Ulkona kuvaaminenkin oli ihan jees-juttu. Käytiin illalla Jokipuistossa ja siellä tuli myös objektiivilla kuvattua todella "kiitollisia" kamuja. Ne on niin kyllästyneitä kukkapuskaposeerauksiin ja tähyilevät milloin minnekin. Muutama hyvä tuli heistä joka tapauksessa. Kyllä namipalkka aina ärsytyksen voittaa.
Ilta-auringon kajo tuo oman tenhonsa näihin kuviin, vaikka valon määrä oli toki pienempi. Hyvä hankinta mielestäni kyseinen Sigma.
Tänään käytiin sitten Sapokassa koirien kanssa. Paikallinen eläinliike oli järjestänyt valokuvaajan, jolle sai etukäteen varata aikoja kuvausta varten. Varasin molemmille koirille omat aikansa, 15 minuuttia per nuppi. Alkuviikolla pitäisi kuvien tulla. Saas nähdä, millaisia niistä tuli. Vastavaloon kuvaaja ainakin otti kuvia salaman kanssa ja sitten myötävaloon rekvisiitan kera. Greetta selvisi aika hyvin kansanpaljoudesta ja isosta koiramäärästä ja kaikesta häiriöstä kuvauksen aikana. Saaga nyt ei lotkauttanut korvaakaan millekään ympäristöhälinälle. Se meni omaa tahtiaan autolta kuvauspaikalle ja takaisin.
Kuvauksen jälkeen mentiin vielä vähän kävelemään Katariinaan, jossa myös hellesäästä ja viikonlopusta johtuen oli todella paljon porukkaa. Muutaman kuvan nappasin koirista ja koska oli kuuma, lähdettiin kotimatkalle.
Niin ja sitten se agility. Minä olen jo ollut mielessäni lopettamassa koko lajia, kun kykyni ovat niin huonot. Sitten maanantaina rallytreenin jälkeen Marjut rupesi kyselemään, voisiko hän kokeilla Greetan kanssa agsaamista. Hän ei kyllä aavistanutkaan, miten ilahtunut olin kysymyksestä. Ilman muuta suostuin. Marjutilla on kaksi työlinjaista cockeria, Terra ja Judy. Jälkimmäinen on kymmenen ja jää eläkkeelle lajista. Terra on vielä nuori, vaikka kyllä jo kisannutkin. Melkoinen turbomenijä sekin. Mutta Greetta mahtuisi siihen väliin. Marjut ottaisi sen myös Judyn treenipaikalle, joten pikku-Gee saisi säännöllistä treenausta myös. Se siinä jännitti, että miten heiveröisen pääkopan omaava koirani asiaan suhtautuisi.
Nyt on kaksi kertaa kokeiltu. Minä jäin kotiin ja Marjut otti Greetan mukaan. Molemmilla kerroilla Greetta on tehnyt rataa Marjutin kanssa. Tänään alkoi jo vauhtiakin löytyä. Laji on Greetalle niin rakas, että toivoin, että näin kävisikin. Missään muussa lajissa se tuskin suostuisi toisen ohjattavaksi, mutta agilityssa kyllä. Jännää nähdä, milloin Greetta menee Marjutin kanssa täysii, mutta onneksi on nopea ja taitava ohjaaja sillä tällä kertaa. Niin parasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti