Ei ollut vielä aika

Viikko sitten varasin eläinlääkäriajan Assille. Se on ruvennut enemmän ontumaan etenkin vasenta takajalkaansa. Sen on  välillä vaihdettava paikkaa, kun on hankala olla - niin päivällä kuin yöllä. Kova lattia on sen mielestä parempi makuupaikka kuin pehmeä sohva, vaikka se niin sohvaa rakastaakin. Automatkan täristykset saavat sen piippaamaan, kun tekee kipeää lääkityksestä huolimatta. Ja kuitenkin ulkona irti juostessaan se ei ole köyhä eikä kipeä.  Eli into voittaa vaivat. (kuvat otettu juuri ennen pääsiäistä)

                                                            

Assin olo on vaihdellut päivittäin, mutta kipuilu on ollut lisääntymään päin. Eläinlääkäriajan lähestyessä olin päättänyt, että mikäli lonkat ovat ihan kamalat eikä mitään apua ole, niin Assia ei herätetä kuvauksen nukutuksesta, vaan se saa nukahtaa ikiuneen. Eli on ollut todella murheellinen viikko.

Tänään sitten mentiin lääkärille. Lääkäri ensin katsoi, miten Assi kävelee ja totesi sen vasemman jalan näyttävän siltä, kuin ristiside olisi poikki. Mutta eihän se ole, kun  se nivelrikko vain oirehti. Tohtori tutki jalkoja napakasti. Oikea tuntui paremmalta, mutta vasemmassa Assi oikein ulahti eikä hetkeen varannut ollenkaan jalkaansa. Nukutuspiikin jälkeen se uinahti melkein saman tien.

Kuvat olivat karut. Yllättäen oikea lonkka oli vielä huonompi kuin vasen, joka sekin oli huono. Toinen lääkäri totesi, että jos nämä kuuluisivat jollekin ihmiselle, olisi tämä lonkkaproteesijonossa ensimmäisenä. Lääkäri ehdotti, että kokeiltaisiin kortisonia. Molempiin lonkkaniveliin ruiskutettiin kortisoniruiske. Kuulemma on monella koiralla hyvin auttanut, vielä huonompilonkkaisillekin. Ja mikäli Assille on siitä pysyvämpää apua, niin käsittelyn voi uusia noin 7 kuukauden päästä. Kysyin, onko yleensä eettistä pitää näin huonolonkkainen hengissä. Tohtori sanoi, että jos kortisoni auttaa, niin koiran vointi paranee ja silloin ei ole hätää. Lähdin siis kotiin rutkasti köyhempänä, mutta elävä koira ( hiukan kännissä oleva kylläkin) mukanani. Nyt peukut pystyyn, että Assin kivut poistuisivat ja vauhdikkaita juoksuhetkiä olisi vielä jäljellä useita. Henkisestihän Assi ei todellakaan ole mikään vanha koira, vaan hyvin virkeä ja touhukas. Niinkuin ilmeestä näkyy. Lääkäri sanoi, että liikkua pitää - ja se on Assin mielestä oikein hyvä asia.

                                      - Hengissä edelleen kamut - ja still going aika strong!

Herkkänähän tässä koko ajan  saa olla. Mikäli koiran vointi jatkuu kipuiluna, niin sitten on Assin aika lähteä. Niin haikeaa kuin se tulee olemaankin.