30.4.2013
28.4.2013
Pokaali - ja naks naks
Huhheijaa, että oli mennyt viikko täynnä koirakiirettä. Kiireisen koiraviikonlopun jatkoksi.
Maanantaina oli illalla Friidan agilitytreenit. Tiistai-iltana satoi ihanasti vettä BH-treenin ajan. Vaikka Saagan jalka ( tai mikä osa sillä nyt onkaan kipeänä) ei ollut kunnossa, päätin sen viedä treenaamaan, sillä käyhän se hihnalenkilläkin. Tehtiin ihmisryhmää taas ja vähän seuraamista ja paikallamakuuta. Koira oli kuin uitettu koira, mutta makasi kiltisti, kun Oiva- beauceron treenasi. Sitten sen pääsi autoon, toisin kuin emäntänsä, joka seisoi muiden koirien ihmisryhmässä koko muun treenin ajan. Mutta vilustumatta selvisin siitäkin keikasta.
Keskiviikkona oli omien tokoryhmien veto yhdeksään asti. Torstaina oli seuran kevätkokous ennen tokotreeniä. Minut palkittiin vuoden toimijana ja Friida palkittiin Pian Pystillä, joka annetaan kolmen agi-, toko- ja näyttelysaavutuksen yhteistuloksesta.
Kokouksen jälkeen mentiin toko-treenaamaan ja Friidahan oli taas oikein taitava typykkä.
Perjantai-iltana alkoi naksukurssi, joka jatkui lauantai- ja sunnuntaiaamuinakin. Onpas se sitten aika haastava laji. Ei ole helppoa naksuttaa aina täsmälleen oikeaan aikaan ja juuri oikeasta asiasta. Friida, joka on jo tokoa ja agia harrastanut, myös hanakasti tarjoaa niissä oppimiaan asioita, varsinkin jos olen juuri naksuttanut väärään aikaan. Vaaditaan runsasta kärsivällisyyttä, että malttaa odottaa, että koira tekee jotain oikean suuntaista. Kasvattaa luonnetta. Friida selkeästi tukeutuu minuun ja odottaa minulta apuja. Jos saamme tämän homman toimimaan, niin tästä voi olla apua Friidan itseluottamuksen kasvamiseen.
Eilen mentiin kurssin jälkeen Dana-bouvierin ja hollanninpaimenkoira Täpän kanssa vähän metsätielle. Friida kasteli talviturkkinsa ainakin osittain pois.
-Oot muuten aika märkä.
- Hmm, pitäisiköhän tuokin lätäkkö testata?
Lisäksi Friida oli aivan haltioissaan, kun löytyi veden lisäksi LUNTA!!!
Kyseisenä lauantaina laulaja Justin Bieber hullaannutti pikkutyttöjä Helsingissä. Mutta tällä lenkillä ei kukaan piitannut Justinista, sillä olihan mukana herra Täppä. Dana-lapsukainen oli aivan hullaantunut Täppään, joka suhtautui tosi kärsivällisesti ihailijattareensa.
RAKKAUSTARINA
- Iik, sehän on Täppä!!!
- Oot mun idoli. Saanko palvoa sinua tässä?
- Saanko mä halata sua?
- Voisitko lopettaa tuon, ipana!
- Se puhui minulle. Iik! Saanko palvoa sinua tässä?
- Seuraan sinua aina.
- Vaikeisiinkin maastoihin
- Kaaduitko sinä? Sattuiko? Minä voin puhaltaa.
- EI SATTUNUT! HÄIVY!
- Hui, se huusi minulle, totesi Friida ja poistui.
- Nyt riitti!
- Sorry, Friida. En minä sinulle, vaan tuolle ipanalle.
- Snif nyyh, minä niin mieleni pahoitin.
- Ihana Täppä! Niin huomaavainen! IIK!
Tai jotenkin silleen tämä meni. Jos vilkasta mielikuvitusta käytetään.
Maanantaina oli illalla Friidan agilitytreenit. Tiistai-iltana satoi ihanasti vettä BH-treenin ajan. Vaikka Saagan jalka ( tai mikä osa sillä nyt onkaan kipeänä) ei ollut kunnossa, päätin sen viedä treenaamaan, sillä käyhän se hihnalenkilläkin. Tehtiin ihmisryhmää taas ja vähän seuraamista ja paikallamakuuta. Koira oli kuin uitettu koira, mutta makasi kiltisti, kun Oiva- beauceron treenasi. Sitten sen pääsi autoon, toisin kuin emäntänsä, joka seisoi muiden koirien ihmisryhmässä koko muun treenin ajan. Mutta vilustumatta selvisin siitäkin keikasta.
Keskiviikkona oli omien tokoryhmien veto yhdeksään asti. Torstaina oli seuran kevätkokous ennen tokotreeniä. Minut palkittiin vuoden toimijana ja Friida palkittiin Pian Pystillä, joka annetaan kolmen agi-, toko- ja näyttelysaavutuksen yhteistuloksesta.
Kokouksen jälkeen mentiin toko-treenaamaan ja Friidahan oli taas oikein taitava typykkä.
Perjantai-iltana alkoi naksukurssi, joka jatkui lauantai- ja sunnuntaiaamuinakin. Onpas se sitten aika haastava laji. Ei ole helppoa naksuttaa aina täsmälleen oikeaan aikaan ja juuri oikeasta asiasta. Friida, joka on jo tokoa ja agia harrastanut, myös hanakasti tarjoaa niissä oppimiaan asioita, varsinkin jos olen juuri naksuttanut väärään aikaan. Vaaditaan runsasta kärsivällisyyttä, että malttaa odottaa, että koira tekee jotain oikean suuntaista. Kasvattaa luonnetta. Friida selkeästi tukeutuu minuun ja odottaa minulta apuja. Jos saamme tämän homman toimimaan, niin tästä voi olla apua Friidan itseluottamuksen kasvamiseen.
Eilen mentiin kurssin jälkeen Dana-bouvierin ja hollanninpaimenkoira Täpän kanssa vähän metsätielle. Friida kasteli talviturkkinsa ainakin osittain pois.
-Oot muuten aika märkä.
Lisäksi Friida oli aivan haltioissaan, kun löytyi veden lisäksi LUNTA!!!
Kyseisenä lauantaina laulaja Justin Bieber hullaannutti pikkutyttöjä Helsingissä. Mutta tällä lenkillä ei kukaan piitannut Justinista, sillä olihan mukana herra Täppä. Dana-lapsukainen oli aivan hullaantunut Täppään, joka suhtautui tosi kärsivällisesti ihailijattareensa.
RAKKAUSTARINA
- Iik, sehän on Täppä!!!
- Oot mun idoli. Saanko palvoa sinua tässä?
- Saanko mä halata sua?
- Voisitko lopettaa tuon, ipana!
- Se puhui minulle. Iik! Saanko palvoa sinua tässä?
- Seuraan sinua aina.
- Vaikeisiinkin maastoihin
- Kaaduitko sinä? Sattuiko? Minä voin puhaltaa.
- EI SATTUNUT! HÄIVY!
- Hui, se huusi minulle, totesi Friida ja poistui.
- Nyt riitti!
- Sorry, Friida. En minä sinulle, vaan tuolle ipanalle.
- Snif nyyh, minä niin mieleni pahoitin.
- Ihana Täppä! Niin huomaavainen! IIK!
Tai jotenkin silleen tämä meni. Jos vilkasta mielikuvitusta käytetään.
21.4.2013
Kolmosen korkkaus
Oltiin viikonloppua viettämässä Lappeenrannassa. Käytiin myös moikkaamassa velipoika Franklinia, josta eilen tuli näyttelyssä Suomen muotovalio ja lisäksi se oli ryhmäkisan toisiksi paras. Koirat saivat touhuta läheisellä kentällä, mutta siitä tulee kuvia vasta myöhemmin. Muutama otos perjantaista, jolloin Frankliin valmistautui vasta koitokseen.
Franklin ennen näyttelyä bjuutiparlorissa kasvattajan luona - pinnipää.
Sitten poseeraus valmiina kehiin.
Onnea Franklin ja perhe.
Tänään sitten oli Friidan vuoro esiintyä kehässä. Nimittäin agilitykehässä. Imatran Kennelkerho järjesti Lappeenrannan hallissa agilitykisat. Ykkösille ja kakkosille oli vain yksi kisa ja kolmosille kaksi. Koska olimme ilmoittautuneet silloin, kun oltiin kakkosissa, saimme kisata vain yhden kolmosen kisan. Mutta ei se harmittanut. Tuomari oli taas Pertti Siimes, joka oli tehnyt oikein kivan agilityradan. Niin kivan, että saatiin siitä nolla. Eka merkintä kisakirjaan kolmosissa. Jee! Meidän ajalla ei sijoitus ollut kummoinen, kun nollia tuli paljon, mutta eihän se haittaa.
Omituisesti Friida yhtäkkiä puomilla pysähtyi. Liekö jotenkin nitkauttanut itsensä. Sitten porhalsi loppuun ja karkasi kontaktilta. Onneksi teki sekä ylös- että alasmenon. Tästä on hyvä jatkaa rennoin mielin.
- Olenkos vähän hieno liitokoira.
Kotona Karhulassa ehdittiin olla tunnin verran ja sitten olikin toko-treenin aika. Koska Saaga edelleen ontuu varsinkin sen jälkeen, kun se on rasittanut jalkaansa, jätin sen kotiin ja otin tilalle Friidan, jolta ei energia lopu. T
Tehtiin paikallamakuu, jossa oli hiukan haistellut. Pieni paikallaistuminen tehtiin myös. Hienosti meni, mutta koska sitä ollaan tehty vähän, en mennyt piiloon. Hallin toiseen päähän oli viritetty ruutu. Marssittiin sinne suoraan ja kysyin Friidalta, missä ruutu oli. Se katsoi oikeaan suuntaan. Lähetin ruudulle. Aivan täysiä ei Friida sinne mennyt, mutta vauhdilla kuitenkin ja pysähtyi seisomaan käskystä oikeaan paikkaan. Hieno suoritus. Tehtiin kerran targettinamia käyttäen koko liike ja kerran tyhjällä targetilla seisomaan jääminen. Hienosti sujui. On se niin hyvä.
Seuraaminen käskytettynä sujui mainiosti. Lähtöpomput ovat unohtuneet ja Friida lähtee oikein asiallisesti liikkeelle. Sivuaskelissa se alkaa pomppelehtimisen, kun oikealle astuessa oikea jalka lähtee liikkeelle. Mutta kun heiluttelen jalkaa enkä astu, ennenkuin Friida istuu ihan paikallaan, se tekee siirtymän ilman pomppua. Sen täytyy oppia, ettei ennen liikuta, ennenkuin koiran puoleinen jalka lähtee liikkeelle.
Noudon palautukset sujuivat laukalla sekä metallissa että hyppynoudossa. Hyvä!
Kaukokäskyissä on meidän välissä jo ehkä puolitoista metriä matkaan. Homma siis etenee.
Liikkeestä istumiset sujuivat yhtä kertaa lukuunottamatta.
Tunnari oli hieno.
Luoksetulossa neiti yllättäen tarjosi seisomisen sijasta maahan menoa, nopeaa sellaista. Ehkä alkoi pieni pää olla jo vähän väsy. Ja niin taisi olla emäntäkin. Mutta mukavasti voittaja-luokan liikkeet etenevät.
20.4.2013
Viralliset sertiposeeraukset
Toisaalla ei tyttären nousu kolmosiin paljoakaan hetkauttanut.
- Ei siellä kolmosissa kuulkaa niin ihmeellistä ole.
- Krooh!
18.4.2013
Virkeä vanha koira
Assista on tullut kortisonipiikkien jälkeen taas entistä ehompi. Sen takajalkojen liikerata on paljon parempi ja se puhkuu intoa ja energiaa. Itse vain pitää pitää huoli, ettei se liikaa riehu. Tänäänkin heittelin sille keppiä, ja kauhean pontevasti Assi sitä nouti ja nouti ja nouti. Kunnes vähän oli merkkejä väsymisestä - ja minä lopetin leikin. Vielä huomenna Assi saa kaksi kertaa päivässä 50 milligrammaa kipulääkettä, mutta sen jälkeen annos puolittuu ylläpitoannokseksi. Toivotaan, että määrä on riittävä pitämään kivut poissa.
Saaga ei enää onnu, joten josko sitä sitten pääsisi sen fillaroinnin alkuun. Tänään treenailtiin kentällä toko-juttuja ja pitkää BH-seuraamista. Kyllä se tulee ihan hyvin sujumaan. Hihnassa seuraaminen pitää ottaa ohjelmaan. Ärsyttävää. Juuri kun luulin siitä lajista eroon päässeeni.
Vaikka on ollut rankka viikko töissä, niin tiistai-illalla alkanut riemu on edelleen olemassa.
17.4.2013
Vihdoinkin
Friida on nyt kolmasluokkalainen - siis agilityssa.
Eilen oli oman seuran iltakisat kakkosille. Tiedossa oli kolme rataa, kaksi agilityrataa ja yksi hyppis. Tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radoista tykkään oikein kovasti. Eikä Pertti pettänyt nytkään. Kaikilla radoilla oli mukava etenevä profiili.
Menin hyvissä ajoin näkemään, kuin Windylän Sabi teki toisen nollavoiton hyppyradalla. Siinä on sitten vauhdikas pikku pinkoja. Meidän radat alkoivat vasta hiukan ennen yhdeksää. Ekalla hyppyradalla Friida keskeytti kepit ( joku ihme koomatila kesken kaiken) ja kävi sitten nuuhkaisemassa tuomaria. Ei muuten ollut eka kerta, kun Perttiä kävi moikkaamassa. Sitten rata jatkui tosi hienosti, mutta vitonen ja yliaikaa tuli.
Toisella agilityradalla Friida ajoi keinun ohi. Käteni ei ollut ohjausasennossa, joten vaikka Friida meni keinulle, se hyppäsi heti pois. Sitten taas mentiin oikein hienosti. Vitonen ja yliaikaa.
Kolmannella radalla tehtiin nollatulos. Friida oli jo vähän hyytynyt, joten nippa nappa päästiin alle ihanneajan.
Siihen asti se oli kilpailun ensimmäinen nolla. Menin koiran kanssa lenkille jännittämään, kuinka meidän käy.
Janne Karstunen teki hienon 9 sekunnin ihanneajan alituksen, mutta me olimme Friidan kanssa kakkosia, saimme LUVAn, SERTIn ja vihdoin ja viimein nousimme kolmosiin.
Ensimmäinen LUVA tuli viime vuoden toukokuussa, joten on tässä pitkään tahkottukin. Huippuiloinen olo - ja väsynytkin - oli klo 22.30 kun suuntasimme hallilta palkintojen jaon jälkeen kotiin.
FRIIDAN RADAT LÖYTYVÄT TÄSTÄ.
Sunnuntaina kisataan yksi kolmosluokan kisa Lappeenrannassa. Kolmosuran korkkaus. Hauskaa!
Eilen oli oman seuran iltakisat kakkosille. Tiedossa oli kolme rataa, kaksi agilityrataa ja yksi hyppis. Tuomarina toimi Pertti Siimes, jonka radoista tykkään oikein kovasti. Eikä Pertti pettänyt nytkään. Kaikilla radoilla oli mukava etenevä profiili.
Menin hyvissä ajoin näkemään, kuin Windylän Sabi teki toisen nollavoiton hyppyradalla. Siinä on sitten vauhdikas pikku pinkoja. Meidän radat alkoivat vasta hiukan ennen yhdeksää. Ekalla hyppyradalla Friida keskeytti kepit ( joku ihme koomatila kesken kaiken) ja kävi sitten nuuhkaisemassa tuomaria. Ei muuten ollut eka kerta, kun Perttiä kävi moikkaamassa. Sitten rata jatkui tosi hienosti, mutta vitonen ja yliaikaa tuli.
Toisella agilityradalla Friida ajoi keinun ohi. Käteni ei ollut ohjausasennossa, joten vaikka Friida meni keinulle, se hyppäsi heti pois. Sitten taas mentiin oikein hienosti. Vitonen ja yliaikaa.
Kolmannella radalla tehtiin nollatulos. Friida oli jo vähän hyytynyt, joten nippa nappa päästiin alle ihanneajan.
Siihen asti se oli kilpailun ensimmäinen nolla. Menin koiran kanssa lenkille jännittämään, kuinka meidän käy.
Janne Karstunen teki hienon 9 sekunnin ihanneajan alituksen, mutta me olimme Friidan kanssa kakkosia, saimme LUVAn, SERTIn ja vihdoin ja viimein nousimme kolmosiin.
Ensimmäinen LUVA tuli viime vuoden toukokuussa, joten on tässä pitkään tahkottukin. Huippuiloinen olo - ja väsynytkin - oli klo 22.30 kun suuntasimme hallilta palkintojen jaon jälkeen kotiin.
FRIIDAN RADAT LÖYTYVÄT TÄSTÄ.
Sunnuntaina kisataan yksi kolmosluokan kisa Lappeenrannassa. Kolmosuran korkkaus. Hauskaa!
16.4.2013
Ja nyt se ontuu
Saaga vissiin luki tuon Pakkoliikunta-jutun, sillä se on jo muutaman päivän ontunut. Tällä kertaa oikeata etukoipeaan. Sanoko mitä .....mrrr - tai en sanokaan. Tosin osteopaatti sanoi, että koira voi alkaa ontua, mutta on tuosta käsittelystä jo aikaa useita päiviä. Joten tuskin se siihen liittyy. Eli ei voi pakkoliikuttaa, vaan koira saa pakkolepoa. Ottaa päähän!
JK. Käpälöin äsken koiran jalkaa. Vaiva viittaa varpaaseen. Olisikohan nopeasti ohi menevä?
JK. Käpälöin äsken koiran jalkaa. Vaiva viittaa varpaaseen. Olisikohan nopeasti ohi menevä?
11.4.2013
Pakkoliikuntaa tiedossa
Tänään suunnattiin töiden jälkeen koko rimpparemmi kohti Nurmijärveä. Oltiin siellä tuntia liian aikaisin, joten tehtiin lenkki - ja minä löysin vessan läheisestä kaupasta. :-)
Neljältä pääsimme Saagan kanssa osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolle. Kerroin hänelle Saagan taustoja ja hän tunnusteli ja paineli Saagaa eri puolilta. Hänen mukaansa Saaga on hyvin etupainotteinen. Yläselkäjumit johtuvat siitä, että takapää on löysä ja heikkovoimaisempi. Eli Saaga joutuu tekemään etupäällä enemmän hommia. Kuitenkin Saaga todettiin terverakenteiseksi eikä mitää muuta huolestuttavaa löytynyt. Pari nikamalukkoa oli, jotka aukenivat helposti. Siispä Saagan peränpäämoottorin vahvistus alkakoon. Tyypin tuntien ei vapaaehtoisuutta reippaaseen liikuntaa tule olemaan ilmassa. Siksi huomenna pumpataan pyörän kumit täyteen ilmaa ja aletaan pakkoliikunta. Doboilua tulemme harrastamaan nyt säännöllisemmin. Vähän on koko pallo tässä välissä unohtunut. Saimme myös ohjeen tilata homeopaattisia rakeita, joiden vaikutuksesta voisi Saagan ylenmääräinen nahka vähän supistua. Todennäköisesti yhteisvaikutuksella liikunnan kanssa.
Ennen viittä lähdimme kohti kotia ja kotona olimme puoli seitsemän maissa. Saaga ja Assi saivat ruoka-annoksensa, mutta kun tiesin, että Friidalla oli vielä ylen määrin virtaa, lähdimme tokotreeneihin, kun kerran sinne ehdimme. Hyvät oli treenit ja kaikkia voittaja-osoioita harjoittelimme. Lopussa alkoi jo pikkukoirankin takki olla tyhjä. Hyvä niin.
Muutama päivä sitten paistoi aurinko - ja nyt tulee vettä.
Loikka keväälle
Neljältä pääsimme Saagan kanssa osteopaatti Maaria Kaiperlan vastaanotolle. Kerroin hänelle Saagan taustoja ja hän tunnusteli ja paineli Saagaa eri puolilta. Hänen mukaansa Saaga on hyvin etupainotteinen. Yläselkäjumit johtuvat siitä, että takapää on löysä ja heikkovoimaisempi. Eli Saaga joutuu tekemään etupäällä enemmän hommia. Kuitenkin Saaga todettiin terverakenteiseksi eikä mitää muuta huolestuttavaa löytynyt. Pari nikamalukkoa oli, jotka aukenivat helposti. Siispä Saagan peränpäämoottorin vahvistus alkakoon. Tyypin tuntien ei vapaaehtoisuutta reippaaseen liikuntaa tule olemaan ilmassa. Siksi huomenna pumpataan pyörän kumit täyteen ilmaa ja aletaan pakkoliikunta. Doboilua tulemme harrastamaan nyt säännöllisemmin. Vähän on koko pallo tässä välissä unohtunut. Saimme myös ohjeen tilata homeopaattisia rakeita, joiden vaikutuksesta voisi Saagan ylenmääräinen nahka vähän supistua. Todennäköisesti yhteisvaikutuksella liikunnan kanssa.
Ennen viittä lähdimme kohti kotia ja kotona olimme puoli seitsemän maissa. Saaga ja Assi saivat ruoka-annoksensa, mutta kun tiesin, että Friidalla oli vielä ylen määrin virtaa, lähdimme tokotreeneihin, kun kerran sinne ehdimme. Hyvät oli treenit ja kaikkia voittaja-osoioita harjoittelimme. Lopussa alkoi jo pikkukoirankin takki olla tyhjä. Hyvä niin.
Muutama päivä sitten paistoi aurinko - ja nyt tulee vettä.
Loikka keväälle
8.4.2013
Olipas hyvät treenit
Meidän oman agsaryhmän vetäjät eivät kumpikaan päässeet tänään vetämään treenejä, mutta onneksi edellisen ryhmän vetäjä Jarno oli luvannut ottaa meidän ryhmäläiset mukaan omiin harkkoihinsa. Saagan kanssa oltiin Jarnon ryhmässä silloin, kun Saagassa oli vielä vauhtia. Tänään saatiin sitten vauhtia radalla Friidan kanssa. Flexitrack-ohjelma on vähän kökkö, joten tuo ratakuva on ehkä vähän sinne päin, mutta idean ymmärtänette kuitenkin. Se, mitä Jarno opetti jo Saagan kanssa, oli, että pitää luottaa koiraan eikä jäädä odottelemaan vaan edetä itse vauhdilla. Friidan kanssa tämä opetus on vielä kullan arvoisempi, koska Friida on vauhdikkaampi kuin Saaga koskaan. Olen tätä yrittänyt noudattaa paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Mutta tänään taisin kohtuullisen hyvin onnistua kuitenkin tällä radalla, sillä sen verran haasteellisia paikkoja oli, että oli pakko ennättää ennen koiraa niihin ohjaamaan. Friidasta on kehittynyt tosi hyvin irtoava koira, kun ohjaan vain kunnolla matkaan. Siksi se antaa minulle hiturille aikaa mennä eteenpäin, jos vain älyän tilaisuuden käyttää. Oli kyllä oikein hyvä treeni! Kiitos koutsille.
Assi on edelleen oikein hyvässä kunnossa ja oikein innostui riehumaan Friidan kanssa ulkona. Kortisonista on se haittapuoli, että Assille tulee useammin pissahätä ja se tekee tosi pitkät pissat. Sisään ei onneksi ole lätäköitä tullut, mutta kun keskiviikkona on pitempi päivä, niin katsotaan, pystyykö pidättämään silloin. Joka tapauksessa oikein hyvältä näyttää vanhan koiran olotila tällä hetkellä.
Saaga sen sijaan ontuu vasenta etujalkaansa välillä. Ei suinkaan koko aikaa ja juoksee se ihan lujaa sillä jalalla. Douppasin sen kipunapilla aamulla ja illalla. Samaisen jalan kyynärä ja nilkka ( vai onko se ranne) on kuvattu ja hyväksi havaittu. Onko probleema lavassa vai onko hermopinnettä jossain? Torstaina menemme vihdoin sinne osteopaatille Nurmijärvelle, joten saahan nähdä, löytääkö hän jotain tätä selittävää.
6.4.2013
Hyvä rata, vaikkei nolla ollutkaan
Tänään oltiin Kouvolassa Friidan kanssa kisaamassa Allan Mattssonin radoilla.
Eka rata oli oikein kiva agilityrata. Ja mikä parasta OHJAAJA ei mokannut tällä kertaa ainakaan näkyvästi. Friida tiputti riman ja puomin ylösmenossa taaskaan laukka ei osunut kontaktille. Mutta radasta jäi todella hyvä mieli. Hyvä Friida!
FRIIDAN RATA LÖYTYY TÄSTÄ LINKISTÄ.
Hyppyrata olikin sitten aika kauhea ja hylkyhän siitä tuli. Rataprofiili oli maksikoirille ihan hirveä, kun koirat hyppäävät pitkälle ja oli todella haasteellista viedä koira vaikeissa kulmissa oleville hypyille ilman totaalypysäyttämistä. Juu, ei onnistunut.
Mutta eka rata oli rento ja onnistunut.
Assi ei tällä hetkellä onnu eikä piippaile. Se nukkuu hyvin ja on oma iloinen itsensä. Toivotaan, että tämä olotila jatkuu.
Ja ai juu! Friidan veli Renne on tänään tullut Suomen Muotovalioksi. Jee!!!
Eka rata oli oikein kiva agilityrata. Ja mikä parasta OHJAAJA ei mokannut tällä kertaa ainakaan näkyvästi. Friida tiputti riman ja puomin ylösmenossa taaskaan laukka ei osunut kontaktille. Mutta radasta jäi todella hyvä mieli. Hyvä Friida!
FRIIDAN RATA LÖYTYY TÄSTÄ LINKISTÄ.
Hyppyrata olikin sitten aika kauhea ja hylkyhän siitä tuli. Rataprofiili oli maksikoirille ihan hirveä, kun koirat hyppäävät pitkälle ja oli todella haasteellista viedä koira vaikeissa kulmissa oleville hypyille ilman totaalypysäyttämistä. Juu, ei onnistunut.
Mutta eka rata oli rento ja onnistunut.
Assi ei tällä hetkellä onnu eikä piippaile. Se nukkuu hyvin ja on oma iloinen itsensä. Toivotaan, että tämä olotila jatkuu.
Ja ai juu! Friidan veli Renne on tänään tullut Suomen Muotovalioksi. Jee!!!
5.4.2013
Ei ollut vielä aika
Viikko sitten varasin eläinlääkäriajan Assille. Se on ruvennut enemmän ontumaan etenkin vasenta takajalkaansa. Sen on välillä vaihdettava paikkaa, kun on hankala olla - niin päivällä kuin yöllä. Kova lattia on sen mielestä parempi makuupaikka kuin pehmeä sohva, vaikka se niin sohvaa rakastaakin. Automatkan täristykset saavat sen piippaamaan, kun tekee kipeää lääkityksestä huolimatta. Ja kuitenkin ulkona irti juostessaan se ei ole köyhä eikä kipeä. Eli into voittaa vaivat. (kuvat otettu juuri ennen pääsiäistä)
Assin olo on vaihdellut päivittäin, mutta kipuilu on ollut lisääntymään päin. Eläinlääkäriajan lähestyessä olin päättänyt, että mikäli lonkat ovat ihan kamalat eikä mitään apua ole, niin Assia ei herätetä kuvauksen nukutuksesta, vaan se saa nukahtaa ikiuneen. Eli on ollut todella murheellinen viikko.
Tänään sitten mentiin lääkärille. Lääkäri ensin katsoi, miten Assi kävelee ja totesi sen vasemman jalan näyttävän siltä, kuin ristiside olisi poikki. Mutta eihän se ole, kun se nivelrikko vain oirehti. Tohtori tutki jalkoja napakasti. Oikea tuntui paremmalta, mutta vasemmassa Assi oikein ulahti eikä hetkeen varannut ollenkaan jalkaansa. Nukutuspiikin jälkeen se uinahti melkein saman tien.
Kuvat olivat karut. Yllättäen oikea lonkka oli vielä huonompi kuin vasen, joka sekin oli huono. Toinen lääkäri totesi, että jos nämä kuuluisivat jollekin ihmiselle, olisi tämä lonkkaproteesijonossa ensimmäisenä. Lääkäri ehdotti, että kokeiltaisiin kortisonia. Molempiin lonkkaniveliin ruiskutettiin kortisoniruiske. Kuulemma on monella koiralla hyvin auttanut, vielä huonompilonkkaisillekin. Ja mikäli Assille on siitä pysyvämpää apua, niin käsittelyn voi uusia noin 7 kuukauden päästä. Kysyin, onko yleensä eettistä pitää näin huonolonkkainen hengissä. Tohtori sanoi, että jos kortisoni auttaa, niin koiran vointi paranee ja silloin ei ole hätää. Lähdin siis kotiin rutkasti köyhempänä, mutta elävä koira ( hiukan kännissä oleva kylläkin) mukanani. Nyt peukut pystyyn, että Assin kivut poistuisivat ja vauhdikkaita juoksuhetkiä olisi vielä jäljellä useita. Henkisestihän Assi ei todellakaan ole mikään vanha koira, vaan hyvin virkeä ja touhukas. Niinkuin ilmeestä näkyy. Lääkäri sanoi, että liikkua pitää - ja se on Assin mielestä oikein hyvä asia.
- Hengissä edelleen kamut - ja still going aika strong!
Herkkänähän tässä koko ajan saa olla. Mikäli koiran vointi jatkuu kipuiluna, niin sitten on Assin aika lähteä. Niin haikeaa kuin se tulee olemaankin.
Assin olo on vaihdellut päivittäin, mutta kipuilu on ollut lisääntymään päin. Eläinlääkäriajan lähestyessä olin päättänyt, että mikäli lonkat ovat ihan kamalat eikä mitään apua ole, niin Assia ei herätetä kuvauksen nukutuksesta, vaan se saa nukahtaa ikiuneen. Eli on ollut todella murheellinen viikko.
Tänään sitten mentiin lääkärille. Lääkäri ensin katsoi, miten Assi kävelee ja totesi sen vasemman jalan näyttävän siltä, kuin ristiside olisi poikki. Mutta eihän se ole, kun se nivelrikko vain oirehti. Tohtori tutki jalkoja napakasti. Oikea tuntui paremmalta, mutta vasemmassa Assi oikein ulahti eikä hetkeen varannut ollenkaan jalkaansa. Nukutuspiikin jälkeen se uinahti melkein saman tien.
Kuvat olivat karut. Yllättäen oikea lonkka oli vielä huonompi kuin vasen, joka sekin oli huono. Toinen lääkäri totesi, että jos nämä kuuluisivat jollekin ihmiselle, olisi tämä lonkkaproteesijonossa ensimmäisenä. Lääkäri ehdotti, että kokeiltaisiin kortisonia. Molempiin lonkkaniveliin ruiskutettiin kortisoniruiske. Kuulemma on monella koiralla hyvin auttanut, vielä huonompilonkkaisillekin. Ja mikäli Assille on siitä pysyvämpää apua, niin käsittelyn voi uusia noin 7 kuukauden päästä. Kysyin, onko yleensä eettistä pitää näin huonolonkkainen hengissä. Tohtori sanoi, että jos kortisoni auttaa, niin koiran vointi paranee ja silloin ei ole hätää. Lähdin siis kotiin rutkasti köyhempänä, mutta elävä koira ( hiukan kännissä oleva kylläkin) mukanani. Nyt peukut pystyyn, että Assin kivut poistuisivat ja vauhdikkaita juoksuhetkiä olisi vielä jäljellä useita. Henkisestihän Assi ei todellakaan ole mikään vanha koira, vaan hyvin virkeä ja touhukas. Niinkuin ilmeestä näkyy. Lääkäri sanoi, että liikkua pitää - ja se on Assin mielestä oikein hyvä asia.
- Hengissä edelleen kamut - ja still going aika strong!
Herkkänähän tässä koko ajan saa olla. Mikäli koiran vointi jatkuu kipuiluna, niin sitten on Assin aika lähteä. Niin haikeaa kuin se tulee olemaankin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)