Paasto ei sovi Saagalle

Eilinen päivä meni Saagalla paastotessa iltaan asti hammasoperaation takia. Illallakin sai antaa vain vähän ruokaa. Taisi maha mennä liian tyhjäksi, sillä tänään päivällä metsälenkillä se popsi ahkerasti heinää ja maata. Kun tultiin kotiin, Saaga sai kyllä ruokansa, mutta sitä närästi ihan kamalasti ja se halusi ulos, jossa olisi taas halunnut syödä heinää ja maata. Kotona annoin sitten Antepsinia. Onneksi sen voimasta olo rauhoittui ja Saaga rupesi nukkumaan. Eli ei liikaa ruokaa, mutta ei missään nimessä liian vähän ruokaa, on sääntö tässä taloudessa. Seurataan tilannetta - ja hammaskaluston kuntoa.  Jotenkin pelkään, ettei tästä mahajutusta ole viimeistä sanaa sanottu.

---
Jatkoa seurasi.
Tokotreenien vedon jälkeen saavuin rauhalliseen kotiin yhdeksän jälkeen illalla. Lähdettiin koirien kanssa iltapissalle. Saaga ei erityisesti hamunnut mitään ylimääräistä syötävää. Minä sen sijaan hamusin taskujani ja tajusin, ettei kotiavainta löydy. Eikä kännykkää. Eikä auton avainta. Kokeilin lahjettakin, kun olin juuri treeneissä huomannut, että taskun pohjassa on Saagan tekemä reikä. Silloin naarasin avaimen polven kohdalta lahkeesta ylös. Onneksi huomasin, että naapurin talon pihaan ( sama taloyhtiö) ajoi auto. Omistaja ystävällisesti lainasi kännykkäänsä, että sain soitettua huoltofirmalle, että tulisivat avaamaan oven. Odotellessani ulko-oven edessä ( onneksi ei satanut) saapui yläkerran naapuri, joten pääsin edes käytävään. Loppujen lopuksi huoltofirman mieskin tuli ja päästiin kotiin. Jossa huomasin, että se kotiavain oli kuin olikin lahkeessa, ihan pohjalla silleen somasti piilossa.

Koirat saivat ruokansa.  Saaga aloitti sitten taas maiskutukset ja seinän nuolemiset ja vinkumisen.  Annoin lisää Antepsinia ja lisksi maitohappobakteereja. Käytiin ulkonakin, mutta Saaga vain söi lunta ja maata. Kaivoin jo päivystävän eläinlääkärin numeroakin. Sitten muistin, miten eläinlääkäri silloin ekalla kerralla kertoi, että Saagan kurkku oli punainen ja että hän epäili koiran syövän helpottaakseen kurkun oloa. Siispä kaivoin kaapista todella kuivaneen Sinuhen ruisnapin - ja vielä toisenkin - ja Saaga sai syödä ne. Ping! Siihen loppui vinku ja läähä ja maiske. Kurkun olo helpotti. Saaga kävi nukkumaan ja nukkui yönsä rauhassa ja nyt aamullakin on ollut ihan normaali. Mutta jos tämä vielä jatkuu, niin sitten on pakko lähteä lisätutkimuksiin.