Nyt ollaan jonkin aikaa keskitytty toko-treeniin. Mutta koska olin ilmoittanut Mollyn oman seuran mölli-rally-kisaan, niin sinne mentiin. Kyseessä oli ulkokisa, mutta seuran uusi ulkokenttä on metsän vieressä, joten vain etuosassa näkyi ihmisiä ja koiria. Oltiin paikalla hyvissä ajoin. Pihalla oli ihmisiä ja koiria. Katseltiin auton paksista vierekkäin touhua ja minä palkkailin Mollya katsomisesta. Ei se erityisen kierroksilla ollutkaan. Sitten se pääsi maahan hihnassa ja heittelin edelleen nameja maahan. Kun olin tutustunut rataan, tehtiin muutama seuraamispätkä virittelyksi eikä muuta. Jonkin verran Molly vilkuili kehässä radan ulkopuolelle ja seuraamisessa paikoin jää, niinkuin se on ennenkin tehnyt. Mutta muuten rata oli varsin hyvä - ja minä pelkkää hymyä radalta tullessani.
Tässä rata. ( Kiitos Johanna Parikka)
Tässä on Molly tuloslappu.
Ja niinhän siinä kävi, että me voitimme avo-luokan. Ihminen hymyilee kuin Hangon keksi.
Tästä innostuneena hain paikkaa oman seuran rally-kisaan, joka taidetaan pitää hallissa. En ollut ajatellut meneväni, mutta nyt innostuin. Ja saatiin paikka. Eikun hallissa treenaamaan.
Samalla kun maksoin ilmoittautumisen, laitoin myös ilmoittautumisen elokuussa olevaan Luumäen koiranäyttelyyn. Käydään Mollyn kanssa katsomassa, mitä tuomari on tällä kertaa mieltä. Edellisellä kerralla näyttelyssä toinen jalka oli vinksallaan ulospäin ( josta seurasi polven korjausleikkaus) ja muutenkin takapotkut olivat pienet. Saas nähdä, onko potku parantunut.
Toko-treenit jatkuvat. Ollaan käyty Kyllin kanssa Ruissalossa useamman kerran tokoilemassa. Haettu häiriönkestävyyttä siinä samalla. Seuraaminen on vielä aivan hanurista, mutta hyppy, pito ja luoksetulo sujuvat. Liikeestä maahan koira menee, jos ei ole jäänyt kilometrin päähän seuraamisessa. Kaukokäskyihin otin uudeksi istumaannoususanaksi Hop ja olen läheltä hypäyttänyt sitä istumaan. Mutta kaksi metriä on vielä liikaa matkaa. Jatkamme treeniä.
Greettakin teki tänään vähän tokoa. Se on taitava, mutta kyllä siitä edelleen ääntä lähtee ihan liikaa. Onpahan vähän vanhemmalle koiralle kuitenkin mielenvirikettä, sillä se kyllä tykkää tekemisestä. Helatorstaina käytiin hallissa treenaamassa rallya Hannelen kanssa. Kyseessä oli voittaja-rata, jota Molly teki soveltuvin osin palkan kanssa. Ihan hyvin teki. Greetta sai tehdä voittaja-ratana ja joitain piippauksia lukuunottamatta se teki ihan hyvin ja tosi innoissaan. Hetken jo ajattelin, että veisin sen Haminan rally-kisaan, mutta kun tänään käytiin treenaamassa ja se alkoi heti kiljahdella, unohdin kisa-ajatuksen.
Tällä viikolla eräänä pilvisenä päivänä päätin, että tehdään koirien kanssa retki Kotkan puistoihin. Kotkahan on nimetty Suomen puistopääkaupungiksi ihan aiheesta. Niin ihanat ja erilaiset puistot meillä on. Vasta on kukinta alkamassa, mutta otin tyttösistä monta poseerausta eri paikoissa ja kuvia kukista myös.
Ensin mentiin Katariinan Meripuistoon. Siellä oli kova tuuli ja paljon luokkaretkeläisiä, joten päätin pienen kävelyn jälkeen, että lähdetään kohti seuraavaa paikkaa.
Katariinan kiviportailla
Hain hampaissa
Virtaheposen vieressä
Jotenkin hassua nähdä hyasintteja maassa toukokuussa, kun hyasintti on joulukukka. Mollykin ihmetteli.
Totiset tönöttäjät
Takaa tuli luokkaretkeläistyttöjä. Yksi tytöistä kysyi, saisiko koiria silittää. Molly pöhisi ja oli epäluuloinen, mutta kun Greetta varovasti meni tytön luokse ja antoi silittää, Mollykin meni viereen katsomaan ja hiljeni. Harvoin Greetasta on hyväksi roolimalliksi, mutta nyt oli.
Seuraava kohde oli Sapokan vesipuisto.
Kylmänkukkia
Tytöt poseerasivat kivisen shakkilaudan päällä onnenpensaan edessä. Greetan korvatkin olivat kivasti.
Kirsikkapuut kukkivat Sapokassakin.
Pakolliset kettuposeeraukset
Pitää palata Sapokkaan, kun isot alppiruusut ovat kukassa. Se on jokakeväinen traditio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti