31.5.2015

Lomapolskinnat

Kesäloma on alkanut. Ihanaa. Sen kunniaksi lähdettiin Krissen ja Manun kanssa Hyvinkään koirauimalaan kevään viimeiselle uintikeikalle. Saagakin pääsi mukaan, mutta odotteli autossa. Oli varmaan oikein tyytyväinen tähän asian tilaan.  Greetalle oli tilattu uittaja, mutta hän laittoi pari kertaa pelastusliivin kahvasta typykän uimaan ja totesi, ettei häntä tarvittu. Niinpä minä sitten aina saattelin neitiä veteen, sillä yksin se ei sinne olisi kyllä mennyt. Friidalla oli hauskaa lelun noutamisessa ja Manulla myös.





















Ei se ihan hirveästi taida tuosta uimisesta nauttia, mutta tekee, kun pistetään tekemään. Meillä on edessä pelastusliivin hankinta mökkitreenejä ajatellen.

Illan suussa käytiin treenaamassa vielä rally-tokoakin. Greettakin sai kokeilla pari temppua. Mukava ja lomahenkinen päivä.

26.5.2015

Torjuntaa

Friidalla on ollut kolme punkkia tänä keväänä, kaikki päässä. Muilla ei mitään. Tänään laitoin kaikille Bayvanticit niskaan. Nyt seurataan, ettei pikkukoira saa oireita myrkystä.

24.5.2015

Vapaapäivä

Tänään oli vapaapäivä. Ei tarvinnut herätä herätyskellon kanssa. Tosin herättiin jo ennen kahdeksaa, mutta se johtui siitä, että menin jo kymmeneltä nukkumaan, joten unimäärä tuli täyteen.  Aamupäivä lötköiltiin, mutta puolelta päivin lähdettiin Jylpyn kentälle vähän tokoilemaan.Videokamera jalustalle ja sitten kuvaamaan.


Friidan kanssa treenattiin merkkiä yksin ja sitten merkkiä kera ruudun. Tässä ei kovin monta harjoitusta tarvittu, kun sujui vallan mainiosti.


Luoksetulon stoppi seisomaan on vähän valuvaista sorttia, joten sitä treenattiin pallon kanssa. Keskimmäisellä kerralla Friida rupesi ennakoimaan, joten pallo lensikin taakseni.


Ohjatussa noudossa merkki tökki pahan kerran ja otettiin monta epäonnistunutta toistoa. Tässä kaksi parasta suoritusta. Pelkkää merkkiä on syytä treenata ja paljon.


Greetan kanssa harjoiteltiin ekaa kertaa uutta alokasluokan hyppyä. Pikkuneiti väkkärä on niin elohiiri, että on todella vaikea saada sitä pysymään paikoillaan. Mutta muutama onnistunut suoritus sentään saatiin. Kärsivällisyys kasvaa minulla pakostakin tämän otuksen kanssa.


                                                   Vähän tehtiin ruudun alkeitakin.


                                      Saagakin osasi ruudun kertaheitolla oikein mukavasti.



Haminan näyttely

Eilen oli näyttelypäivä. Aamu valkeni tosi aurinkoisena. Koska oli ilmoitettu, että Haminassa ovat parkkipaikat vaikeasti löydettävissä monen päällekkäisen tapahtuman takia, lähdettiin Friidan kanssa jo tosi aikaisin ajelemaan Haminaan. Sen takia saatiinkin parkkipaikka hyvin läheltä eikä tavaroita tarvinnut raahat kilometrikaupalla.

Friidan turkkia on kasvatettu vuosi, kun viime kesän alussa se ajettiin alas. Nyt se on jo ihan eri kokoinen kuin ennen lyhyeksi ajamista. Sekä Eija-kasvattaja että minä olemme turkkiin oikein tyytyväisiä.

Näyttelyssä ensin olivat urokset. Jakke (T.Jameson) ja Santos (Saagan veli) olivat ykkönen ja kakkonen. Santos oli lisäksi rop-veteraani. Tosi hienot pojat molemmat.  Sitten oli narttujen vuoro.  Ei ollut muita narttuja kuin kolme valioluokkalaista.

                                                    Mosse (ei sukua)  Friida ja T. Jade

                                           Friida juoksi todella vauhdikkaasti ja kauniisti.

Tuomari Jari Partanen ei kovastikaan arvostanut Friidaa. Kovin monta muttaa.

"Erinomaiset rungon mittasuhteet, mutta minun makuuni hieman kevyt. Erittäin narttumainen pää, mutta toivoisin vahvemman kuonon. Turhankin elegantti kaula. Hyvä eturinta, mutta sen tulisi täyttyä. Hieman kevyt raajaluusto. Toivoisin paremmat kulmaukset takaa,. Hieman lattea turkki,."

Niinpä arvosteluksi tuli EH. Lattea turkkikin, huokaus.

Oltiin mukana kasvattajaluokassa.

                                         Luokassa olivat Jakke, Santos, Friida ja Jade.
Alkoi sataa tihuttaa ja me lähdimme Friidan kanssa kotiin huokaisemaan. Tultiin sitten iltapäivällä takaisin  Haminaan, kun isot kehät alkoivat ja aurinkokin taas paistoi.  Hienosti meni isoissa kehissä tajmadoralaisilla.


 Jakke, joka tuli kansainväliseksi valioksi, oli myös kasiryhmän paras. Poika on juuri kaksi vuotta täyttänyt, joten tiedossa on varmaan todella hieno näyttelyura tulevaisuudessakin.


                                   Saagan Santos-veli oli BIS-1 veteraani. Hieno koira!

                                       Kasvattajaluokka pääsi kuuden parhaan joukkoon.

Sitten lähdettiin kotiin. Nappasin kotikoirat matkaan ja lähdettiin Jylpyn kentälle palloilemaan. Friida oli puhkua pullollaan, sillä olihan sillä ollut aika tylsä päivä siihen asti kuitenkin.




                                 Sanoi tuomari mitä vain, niin minulle Friida on the best!


                                  Juoksun ja palloleikkien jälkeen kaikilla oli tosi kova jano.

20.5.2015

Match show

Mentiin vähän extempore lähialueen mätsäriin. Vähän mietin Friidankin treeniä siellä, mutta sitten innostuin pesemään koiran ja se pääsi vain märähkönä turistina Saagan kanssa Greetan seuraneidiksi. Greetta sen sijaan kävi vähän harjoittelemassa taas näyttelemistä. Tai siis oikeastaan minä.  :-)
Pentuja oli  kaikkein eniten ryhmissä. Taisi olla 22 kappaletta. Greetta sai ensin sinisen nauhan. Sitten se kisasi sinisissä ja tuli siellä kolmanneksi. Hyvin jaksoi pikkuneiti seisoksia.

         Kaakon Noutajien sivulta bongattu ja napattu kuva sinisten pentujen neljästä parhaasta.

 Äiti-Sabi ja mummo-Windy olivat myös mätsärissä. Sabi oli punaisten nelonen, mutta Windylle ei tullut sijoitusta.
Kotona poseerattiin.

Nyt voi sitten pikkuhiljaa alkaa jännittää lauantain näyttelyä, jossa Friida pitkän tauon jälkeen esiintyy.

18.5.2015

Hammastelua


Minä istuin sohvalla ja Friida istui kainalossa. Greetalla oli energiaa ja leikki alkoi.

17.5.2015

Jälleen rally-kisoissa

Oltiin juhlimassa siskon synttäreitä Lappeenrannassa. Greetta sai hyvää ihmissiedätystä, kun paikalla oli perheestämme 13 ihmistä. Greetta oli kyllä aika reipas vieraiden kanssa. Hyvät oli juhlat.
Tänään sitten menimme vähään aikaan viimeiseen rally-toko-kisaan. Saaga oli ensimmäinen avo-luokan kilpailija. Se ei ollut ihan yhtä reipas kuin yleensä varmaan johtuen siitä, että se oli pari päivää ollut ripulilla ja siksi raejuusto-maitohappobakteeri-paastolla. Tuli radalla kämmejä, mutta sentään saatiin tulos.


Friidan rata sentään meni oikein mukavasti. Pikkuvirheitä, mutta ei muuta. Oltiin sitten kolmansia ja pisteitä saimme 96.


Treenit jatkuvat.
 

16.5.2015

Veteraani-iässä


Saaga täyttää tänään 8 vuotta. Paljon onnea meidän ihanalle mammakoirallemme, joka ei suotta hötkyile ja seuraa maailman menoa erittäin järkevällä tavalla ja turhia paineita ottamatta.

15.5.2015

Pentunäyttelyssä

Eilen oltiin Greetan kanssa Vantaalla ensimmäisessä pentunäyttelyssä. Mentiin Eijan kyydissä, joten onneksi ei tarvinnut ajella itse. Gretta matkusti omassa häkissään ja vesikoirat omissaan. Vähän kyllä jännitti, sillä siinä missä Greetta oli ekaa kertaa näyttelyssä, niin minä olin ekaa kertaa shelttiä esittämässä.
Purettiin ensin tavarat. Greetta karkoitettiin yksiöstään. Se laitettiin samaan häkkiin kuin vesikoirapoika Lennart. Hiukan Greetta katsoi Lennartia ihmeissään ja varmaan vähän jännittikin, mutta kun Lennart oli tosi kohtelias herrasmies, niin ei Greetta ollut kohta yhtään moksiskaan.

                                           Viereisessä boksissa matkasivat Mira ja Elliot.

Käytiin ensin pystyttämässä teltta ja purkamassa tavarat, ennenkuin koirat haettiin. Oli vähän epävakaisen näköistä säätä, mutta onneksi ei juuri satanut ja välillä jopa aurinkokin näyttäytyi.
Pientä pöhinää oli neidillä näyttelypaikalle mennessä. Greetalla on huono tapa haukahdella, kun se on epävarma. Mutta kun uusia asioita oli koko ajan paljon, niin ei sitten enää jaksanut pöhistä enää.
Greetalla oli oma kevythäkki mukana. Se on oikein hyvä häkkilintu eikä yhtään metelöi, niinkuin jotkut portugalipennut pitkästyksissään tekivät.  Käytiin vähän harjoittelemassa juoksemista ja seisomista. Juuri sillä hetkellä tuntui, että olisi pitänyt sitä treeniä tehdä paaaaljon enemmän.
Toinen shelttipentu oli isojen pentujen uros, jonka rinnalla Greetta näytti aika pikkuruiselta.
Ensin meni shelttipoika ja sitten me rupesimme hommiin. Tapio Vuorenmaa ystävällisesti kuvasi kamerallani meidän debyytin.


                                     Greetta on onneksi tosi ryhdikäs seisoja ihan luonnostaan.

                                                      Tuomari Nina Janger ja Greetta
                                                  Pöydällä olo sujui oikein mallikkaasti.




                                                Hiphei ja häntä nousee, kun neiti innostuu.


                                Rop-pentu  Leevi ja  VSP-pentu Greetta, joka sai kunniapalkinnon.

                                                            Ohi on, Kelpaa hymyillä.
Nina Janger lausui Greetasta näin:
"6kk vanha kokonaisuutena hieman kevyt narttupentu, jolla miellyttävät ääriviivat seistessä. Kauniit tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Hyvä purenta. Kuono-osa saa täyttyä. Saisi olla vahvempi raajaluusto. Ikään ja kokoon sopiva runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis ylälinja ja häntä. Liikkeet saavat vielä vakiintua,. Esitetään kauniisti. "
Tämä kauniisti esittäminen lämmitti mieltäni kyllä oikein kovasti.
Sitten ruvettiin seuraamaan portugeesikehän kulkua. Paikalla oli vain Eijan kasvatteja, viisi kappaletta. Ja hienostihan Tajmadoralla meni, vaikka sangen eloisaa sakkia oli jokainen.

                                                         Kammattu on Rio ja Meega.
                    Ensin meni kehään ainoa uros Rio, joka kulki hienosti ja poseerasi hyvin.

                                                                             Mira
                                                                       Meega
                                                                    Aava
                                                                    Iines

                                                        Mirasta tuli rop ja RYP-3.

                                           Kasvattajaluokka oli BEST IN SHOW-1.

Hienosti meni siis sukulaiskoirilla tälläkin kertaa. Sitten alkokin sadepilviä kerääntyä taivaalle. Onneksi saimme koirat ja kamat kohtuullisen kuivina autoon, kun viiden maissa starttasimme kohti Kotkaa. Greetta matkusti Miran kanssa samassa häkissä ja hyvin sujui. Nämä tällaiset vieraiden koirien kanssa majoittumiset ja olemiset ovat Greetalle tosi loistavaa elämänkokemusta ja hyvin se kaikesta selvisi ilman ahdistuksia.

    Paluumatkalla välillä satoi, välillä paistoi. Näimme hienon sateenkaaren ja joutsen pari lensi matalalta tien yli. Lähellä Kotkaa ukkonen jyrähteli ja salamoi. Onneksi kotipihaan tullessa sade loppu ja koirat pääsivät Jylpylle juoksemaan oikein riemurinnoin. Ja kyllä olin minä aika poikki.