20.8.2019

Toko-treeniä Jylpyllä

Tokon piirimestikset lähenevät kovaa vauhtia ja koska Greetta on luvattu joukkueeseen, on kovasti syytä treenata voittajaluokan juttuja. Tänään raahasin mukaan myös videokameran.
Tästä se lähtee.



Aloitettiin zetalla. Ja ensimmäisenä liikkeenä istuminen. Olipas tänään vaikeaa. Ei suinkaan joka päivä ole ollut, mutta tänään taas oli. Greetta tarjosi seisomista ja maahan menoa. Videolla edes joltisenkin onnistuneita suorituksia ja viimeisenä zeta, jossa kaikki liikkeet olivat istumisia. Seuruuseen keskittyminen ei ollut parasta mahdollista ja liekö itselläkin videokameran takia suorituspaineita. Eli varmuutta tarvitaan tähän paljon lisää.


Seuraavaksi tehtiin kaukot. Namimaatti oli koiran takana. On tosi vaikea nähdä, mitä koiran peräosassa tapahtuu, kun vielä otin matkaa ensin 6 harppausta ja sitten 10. Luulin, että meni erittäin hyvin, mutta seisomasta istumisessa koira  vetää vähän peppua eteenpäin, samoin seisomisesta maahan menossa. Ei paljon, mutta ei hyvä kuitenkaan. Däm! Jatketaan lähitreeniä.


Tunnarissa päätin laittaa kapulat jonoon yläviistoon toiveena, että koira lähtisi niitä järjestyksessä nuuskimaan. No kattia kanssa. Greetta löysi heti oman, mutta ei uskonut asiaa vaan tuplasti piti tsekata, ja sitten se otti oikean. Videosta ei näy, mutta vierellä se kolmesti tiputti kapulan maahan, kun ote on löysä. Aina se sen otti, viimeisellä kerralla napakasti ja sain rauhassa ottaa siltä kapulan.


Tästä hyppynoudosta tuli ylläri. Oltiin kaiketi tehty niin paljon liikkeitä, että kierrokset olivat korkealla. Koira varasti kaksi kertaa törkeästi hakemaan ilman lupaa kapulaa. Ei ole ennen näin käynyt. Metskukapula on ällö, mutta hyppy on ihanaa, joten yllättäen onkin suosikkiliike. Varmuutta pysymiseen ja suori sivulle tulo ilman takakiertoa.


Luoksetulossa jätin takapalkaksi pallon. Aika hyvät suorituksen tänään. Yritän pitää pysäytyksen jälkeen taukoa, että koira oppii, ettei lähdetä minnekään luvatta.


Ohjatun noudon seuraamisessa oli taas  vaikeuksia, koska kapulat siellä odottivat. Mutta haki vasemman. Ei tehty kuin yksi, sillä jos olisi seuraavaksi hakenut oikean, olisi koira kuitenkin lähtenyt vasemmalle ensin ja sitten olisi pitänyt stopata.  Pelataan varman päälle tässä eli edelleen vain yksi nouto,vuorotellen molemmille puolille. Sivulle tulossa taas pitkä kaari taakse.

Tällä kertaa näitä. Työsarkaa riittää. Aika tuskin tulee riittämään siihen, että kaikki on kunnossa, mutta josko lokakuun toko-kokeessa sitten olisi jo lähempänä hyvää suoritusta.

18.8.2019

Uusi objektiivi, hurmaavat hurtat ja ihana agsauutinen


Ostin tässä äskettäin uuden objektiivin kameraani. Halusin lisää valovoimaa, jos talven aikana pitää vaikka kaverien pentusia sisätiloissa kuvata. No tässä on valovoimaa. Heti sisällä testaamaan. Aika hämärissä olosuhteissakin suurella ISO-luvulla saatoin kuvata koiriani ja jälki on hyvä.




Ulkona kuvaaminenkin oli ihan jees-juttu. Käytiin illalla Jokipuistossa ja siellä tuli myös objektiivilla kuvattua todella "kiitollisia" kamuja. Ne on niin kyllästyneitä kukkapuskaposeerauksiin ja tähyilevät milloin minnekin. Muutama hyvä tuli heistä joka tapauksessa. Kyllä namipalkka aina ärsytyksen voittaa.




Ilta-auringon kajo tuo oman tenhonsa näihin kuviin, vaikka valon määrä oli toki pienempi.  Hyvä hankinta mielestäni kyseinen Sigma.

Tänään käytiin sitten Sapokassa koirien kanssa. Paikallinen eläinliike oli järjestänyt valokuvaajan, jolle sai etukäteen varata aikoja kuvausta varten. Varasin molemmille koirille omat aikansa, 15 minuuttia per nuppi. Alkuviikolla pitäisi kuvien tulla.   Saas nähdä, millaisia niistä tuli. Vastavaloon kuvaaja ainakin otti kuvia salaman kanssa ja sitten myötävaloon rekvisiitan kera. Greetta selvisi aika hyvin kansanpaljoudesta ja isosta koiramäärästä ja kaikesta häiriöstä kuvauksen aikana. Saaga nyt ei lotkauttanut korvaakaan millekään ympäristöhälinälle. Se meni omaa tahtiaan autolta kuvauspaikalle ja takaisin.

Kuvauksen jälkeen mentiin vielä vähän kävelemään Katariinaan, jossa myös hellesäästä ja viikonlopusta johtuen oli todella paljon porukkaa. Muutaman kuvan nappasin koirista ja koska oli kuuma, lähdettiin kotimatkalle.


                                              Hurmaavat hurtat Katariinan meripuistossa

Niin ja sitten se agility. Minä olen  jo ollut mielessäni lopettamassa koko lajia, kun kykyni ovat niin huonot. Sitten maanantaina rallytreenin jälkeen Marjut rupesi kyselemään, voisiko hän kokeilla Greetan kanssa agsaamista. Hän ei kyllä aavistanutkaan, miten ilahtunut olin kysymyksestä. Ilman muuta suostuin. Marjutilla on kaksi työlinjaista cockeria, Terra ja Judy. Jälkimmäinen on kymmenen ja jää eläkkeelle lajista. Terra on vielä nuori, vaikka kyllä jo kisannutkin. Melkoinen turbomenijä sekin. Mutta Greetta mahtuisi siihen väliin. Marjut ottaisi sen myös Judyn treenipaikalle, joten pikku-Gee saisi säännöllistä treenausta myös. Se siinä jännitti, että miten heiveröisen pääkopan omaava koirani asiaan suhtautuisi.

Nyt on kaksi kertaa kokeiltu. Minä jäin kotiin ja Marjut otti Greetan mukaan. Molemmilla kerroilla Greetta on tehnyt rataa Marjutin kanssa. Tänään alkoi jo vauhtiakin löytyä. Laji on Greetalle niin rakas, että toivoin, että näin kävisikin. Missään muussa lajissa se tuskin suostuisi toisen ohjattavaksi, mutta agilityssa kyllä. Jännää nähdä, milloin Greetta menee Marjutin kanssa täysii, mutta onneksi on nopea ja taitava ohjaaja sillä tällä kertaa.  Niin parasta!

11.8.2019

Kukkakedolla ja haistelemassa


Pyhtäältä löytyi kukkaketo, joka on perustettu kaikenlaisille pölyttäjille. Ihmiset ovat sen löytäneet ja sankoin joukoin käyneet ihastelemassa - ihan rasitukseen astikin. Mutta piti tänä sateisena sunnuntaina minunkin päästä kurkistamaan kukkaloistoa, joka alkaa jo olla hiljalleen hiipumassa. Oli joitain muitakin ihmisiä, mutta sangen rauhaisaa kuitenkin. Ja kukkaketo oli valtavan kaunis puolen hehtaarin alue täynnä erilaisia kukkia. Reunuksella oli polut,joita pitkin saattoi kiertää koko ihanan alueen ympäri. Koirista otin tietenkin joitain poseerauksia myös ja ne laitoin tänne - siis ne kuvat, joissa molemmat  katsovat edes jonkin verran kameran suuntaan. On se kumma, miten vaikeaa se yhtä aikaa kameraan katsominen onkaan. Greetta pällistelee kaukana kulkevia ihmisiä ja Saaga muuten vain on omissa ajatuksissaan. Mutta aina välillä on sama suunta heillä.







                                                                Neiti Greetta  
kävi viikko sitten sitten sunnuntaina nose workin hajutestissä. Ihan oikeastaan ex tempore.  Käytiinhän me syystalvella (?) viiden kerran hajukoulutus. Sen jälkeen ollaan oikeastaan oltu tekemättä yhtään mitään. Mutta kun luin facessa, että hajutestissä on tilaa, ilmoitin Greetan sinne ja harjoiteltiin jonkin kerran koreilla ja muutaman kerran laatikoilla hajun etsimistä. Greetta haistelee kyllä hyvin. Ilmaisua pitäisi treenata vahvemmaksi. Nyt pitää tulkita aika lailla vielä, onko koira hajulla vai ei. Mutta Strömforsiin mentiin. Hajutestissä on 12 laatikkoa joko yhdessä tai kahdessa rivissä ja yhdessä on eukalyptushaju. Tässä testissä oli yksi pitkä rivi. Paikka oli Strömssin hallin perällä kovalla lattialla. Vähän hämärä, seinustalla jotain tavaraa, jotka Greetta kyllä ehti bongata haistellessaan. Hienosti se lähti etenemään, joitain laatikoita ohitti, joitain haisteli, mentiin rivi loppuun asti ja sitten käännyttiin takaisin. Se pysähtyi haistelemaan yhtä laatikkoa pitkään. Se katsoi minua ja sanoin uudestaan Haju. Se alkoi taas haistella samaa laatikkoa, joten olin melkoisen varma, että kyseessä oli juuri oikea laatikko. Nostin käden ylös ja sanoin Löytö. Oikea oli ja niin päästiin hajutestistä läpi. En tiedä, ruvetaanko ikinä kauhean aktiivisesti treenaamaan tai kisaamaan, mutta olihan tuo hauska kokemus - ja koira oli yllättävän keskittynyt olennaiseen. Hyvä Greetta!