Siis minähän en kisaa agilityssa, mutta Marjut ja Greetta kyllä, joten kun Marjut mieli Rovaniemelle kisaamaan Terran ja Greetan kanssa, minä ja Molly lähdettiin turisteiksi mukaan. Oltiinhan me vuosi sitten Rovaniemellä kisamatkalla, kun sama trio kisasi agilityn SM-kisoissa. Silloin majoituttiin isommalla porukalla mökkiin, mutta nyt oltiin Rovaniemen keskustan tuntumassa Hotelli Aakenuksessa, jossa yö maksoi 75 euroa ja sijainti oli mainio.
PERJANTAI 16.6. MATKAPÄIVÄ
Torstaina olin jo Marjutin autoon pakannut perustarvikkeita, häkit, kylmälaukku, aurinkopeitot jne, mutta perjantaiaamuna Marjut haki meidät klo 8. Koirat menivät takatilaan ja penkeille laitettiin tavarat. Matka alkoi. Sää oli helteinen, mutta onneksi autossa oli ilmastointi, joten ei meillä kenelläkään hätää ollut.
Sieltä kurkkivat Terra, Greetta , Molly ja Opri valmiina lähtöön.
Ensimmäin pysähdys oli Vaajakoskella vähän ennen Jyväskylää. Naissaaressa on kiva kahvila-ravintola, jossa me Marjutin kanssa kävimme lounastamassa. Autolle ei hyvää varjoa löytynyt, mutta luukku jäi auki ja koirille vettä.
Päädyimme keittolounaaseen. Siihenkin kuuluivat salaattipöydän antimet, jotka nekin olivat oikein makoisia.
- Joko saa syödä?
Pääruokana oli samettinen savulohikeitto, ja ai että se oli todella todella herkullista. Annos oli reilu, joten maha tuli täyteen, muttei kuitenkaan ähkyä. Jälkiruokakin kuuluin hintaa, eli kahvi ja kolmea sorttia leivonnaisia. ( suklaaleivokset eivät näy kuvassa)
Hyvillä mielin mahat täynnä poistuimme ruokapaikasta.
Sitten oli aika koirien päästä jaloittelemaan.
Molly kävi pissalla parkkipaikan reunalla ja nuuskutteli siellä. Maassa oli hirmuinen määrä jonkun puun siemenpötköjä ja Molly oli todella kuorrutettu. Niitä sitten yritin nyppiä pois joka paikasta, mutta kun otettiin kuvia Vaajavirran suuntaan koirista,niin Mollyn naamalla oli edelleen joitakin lisukkeita.
Opri Terra Molly Greetta
Pitihän sitä piipahtaa Pandassakin, mutta koska maha oli täynnä, niin ostokset olivat hyvin pienet.
Seuraava pysähdys oli tarkkaan suunniteltu ja navigaattoria seurasin silmä kovana. Viime kesän Rovaniemen reissulla piti paluumatkalla pysähtyä Piippolassa Suomen keskipisteessä, mutta ohi ajettiin. Nyt ei missään nimessä haluttu paikkaa missata ja löytyihän se. Juuri sopivan pitkän matkan päässä, että jaloittelu oli muutenkin ohjelmassa.
Kaunis Lamu-joki virtasi vieressä ja Marjut löysi kätkönkin keskipisteen läheisyydestä helposti.
Nyt se siis on nähty. Toinen versio Suomen keskipisteestä eri tavalla mitattuna on Kainuussa Puolangalla. Eikä tämäkään tarkka piste ollut, sillä oikea keskipiste on 15 kilometrin päässä keskellä Talasnevan suota, mutta koska maasto olisi sangen haastava, on päätetty sijoittaa muistomerkki tähän paikkaan. Oli joka tapauksessa kiva kävelypaikka ja varjoisa, että koirillakin oli mukava nuuskutella ja me ihmiset läiskimme itikoita joutessamme.
Matka jatkui ja seuraava stoppi oli Uljuan tekojärven luona.
Kyseinen järvi on tehty tasaamaan alueen tulvahuippua. Tekojärven pinta-ala on 28 neliökilometriäa ja myös tärkeä virkistysalue.Tosin se parkkipaikan virkistys rajoittui jäätelön myyntiin. Vessarakennus oli lukossa ja ELY-keskus kuulemma purkaa sen piakkon. Kahvila oli kiinni. Mutta järvi oli hieno.
Taas jatkoimme matkaa. Seuraava pysähdys ( lähinnä vessa - ja koirien pissatuspysähdys) oli Viitasaaren ABCn luona. Se on näköjään todella suosittu paikka. Terassi on aivan järven vieressä. Mutta me ei terassille jääty vaan matka jatkui eteenpäin ohi Oulun ja Kemin kohti Rovaniemeä. Pysähdyttiin vielä Rieskapaikassa ostamassa kehuttuja rieskoja ilta- ja aamupalaksi. Koirat vielä viimeisen kerran pääsivät ulos, sillä Rovaniemi oli jo varsin lähellä. Kävimme ennen hotelliin hakeutumista kaupassa ostamassa evästä.
Huoneistomme oli tavallisessa kerrostalon näköisessä rakennuksessa, jossa asuu ihan tavallisia ihmisiäkin kodeissaan. Jännättiin, löytyykö parkkipaikkaa, mutta löytyi se hyvin läheltä. Hyvillä kirjallisilla ohjeilla päästiin sisään käytävään ja vielä huoneistoomme. Matka oli kestänyt noin 12 tuntia taukoineen eli iltakahdeksalta olimme perillä. Melkein heti koirat saivat iltaruokansa ja niillä olikin kiljuva nälkä.
Olohuoneen keittiönurkkaus
Makuuhuone, jossa oli parveke
Olohuone ja vastapäätä televisio
Terra ja Opri odottavat ruokaa. Marjutin takaa vie ovi kylpyhuoneeseen ja sen takana olevaan saunaan.
Greetta ja Molly aterialla
Lounaan jälkeen ei oltu nautittu kuin Uljuan jäätelökahvit, joten täytetyt rieskat ja lonkero maistuivat.
Greetta ja Opri yrittivät päästä osille.
Tämä joukko oli todella reipas automatkustajaryhmä. Ei valituksen sanaa koko aikana.
Alkoi jo Greetalla ja muillakin silmä lupata, sillä kello läheni jo yhtätoista, kun oltiin kaikki
jutut tehty. ( Greetta, Opri, Terra ja Molly)
Käytiin vielä viimeiset iltapissat ja sitten saattoi laittaa pään tyynyyn. Hissi ei ollut ongelma, sillä ollaan Virven ja Jorman luona totuttu hisseihin.
LAUANTAI 17.6.2023 KISAPÄIVÄ
Aamulla ei onneksi ollut mihinkään kiire. Tosin Opri halusi ulos jo seitsemän maissa ja sitten kaikki muutkin heräsivät. Eli ei nukuttu hirveän pitkään, mutta uni oli syvää ja oli levännyt olo. Vein omat koirani ulos myös ja rupesimme sitten aamupalalle.
Hyvissä ajoin lähdimme Ounashallille viemään tavaroita ja Marjut ilmoitti koirat kisaamaan. Saatiin hyvä paikka leirillemme. Halli oli ihanan viileä. Ulkona sen sijaan oli hehkuva helle.
Koska meillä oli hyvin aikaa ennen puolen päivän rataan tutustumista, lähdimme kävelemään Ounasvaaran näkötornille, joka oli varsin lähellä. Sieltä oli näkymä Rovaniemen kaupungin yli.
Mistään kinttupolusta ei ollut kyse vaan paikalle vei ihan kunnollinen tie.
Eikä portaitakan ollut miljoonaa, mistä kipeä polveni kiitti kovasti.
Maisemia tornista kuvattuna
Marjut ehti etsiä ja löytää yhden kätkönkin, ennenkuin lähdimme hallille odottelemaan. Marjut kisasi luokassa seniorit 50-59 v. Aamupäivällä kisasivat seniorit 60-69 v. Miniluokka oli kaikista suurin kisaluokka, 66 kisaajaa. Greetta meni ennen Terraa. Rata ei ollut mikään helppo. Tässä Greetan rata.
Radalta tuli tulokseksi nolla ja hyvä miinusaika. Niin siinä kävi, että Greetta oli kahdeksantena, mikä on huikea suoritus yhdeksää ikävuotta kohden menevältä koiralta. Se tarkoitti sitä, että Greetta ja Marjut olivat päivän lopun TOP-12 kisassa., joka käytiin takaperin eli aloitettiin numerosta 12, sitten 11 jne. Tiedossa oli pitkä odotus. Terralle tuli valitettavasti ekalta radalta 10 virhepistettä.
Tauolla sitten alkoi nälkä kalvaa suolistoa. Onneksi lähellä oli hampurilaispaikka, jota netissä kehuttiin. Mentiin syömään, mikä oli hyvä, kun olin syönyt vain aamupalan ennen kahdeksaa enkä muuta, ja alkoi nälkäkuolema ( ja nälkäkiukku) olla lähellä.
Tällä jaksoi iltaan asti.
Loppukilpailujen alkaminen kesti ja kesti. Ehkä kahdeksan maissa alkoi minien finaali.
Greetan rata on tässä.
Rata oli helpompi kuin ensimmäinen ja yhtä lukuunottamatta kaikki Greetan edellä olevaa tekivät nollan, mutta niin teki Greettakin ja loppujen lopuksi sijoittui yhteistuloksissa seitsemänneksi. Jipii!
Terralle tuli hylky.
Koska koirat olivat kiltisti viettäneet suuren osan päivää häkissä, niin päätimme ennen majapaikkaan lähtöä mennä Arktikumin kasvitieteelliseen puistoon kävelemään. Arktikum on hienon näköinen rakennus, Se on tiedekeskus ja museo. Olisi ollut mielenkiintoista ehtiä siihenkin tutustua, mutta aika ei riittänyt.
Puisto on joen rannalla. Lauantai-iltana siellä oli paljon nuorisoa, oli piknikporukoita, uimarannalla lapsia ja aikuisia - eli aktiivisessa käytössä oleva puisto. Kauniskin vielä.
Kärhöjä oli paljon
Punakoivu, jossa todella punaiset lehdet
Tämä taideteos on Risto Immosen teos Nätti-Jussi.
Tytöt jaksoivat vielä poseerata. Joki virtaa takana.
Marjut vei koiransa rantaan uimaan ja kahlaamaan. Mollynkin olisi voinut viedä, mutta koska Greetta kiljuu veden äärellä koirien polsketta nähdessään, jäimme mäen päälle - ja sielläkin se ärsyttävästi viserteli,
Arktikum eri suunnasta. Todella pitkä ja upea lasitunneli lähtee museolta.
Vielä pitää poseerata. Sorry tytöt!
Hyttyset alkoivat liikehtiä aktiivisesti ja lähdimme kohti autoa. Eräällä oksalla istui lintu, joka ei häiriintynyt yhtään, kun kävimme sitä lähempää katselemassa.
Vihdoin läksimme majapaikkaan ja jes, saimme edelleen ihan vierestä parkkipaikan. Oli kyllä hyvä säkä. Koirat olivat aivan poikki, kun sisälle päästiin. Ne saivat ruokansa ja klonks, kävivät koisaamaan.
Me söimme Marjutin kanssa täytetyt rieskat ja hiukan kevyttä viiniä, kunhan olin saanut saksilla sorkittua korkin auki. Ei ollut korkin- tai purkinavaajaa talossa tarjolla. Pullosta jäi puolet juomatta. Onnksi siinä oli toinen tiivis korkki, joten sen sai hyvin suljettua. Sitten vielä laitettiin sauna lämpiämään, koirat pääsivät iltapisulle, ja saunan jälkeen taas nuijanukutus iski ja uni tuli heti.
SUNNUNTAI 18.6. KOTIMATKA
Opri piti huolen taas, että väki nousi ajoissa eli kello kuusi. Mutta hyvä niin. Koirat ulkoilutettiin, syötettiin, nautittiin aamukahvit, pakattiin tavarat ja startattiin. Mutta ei kotiin päin, sillä Ounashallilta piti hakea Greetan kisakirja. Illalla ei jääty sitä odottamaan enää. Sitten suunnattiin napapiirille Santaparkiin, koska se oli alle kymmenen kilometrin päässä. Oli hiukan korni paikka kesähelteellä, kun joululaulut soivat ja tonttujakin näkyi. Tosin nukkeina,
Rovaniemen hieno silta nimeltä Jätkänkynttilä
Napapiirin päällä seisoskelua.
Näin kaukana kaikesta on napapiiri.
Santaparkin rakennuksia
Käytiin katsomassa joulupukkia, joka oli oikea ihminen. Jos olisi halunnut otattaa kuvan pukin kanssa, niin se olisi maksanut 30euroa. Mutta paikan kamera oli rikki ja reipas Marjut kysyi, voiko ottaa oman kuvan. Se oli ok, ja Marjut istahti pukin viereen ja minä näppäsin heistä kuvan. Marjut otti tämän pukkikuvan. Minua ei innostanut istuksia pukin vieressä, mutta juttelimme hetken Jukolan viestistä, jota pukki oli aamulla seurannut.
Sitten alkoi kotimatka. Rovaniemen lähellä oli kotiseutumuseo, jonka pihassa käytiin. Siellä oli alkamassa luonnonkasvien esittely emmekä jääneet sitä kuuntelemaan, vaan matka jatkui,
Yksi museon rakennuksista
Navigaattori opasti meitä eteenpäin ja jossain vaiheessa tajuttiin, että nyt ollaan eri reitillä. Navigaattori kuljetti meidät Ranuan ohi. Alkoi jo bensaakin olla aika vähän, joten jatkoimme Pudasjärvelle huoltoasemalla, josta ostimme kahvit mukaan ja tankkasimme samalla. Koirat jaloittelivat hiukan ja sitten suuntasimme kohti Kiiminkiä ja Oulua. Reitille osui isoja suoalueita. Yhden sellaisen vieressä oli levähdyspaikka. Sinne kurvattiin. Koirat kävivät suon reunassa kävelemässä ja me napsimme vähän kuvia. Sitten alkoi itikoitten armeija käydä päälle, joten palasimme autoon ja jatkoimme matkaa.
Tupasvillaa kasvoi valtoimenaan.
Varmaan erittäin hyvää hillamaastoa tämä seutu.
Sitten taas pisteltiin menemään aina Viitasaarelle asti, jossa koiria ulkoilutettiin jälleen ja ABC:ssa syötiin päivän ensimmäinen lämmin ateria. Ah! Viimeinen pissatustauko oli Vaajakosken ABC:lla. Teillä alkoi olla melkoinen sunnuntairuuhka ja jonoja sekä tietöitä, joten matka jatkui vaihtelevalla nopeudella aina Kouvolaan asti, jossa liikenne rauhoittui ja päästiin sujuvasti kotiin. Kotipihalleni ajettiin yhdeksän maissa. Marjut ajoi koko matkan mennen tullen. Hän tiesi, että olisin voinut ajaa, jos häntä väsyttää, mutta hän tykkää ajamisesta ja jaksoi kuskata meitä. Ei harmitanut minua se.
Reissu oli todella mahtava monella tapaa, mutta myös rankka. Mutta seura oli parasta A-luokkaa.
Ihan heti en Rovaniemelle lähtisi enää.
