Piirimestaruuskisat ja treenailua jälleen

Oma seurani ja saman kaupungin toinen seura järjestivät tänä vuonna agilityn piirimestaruuskisat.
Se tiesi töitä ja kisailua koko viikonlopuksi, sillä oli lupautunut lauantaiksi tekemään ratahenkilön hommia ykkösluokkien ajaksi. Oli hauska seurata aloittelijoiden kisailua. Tuomari Seppo Savikko oli tehnyt tosi mukavat ykkösten radat. Oman jännityksensä toivat pulut, jotka ovat tehneet pesän hallin katon rajaan. Ne pääsevät aukoista halliin ja yksi rohkelikko lennähti maahankin. Minä sen kävin hätyyttämässä lentoon. Mutta meteliä ne pitivät ja pulun kakkoja oli jouduttu edellisenä iltana siivoamaan pois. Joitain koiria kyllä pulut ja niiden tuoksut häiritsivät radalla ollessa ja ne lähtivät radalta pois nurkkaa haistelemaan. No, kunhan pesintä on ohi, pulujen vuokrasopimus sanotaan irti ja jotain estoja tehdään, ettei pesiminen enää pääse toistumaan.

Pääsin lauantaina hallista kotiin kahden jälkeen. Hoidossa ollut Geisha ja tytöt pääsivät Jylpylle vähän riehumaan. Tai no Geisha ei riehunut, mutta haisteli kovasti kuitenkin.

                                                        Vanhempi ja nuorempi pylly

                                               Friida osaa pitää ihan itsekseenkin hauskaa.

                                                       Saagakin pöllytteli kivituhkaa.

                                                Geisha touhusi omiaan ja seurasi leikkejä.

                                                                   Iloiset pallotytöt

Sunnuntaiaamuna oli taas aikainen herätys. Lähdin hallille hyvissä ajoin, jotta saisin parkkipaikan hallin läheltä. Oli tulossa paljon koiria joka kisaluokkaan. Sitä paitsi halusin nähdä kaverien suorituksia myös ja samalla tutustua rataan. Ensimmäisen radan oli suunnittellut ja tuomaroi Markku Kaukinen. Rata oli oikein kiva ja sellainen, että siitä saatiin paljon tuloksia, mikä tiesi jännittävää toista kierrosta agilityradoilla ja kovaa taistelua piirimestaruudesta. Ja sehän se vasta jännää onkin.

Friidan kanssa ensimmäinen rata meni muuten hyvin, mutta tein älyttömän ohjaussuunnitelman muutoksen viime tipassa, mikä johti siihen, että Friida kiersi putken eikä mennyt siihen suoraan. Näin tuli kielto ja muutama sekunti yliaikaa. Ihanneaika oli nimittäin aika tiukka. Mutta muuten Friida meni hienosti.

FRIIDAN HYPPYRATA
  
Agilityradalla sitten alkoi jokin häiritä Friidaa kesken radan. Se alkoi vilkuilla ihmetellen ympärilleen, pysähtyi, ohitti esteen, teki taas hetken rataa kanssani ja taas jäi tuijottelemaan ympärilleen. Olin aivan äimän käkenä, että MIKÄ IHME koiraa vaivasi. Jälkikäteen ymmärsin, että se kuuli pulujen äänet ja siipien läiskeen kattoa vasten. Oli puluperhe kuulemma pitänyt kovaa meteliä. Friida, joka on aika ääniherkkä, ei ymmärtänyt, mikä meteli oli. Se rata meni aivan plörinäksi. Pöh.

Minna oli Figo-portugeesin kanssa myös radoilla. He tekivät puhtaat radat, mutta hiukan tuli yliaikaa molemmilta, joten kärkitaistoon ei ollut asiaa. Tosi varma pari.

Aikataulu oli jäljessä, kun alkoivat joukkuekisat. Kävin välillä kotona syömässä ja koiria ulkoiluttamassa. Friidallekin annoin vähän ruokaa. Se oli edellisenä päivänä ollut ruikulilla, liekö johtunut uudesta koiranruoasta. Sunnuntaina se oli jo ok, mutta sai aamulla vain raejuustoa ja Tehobaktia varan vuoksi. Eija haki Geishan ja minä lähdin takaisin hallille molempien omien koirien kanssa odottamaan maksien joukkuekisaa. Friida väänsi hallin hiekalle ripulikakat ,joten ei olisi sitä pitänyt ruokkia, mutta eipä se varmaan sen menoa haitannut kuitenkaan. Meidän suorituksesta tuli vitonen puomin ylösnoususta ja 0,13 sekuntia yliaikaa.  Maksijoukkueita oli kaiken kaikkiaan 12 ja meidän seuran ykkösjoukkue voitti mestaruuden. Meidän joukkue koostui keski-ikäisistä täti-ihmisistä, mutta niin vain yllätettiin kaikki ja itsemme ja sijoituimme kolmansiksi.

                       TätiLiitäjät Tarja ja Venla, Jaana ja Friida, Minna ja Figo sekä Tarja ja Siru

                                                                Joukkuepronssimitalisti

        Illalla muutama muukin Saagan lisäksi oli aika väsynyt. Kisat loppuivat vasta kahdeksalta.
Kun koko päivän oikeastaan oli jalkojen päällä, niin jalkoja särki aivan hirveästi illalla. Ei auttanut kuin ottaa särkylääkettä ennen nukkumaan menoa. Myös tämä alkuviikko on mennyt jalkasäryn merkeissä. Aika rankka viikonloppu siis kropalle.

                                          Muutama mukava kuva ihan muuten vain

 

Tytär, äiti ja isomummo hallin metsässä

                                                     Friidan uusi käsintehty nahkapanta

Eilen illalla oli agilitytreenit. Terhi oli tuonut kokeiltavaksi länget, jotka laitettiin puomin ylösnousulle. Terhi oli oman koiransa ylösnousua treenannut tällä vempeleellä ja sanoi, että oli kovasti koiran ylösnousu parantunut. Minua on kiukuttanut koko puomin ylösnousukontakti, joka on saman pituinen kaikille koirille, oli koira sitten pieni tai suuri ja olin päättänyt, että ainakaan mitään hidastuksia en alkaisi tekemään vaan koira saa mennä puomille täysiä, osui sitten kontaktiin tai ei. Mutta tuo länkihomma vaikutti oikein hyvältä. Friida ei mitenkään empinyt sen kanssa tai jännittänyt sitä. Siksipä päätin tilata längen Kiitorekusta, kun ei vielä kovin kallis laite ole. Nyt sitten odotellaan, milloin se saapuu. Ja sitten alkaa treeni. Varmaan tarvitaan todella paljon toistoja, että koiran liikerata automatisoituu, mutta aikaahan meillä on.  Pieni videon pätkä eilisistä treeneistä näyttää, miten hienosti länget auttavat ylösmenossa.

LÄNKITREENI