Lokakuu alkoi hienossa säässä. Kävimme Kyllin ja villasten kanssa hallilla treenaamassa tokoa. Sen jälkeen kävimme Kyminlinnan vallituksilla, jotka on laitettu hienoon kuntoon. Sinne on tehty uudet leveät polut, joilla on helppo kulkea.
Lotta ja Fanny
Molly ja Greetta
Vallitusten porttien edessä vielä yhteiskuva kaikkien kanssa. Oli kiva kävelyretki.
Meillä oli Kouvolan hallissa saman viikon lopussa toko-koe. Mollya jännittivät äänet ja ihmiset ja se häröili monella tavalla. Tämä on sille aika tyypillistä pitkä koetauon jälkeen. Ja edelleenkin se niitä nameja kaipaisi, vaikka kuinka yritin sosiaalisella palkalla sitä innostaa.
Kisan jälkeen haettiin meille yhdeksi yöksi hoitoon Mollyn kasvattajan Lily-löwchen. Aivan hurmaava nuori tyttö. Greetta ei hirveästi arvostanut, mutta alkupöhinän jälkeen suvaitsi Lilyn talossa.
Lily on sylissä viihtyvä otus ja se tekin Mollya vähän mustasukkaiseksi, kun sekin tykkää sylitellä. Mutta ei siitä riitaa tullut.
Rivinukkujat. Minäkin mahduin sohvalle.
Ruokajono. Piti laittaa portti kiinni, sillä Lily ei pysynyt eteisessä odottamassa, niinkuin omat koirat aina tekevät.
Yöunille käymässä
Uusi aamu, uudet lelut. Lily löysi pikkumuumin, ja raateli siltä hännän.
Ennen Lilyn palauttamista käytiin hihnalenkillä. Kolme flexiä on aika sekopäistä puuhaa, kun yksi meni yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Lilylle flexi oli uusi kokemus.
17.10.
Viikon päästä toko-kokeesta meillä oli samaisessa Kouvolan hallissa piirimestaruus-rally ja oltiin Mollyn kanssa joukkueessakin. Rata oli tällainen eli oli paljon tekemistä. Tätä tuomaria olen vältellyt, koska hän puhuu aika ikävästi kisaajille ohjeita antaessaan. Niin nytkin.
Vaikka Mollya rallyssakin jännittää jonkin verran, niin tehtiin kohtuu hyvä rata. Kummallisia virheitä tuli. Sellaisia, joita ei ole tullut ennen. Tuossa tehtävässä kaksi se pysähtyi seisomaan, kiersi ja istui. Ikinä ei ole istunut. Samoin edessä askeleet vasemmalle menivät hienosti, mutta takaisin oikealle mennessä meni maahan, Ikinä ei ole sellaista tehnyt. Kolmannesta kympistä olen eri mieltä. Kutsuin vasta merkin kohdalla koiraa. Tuomarin mielestä liian aikaisin. Muutama pienempi virhe ja nuo kympit veivät tuloksen.
Video tässä
Vaikka vähän sateli, niin entisen Kiinan-keskuksen leijonien luona piti käydä poseeraukset ottamassa.
Harmitti kyllä kotimatkalla nuo tyhmät kympit, mutta eipä niille mitään voi.
Tähän väliin vähän lepokuvia.
Kun luulee, että Molly nukkuu luolassaan, se ei välttämättä niin teekään vaan vakoilee.
Ruskaa ja kuuraa on voinut ihailla lokakuun edetessä. Tähän aikaan vuodesta pitää aina olla kännykkä mukana sopivia kuvauskohteita varten. Koirat odottavat kärsivällisesti.
Kyllä näissä väreissä silmä lepää.
Greetta täytti 12 vuotta 26.10. Hallilla oli sopivasti näyttelyn jälkeen kukkakoristeita, joten saatiin molemmista koirista hienot poseeraukset.
Kuvat ovat Greetasta eri ikäisinä. Ei se ole juurikaan harmaantunut ja muuttunut.
Mollyn poseeraus ennen agilitytreeniä.
Lokakuun lopussa kävivät ystävät ja koiransa Fanni meillä kyläilemässä. Teimme myös porukalla retken Valkmusan kansallispuistoon suomaisemiin.
Pekka lellii Greettaa ja Päivi rapsuttelee Mollya.
Tarjosin lounasta ja jälkiruoalla kahvien kanssa Halloween-henkisiä leivonnaisia.
Fanni ja Molly leikkivät. Vaikea erottaa, kumpi on missä.
Evästauko Valkmusassa
Oli juuri sopiva sää.
Seuraavana päivänä olikin sitten kisapäivä Haminassa. Oli Kymenläänin piirimestaruus-toko-koe. Oltiin Mollyn kanssa joukkueessa. Tuomarina kokeessa oli Mari Väänänen ja liikkurina Pernilla Tallberg. Mentiin jo heti aamusta katsomaan, miten alimmat luokat kisaavat, koska niistä alkoi koe. Molly siis sai odotella autossa ja välillä hallissa pitemmänkin ajan.
Odottelua.
Liikejärjestys. Paikkis oli ekana. Molly oli numero yksi. Se meni vasta toisella käskyllä maahan, koska jäi tuijottamaan liikkuria, ja sai paikkiksesta siis 8. Pöh! Meillä oli palkka kenkien päällä, se oli näytetty etukäteen ja sinne mentiin heti paikkiksen jälkeen. Pikkukoira ymmärsi idean, sillä se porhalsi reippaasti kehästä pois. Sinne jätettiin siis palkkaa myös yksilösuorituksen ajaksi.
Tässä tuloslappu. Molly oli siis ensimmäisenä, koska se kisaa pikkukoirien mitoilla. Eihän tämä mikään suuremmoinen tulos ole. Molly teki hassuja virheitä esim. meni maahan tunnarin viennin aikana. Ikinä ei ole edes treeneissä saati kokeessa sellaista tehnyt. Mutta tärkein plus-asia oli se, että se oli minun kanssani ja ihan hyvässä mielentilassa. Yritinkin olla todella kehuva joka välissä ja se kannatti. Seuruu on pitkä ja menee todella huonosti. Mollyn sinnikyys ei kanna seuruun aikana. Ja se vaikuttaa monessa liikkeessä arvosteluun. Se ei myöskään ole nopea reaktioissaan ja sekin vaikuttaa arvosteluun. Vaan ei saatu yhtään nollaa ja siksi saimme kolmostuloksen 208 pistettä. Tulos oli tärkeä, sillä toinen ylempi luokkien koira, ei saanut tulosta. Joukkueemme sijoittui toiseksi. Ystävämme Fanny teki aivan upean voittajaluokan suorituksen ja sai 285,5 pistettä ja voitti koko luokan. Nykyään on voi-luokassa paljon koiria, joten kaksivuotiaalle aivan mahtavan hyvä suoritus,
Tässä Mollyn video,
Palkintoruokapussi ja hopeamitali. Ehti tulla jo pimeä, ennenkuin pääsimme kotiin.
Kun treenataan ominemme, Molly on huomattavasti skarpimpi johtuen varmaan palkkaamisestakin Enkä tiedä, onko meillä ikinä mahdollisuuksia ykköstuloksiin, mutta jatketaan harjoittelua. Sekin on hauskaa. Meillä on vielä tänä syksynä kahteen rally-kisaan paikat. Sitten loppuu kisaaminen tältä vuodelta. Ja ensi vuodesta ei ole tietoa. Palveluskoiraliitto suunnittelee kovia maksukorotuksia seuroille ja sitä myöten nousevat kisahinnat ja lisenssihinnat myös. Moni seura voi lopettaa palveluskoiralajit kustannusten takia. Saa nähdä, kuinka käy. Mutta treenaaminen jatkuu joka tapauksessa.
