Saavuttuamme pihaan ja ensijännityksen jälkeen Kelpo tuli reippaana poikana tervehtimään. Greetta oli eri mieltä. Saaga moikkasi kohteliaasti kyllä.
Vietiin Kelpolle tuliaisiksi pallo, koska se on oikea palloleikkipoika.
Mutta sitten Kelpo muisti, että pihalla on naisia.
Pallo putosi suusta ja "hai" alkoi seurata "laivaa". Saaga ei ollut huomaavinaankaan...
....kunnes Kelpo alkoi innostua vähän liikaa ja Saagalta tuli vähän sanomista.
Pieni koirapoika ei tästä masentunut. Olihan pihalla toinenkin naispuolinen koira. Se varmaan olisi suopeampi. HIH! Vakava virhe, Kelpo-poika, vakava virhe.
Greetta esitteli kaunista hammaskalustoaan. Kelpoa harmitti ja ihmetytti moinen käytös, sillä
sehän on niin söpö ja komea ja kiva. Mikseivät tytöt tykkää???
Kelpo ei kuitenkaan lannistunut vastoinkäymisistä.
Sinnikkäästi se jaksoi yrittää saamatta vastakaikua.
Tässä menee herrrrrrrmot!
Otettiin vielä pääsiäispose Satakielen rappusilla. Ihan heti ei onnistunut.
- Supi supi, Saaga, voitaishan me olla.
- Ottaisi tuo Jaana nyt sen kuvan.
- Minä en kestä tuota kakaraa.
- Saagaaaaa, huomaatko, minä tässä.
- Kun istun tässä ja katson eteen, ehkä tuo älyää lopettaa.
- Minä en edelleenkään kestä tuota kakaraa.
Kelpo poistui kerran paikaltakin ja sai sylikyydin takaisin.
Tytöt katsoivat paheksuen moista käytöstä.
Mutta TADAA, kuva onnistui kuin onnistuikin. Ajatuskuplat voi jokainen miettiä itse. Ilmeet kertovat paljon siitä, mikä on tunnelma.
Kelpo on oikeasti kyllä aivan hurmaava pikkupoika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti