritti, mutta ei kauan kyennyt.  Reilut kolme viikkoa menivät hujauksessa. Kyllä ainakin minulle ja Mollylle tulee Fannia kovasti ikävä.

Vielä kuvia Jokipuistosta, jossa käytiin koko joukko ja oikea kamera oli mukana.

                                                     Niin söpöjä ovat.

Videoita on tulossa, mutta tässä pääasiat vierailusta.