Pyhtäältä löytyi kukkaketo, joka on perustettu kaikenlaisille pölyttäjille. Ihmiset ovat sen löytäneet ja sankoin joukoin käyneet ihastelemassa - ihan rasitukseen astikin. Mutta piti tänä sateisena sunnuntaina minunkin päästä kurkistamaan kukkaloistoa, joka alkaa jo olla hiljalleen hiipumassa. Oli joitain muitakin ihmisiä, mutta sangen rauhaisaa kuitenkin. Ja kukkaketo oli valtavan kaunis puolen hehtaarin alue täynnä erilaisia kukkia. Reunuksella oli polut,joita pitkin saattoi kiertää koko ihanan alueen ympäri. Koirista otin tietenkin joitain poseerauksia myös ja ne laitoin tänne - siis ne kuvat, joissa molemmat katsovat edes jonkin verran kameran suuntaan. On se kumma, miten vaikeaa se yhtä aikaa kameraan katsominen onkaan. Greetta pällistelee kaukana kulkevia ihmisiä ja Saaga muuten vain on omissa ajatuksissaan. Mutta aina välillä on sama suunta heillä.
kävi viikko sitten sitten sunnuntaina nose workin hajutestissä. Ihan oikeastaan ex tempore. Käytiinhän me syystalvella (?) viiden kerran hajukoulutus. Sen jälkeen ollaan oikeastaan oltu tekemättä yhtään mitään. Mutta kun luin facessa, että hajutestissä on tilaa, ilmoitin Greetan sinne ja harjoiteltiin jonkin kerran koreilla ja muutaman kerran laatikoilla hajun etsimistä. Greetta haistelee kyllä hyvin. Ilmaisua pitäisi treenata vahvemmaksi. Nyt pitää tulkita aika lailla vielä, onko koira hajulla vai ei. Mutta Strömforsiin mentiin. Hajutestissä on 12 laatikkoa joko yhdessä tai kahdessa rivissä ja yhdessä on eukalyptushaju. Tässä testissä oli yksi pitkä rivi. Paikka oli Strömssin hallin perällä kovalla lattialla. Vähän hämärä, seinustalla jotain tavaraa, jotka Greetta kyllä ehti bongata haistellessaan. Hienosti se lähti etenemään, joitain laatikoita ohitti, joitain haisteli, mentiin rivi loppuun asti ja sitten käännyttiin takaisin. Se pysähtyi haistelemaan yhtä laatikkoa pitkään. Se katsoi minua ja sanoin uudestaan Haju. Se alkoi taas haistella samaa laatikkoa, joten olin melkoisen varma, että kyseessä oli juuri oikea laatikko. Nostin käden ylös ja sanoin Löytö. Oikea oli ja niin päästiin hajutestistä läpi. En tiedä, ruvetaanko ikinä kauhean aktiivisesti treenaamaan tai kisaamaan, mutta olihan tuo hauska kokemus - ja koira oli yllättävän keskittynyt olennaiseen. Hyvä Greetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti