Pentunäyttelyssä

Eilen oltiin Greetan kanssa Vantaalla ensimmäisessä pentunäyttelyssä. Mentiin Eijan kyydissä, joten onneksi ei tarvinnut ajella itse. Gretta matkusti omassa häkissään ja vesikoirat omissaan. Vähän kyllä jännitti, sillä siinä missä Greetta oli ekaa kertaa näyttelyssä, niin minä olin ekaa kertaa shelttiä esittämässä.
Purettiin ensin tavarat. Greetta karkoitettiin yksiöstään. Se laitettiin samaan häkkiin kuin vesikoirapoika Lennart. Hiukan Greetta katsoi Lennartia ihmeissään ja varmaan vähän jännittikin, mutta kun Lennart oli tosi kohtelias herrasmies, niin ei Greetta ollut kohta yhtään moksiskaan.

                                           Viereisessä boksissa matkasivat Mira ja Elliot.

Käytiin ensin pystyttämässä teltta ja purkamassa tavarat, ennenkuin koirat haettiin. Oli vähän epävakaisen näköistä säätä, mutta onneksi ei juuri satanut ja välillä jopa aurinkokin näyttäytyi.
Pientä pöhinää oli neidillä näyttelypaikalle mennessä. Greetalla on huono tapa haukahdella, kun se on epävarma. Mutta kun uusia asioita oli koko ajan paljon, niin ei sitten enää jaksanut pöhistä enää.
Greetalla oli oma kevythäkki mukana. Se on oikein hyvä häkkilintu eikä yhtään metelöi, niinkuin jotkut portugalipennut pitkästyksissään tekivät.  Käytiin vähän harjoittelemassa juoksemista ja seisomista. Juuri sillä hetkellä tuntui, että olisi pitänyt sitä treeniä tehdä paaaaljon enemmän.
Toinen shelttipentu oli isojen pentujen uros, jonka rinnalla Greetta näytti aika pikkuruiselta.
Ensin meni shelttipoika ja sitten me rupesimme hommiin. Tapio Vuorenmaa ystävällisesti kuvasi kamerallani meidän debyytin.

                                     Greetta on onneksi tosi ryhdikäs seisoja ihan luonnostaan.

                                                      Tuomari Nina Janger ja Greetta
                                                  Pöydällä olo sujui oikein mallikkaasti.

                                                Hiphei ja häntä nousee, kun neiti innostuu.

                                Rop-pentu  Leevi ja  VSP-pentu Greetta, joka sai kunniapalkinnon.

                                                            Ohi on, Kelpaa hymyillä.
Nina Janger lausui Greetasta näin:
"6kk vanha kokonaisuutena hieman kevyt narttupentu, jolla miellyttävät ääriviivat seistessä. Kauniit tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Hyvä purenta. Kuono-osa saa täyttyä. Saisi olla vahvempi raajaluusto. Ikään ja kokoon sopiva runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis ylälinja ja häntä. Liikkeet saavat vielä vakiintua,. Esitetään kauniisti. "
Tämä kauniisti esittäminen lämmitti mieltäni kyllä oikein kovasti.
Sitten ruvettiin seuraamaan portugeesikehän kulkua. Paikalla oli vain Eijan kasvatteja, viisi kappaletta. Ja hienostihan Tajmadoralla meni, vaikka sangen eloisaa sakkia oli jokainen.

                                                         Kammattu on Rio ja Meega.

                    Ensin meni kehään ainoa uros Rio, joka kulki hienosti ja poseerasi hyvin.

                                                                             Mira

                                                                       Meega

                                                                    Aava

                                                                    Iines

                                                        Mirasta tuli rop ja RYP-3.

                                           Kasvattajaluokka oli BEST IN SHOW-1.

Hienosti meni siis sukulaiskoirilla tälläkin kertaa. Sitten alkokin sadepilviä kerääntyä taivaalle. Onneksi saimme koirat ja kamat kohtuullisen kuivina autoon, kun viiden maissa starttasimme kohti Kotkaa. Greetta matkusti Miran kanssa samassa häkissä ja hyvin sujui. Nämä tällaiset vieraiden koirien kanssa majoittumiset ja olemiset ovat Greetalle tosi loistavaa elämänkokemusta ja hyvin se kaikesta selvisi ilman ahdistuksia.

    Paluumatkalla välillä satoi, välillä paistoi. Näimme hienon sateenkaaren ja joutsen pari lensi matalalta tien yli. Lähellä Kotkaa ukkonen jyrähteli ja salamoi. Onneksi kotipihaan tullessa sade loppu ja koirat pääsivät Jylpylle juoksemaan oikein riemurinnoin. Ja kyllä olin minä aika poikki.