Pääsiäinen tuli

Tässäpä vähän meidän kuulumisia, vaikkei mitään kuulumisia oikeasti olekaan, kun ei voi varsinaisesti mitään ihmeempää tehdä.

Olen katsonut runsain mitoin koronaohjelmia ja nyt pikkuhiljaa olen vähentänyt niitä. Kiintiö alkaa olla täysi. Hyvin meitä on kyllä informoitu. Se täytyy sanoa. Käsiä on tullut pestyä tiiviiseen tahtiin.
Greetalla on ollut tylsää ja se on tarjoillut leluleikkejä. Harmi vain, ettei se oikein malta aina leikkiä hiljaa ja sitten leikki loppuu.

Erittäin usein tunnen olevani kiinteän tarkkailun kohteena, olin missä huoneessa vain.

Greetalle on edelleenkin vaikeaa rauhoittua ruokaa odottamaan. Joskus se onnistuu niinkuin tässä kuvassa, mutta aika usein se aloittaa piipityksen ja pyörimisen jo aamulenkiltä sisään tullessa - ja joutuu karanteeniin makuuhuoneen oven taakse. Siellä se odottaa, kunnes ruoat ovat kupissa ja kahvini valumassa. Saaga saa aloittaa ruokansa rauhassa. Sitten Greetalle ovi avataan, sen täytyy käydä rauhassa maahan odottamaan ja vasta sitten se saa luvan mennä kupille. On se kumma, ettei se älyä syy-seuraus-suhteita tässä asiassa.

Saagalla on edelleenkin yläselässä hyvin olematon karva-alue. Alaselkä ja keskellä selkää oleva ympyrä ovat ruskeat, mutta yläselkään ei tunnu karva kasvavan. Siksi se onkin aina ulkona joku vaate päällä.  Ja keväämmällä oli kotonakin, kun oli vähän viileämpää.

Säät ovat vaihdelleet aika lailla. Oli aivan ihana aurinkoinen jakso ja sitten yhtäkkiä satoi lunta.
Tänään oli yhden lenkin aikana melkoinen sääkirjo. Kävimme Katariinassa, koska näytti, että aurinko paistaa. No, jo matkalla keli muuttui.

                   Näkyi selkeästi, meren päällä satoi. Mutta ne pilvet olivat menossa poispäin.

   Lokit norkoilivat isolla kivipöydällä ruokaa, sillä tässä leveämmässä päässä pariskunta söi eväitään.

                                Sitten aurinko ilmestyi esiin ja sinistä taivasta alkoi näkyä.

                                              Sain koirista oikein kivat poseerauskuvatkin.

                                                       Näin aurinkoista oli silloin.
                                                          Jatkoimme matkaa.
                                 Kun tulimme takaisin autolle, huomasin, että jäätelökioski oli auki.

                                 Vanha vanilija - sitruunajäätelötötterö - nam! Kevään eka tötterö.
                                             Menin autoon syömään. Se oli viisasta, sillä...

                                            ... yhtäkkiä alkoi sataa kaatamalla rakeita.

Raekuuro loppui ja mentiin vielä hallin parkkipaikalle vähän palloleikkeihin. Greetta hajoitti vanhan Ke-Hu-pallonsa ( olikohan kolmas vai neljäs kerta) ja eilen tuli postissa uusi, erilainen. Pitihän se testata.

  Vähän kevyenlainen, joten lensi huonosti, mutta ihan hyvä sitä oli kuitenkin hakea.
                                                    Leikki loppui lyhyeen, sillä kas....

                                                       ... alkoi sataa taas rakeita.
No, sekin oli ohi menevää, joten aurinko paistoi kotipihaan tultaessa. Kummallinen keli kertakaikkiaan.

Olihan meillä joitain päiviä sitten superkuukin ilonamme. Sitä piti tarkkailla yöllä, joten vielä neljän maissa kuikuilin ikkunasta. Sitten se hävisi talon taakse.

                 Olihan se suurempi, mutta ehkä SUPERkuu on hiukan liioiteltu ilmaus.
                 Pikkaisen olin aamulla ryytynyt.