Saaga on edelleen lääkekuureilla. Sen silmätulehdus ei oikein meinaa loppua. Sillä on rakkulainen vilkkuluomen tulehdus ja viimeksi eläinlääkäri totesi, että myös kuivasilmäisyyttä on, niinkuin vanhenevilla ihmisilläkin. Nyt on lutrattu boorivedellä, kostutettu tipoilla ja laitettu parantavia silmätippoja, mutta tilanne ei mielestäni ole korjaantunut. Ensi maanantaina on meillä lääkäriaika, jossa tsekataan silmien tilanne. Kuulemma jos rakkulat eivät parane lääkkeillä, ne voi nukutuksessa nyppiä pois (kuullostaa aika hurjalta). Toinen ikiaikainen juttu on Saagan oikea korva. Sitä on taas lääkitty ja putsattu. Mutta vaikka kuinka putsailen vuorotellen öljyisellä ja vuorotellen irroittavalla putsausaineella, ei korvasta oikein mitään tule. Saaga antaa todella kiltisti tehdä kaikki silmä- ja korvahoidot. Maanantaina on tarkoitus nukuttaa koira ja putsata korva syvältä. Olen alkanut miettiä, pitäisikö lähteä Jyväskylään, jossa tehdään jonkun video-otoskopia, jonka avulla pystytään putsaamaan korvakäytävä täydellisesti kuntoon. Tuosta linkistä löytyy lisää.
Koiran korvan putsaus Almavetissa
Kaverin portugeesin korva putsattiin kahdesti ja on sen jälkeen ollut kunnossa. Luulen, että Saagankin korvakäytävässä on niin paljon mössöä, jota on vaikea kokonaan saada pois, että mahdetaan joutua reissun päälle jossain vaiheessa. Mutta nyt ensin lähilääkärin putsausta. Sen verran korvajutut ovat vaikuttaneet, että Saaga kuulee tosi huonosti.
Entäs sitten Greetta-neiti.
Käytiin sen kanssa Lintukodossa Martinpuron Tarjan toko-opissa. Saatiin hyviä vinkkejä merkin kierron äänen hallintaan. Greetta kun päästää äänen kiihdyttäessään lempitehtäväänsä. Ohjeeksi sain ensin viritellä koiran (Missä kierrä - tämän Greetta osaa niin hyvin) ja sen jälkeen laskea kierroksia tekemällä muuta tokoa vähän aikaa ja sitten vasta lähetys. Toimi suurimman osan aikaa.
Lintukodon leiri oli palveluskoirien leiri ja Greettaa jännittivät vieraat ihmiset ja isot koirat. Tämän kiertojutun se handlasi, mutta sitten tauon aikana tuli lisää ihmisiä ja lisää isoja koiria, ja sen jälkeen toimintakyky oli paljon huonompi. Treenattiin vähän sentään ohjatun noudon alkeita, mutta seuraamiseen ei koira pystynyt. Huokaus!
Kävimme lokakuussa myös Jessica Svanljungin toko-koulutuksessa. Meitä oli siellä vain kolme koirakkoa ja Greetta pystyi vähän paremmin toimimaan kyllä, mutta kaiken liikeen se kyllä bongasi ja keskittyminen oli siinä kohdin huonompaa. Tämä piirre on niin hankala ja harmittava, kun Greetta olisi vallan mainio toko-koira.
Sen sijaan, kun käymme Strömforsilla oman porukan (useita koirakkoja hallissa yhtä aikaa) treenissä, Greetta on siellä oppinut toimimaan jo varsin hyvin. Olen miettinyt, miten vaikuttaisi, jos Greetta steriloitaisiin alkutalvesta. Auttaisiko hormonien poistuminen vai toisiko lisää ongelmia? Greetalla alkoivat juoksut 5.10. joten nyt ollaan treenitauolla agilitysta. Tokoa voidaan tehdä ulkonakin - jos ei sada.
Oltiin Greetan kanssa ensimmäisessä avoimen luokan rally-kokeessa. Emme saaneet tulosta, kun keskittyminen häröili ja tuli kymmenen pisteen virheitä jonkin verran.Virheet johtuivat taas vieraan paikan ja ihmisten pällistelystä,jolloin koira ei keskittynyt seuraamiseen vaan ajautui minne sattui. Niinkuin näkyy.
Agilitya ollaan treenattu aina silloin tällöin. Mitään kiirettä kisoihin ei ole. Työtä riittää vielä paljon silläkin saralla. Ja hihnakäytös-saralla myös. Eli haasteita pullollaan on tämä pikkukoira.
Friida on treenaillut tasaiseen tahtiin tokoa ja rallya. Enimmäkseen tokoa kuitenkin. Se seuruu on pääsääntöisesti huonoa, ellei ole tiheä namipalkka Nyt ollaan alettu kotitreeniä ruokien yhteydessä. Kuppi laitetaan lattialle odottamaan ja tehdään seuraamista sisätiloissa. Vähän ahtaat ovat tilat, mutta vaadin kontaktin ja oikean paikan, ennenkuin ruokaa heruu. Ruokapalkalla ollaan kaukojakin treenattu kauan. Toivotaan, että tästä löytyy lääkettä vireeseen. Seuraaminen kun tokossa aika tärkeä juttu ja meillä on kuun lopussa toko-koe Kouvolassa.
Friidakin oli samassa rally-kisassa kuin Greetta. Toinen voittajaluokan kisa. Ja kas, Friidahan oli oikein hyvä. Saatiin 95/100 pistettä ja oltiin toisia. Ihan mahtavaa. Oikealla seuraamista ja istumista siinä pitää kovasti harjoitella, mutta ehditään me sitä tehdä talven aikana. Yhtä vaille mestariluokassa. Jestas! Sen luokan liikkeitä on vielä pahasti vaiheessa.
Kaunis ruska on ollut tänä syksynä, vaikka nämä sadekelit ovatkin ärsyttäviä. Päästiin sentään kumparepuistoon katselemaan ruskamaisemia koirien kanssa.
Samalla keikalla käytiin vähän kentällä palloleikeissä. Huonoja kuvia, kun oli tavallinen kittiobjektiivi, mutta kertoo, miten Saagakin on innostunut palloleikistä.
Ensi viikolla ollaan jännän äärellä. Greetan äiti Sabi odottaa pentuja ja ensi viikolla pitäisi olla synnytyksen aika. Olen lupautunut apukätilöksi. Saas nähdä, minä päivänä pupsit tulevat maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti