Niin siinä vain kävi, että Saaga näki kuin näkikin tämän kolmentoista vuoden rajapyykin. Olenpa siitä niin onnellinen. Ja se on olosuhteisiin nähden yllättävänkin reipas ja tomera. Niinkuin alla oleva rallyvideo kertoo.
Tässä ovat Santos, Saaga ja Dali. Vain kolme pentua synnytti äiti-Gilda, mutta sangen potria olivat nämä kaikki kolme. Molemmat veljet ovat jo sateenkaarisillalla.
Kun Saaga tuli kotiin, muttaman päivän päästä meille tuli vieraita häntä katsomaan. Siskon tyttö Alina tässä muikeana saa pitää Saagaa sylissä.
Saagalla oli kotona koirakavereita. Oli Assi ja Elsa. Molemma ottivat todella hyvin pikkuneidin vastaan.
Meillä kävi kylässä myös westieherra Uljas, joka osasi oikein kauniisti Saagaa tervehtiä eikä Saagaa hännän asennosta päätellen yhtään jännittänyt.
Muutenkin voi sanoa, että tosi söpö pupsi hän oli. Väri oli rotumääritelmään huono, mutta eihän se meitä haitannut lainkaan.
Saagan veli Dali asui aika lähellä meitä, joten käytiin joitakin kertoja Dalia moikkaamassa.
Saaga on edessä ja Dali kurkkii takana.
Saaga on alla ja Dali päällä ylemmässä kuvassa ja alemmassa päinvastoin.
Sitten se ylppärihattujuttu. Olin huolimattomasti vapun 2008 jälkeen laskenut ylioppilaslakkini jonnekin matalalle ja Saaga sitten löysi sen. Eipä siitä hatusta sitten enää ollut iloa.
Sellainen siitä tuli.
Tämäkin kuva liittyy samaiseen Vappuun. Assi ja Saaga poseeraavat Lappeenrannassa kukkien keskellä.
Semmoisia muistoja Saagan menneisyydestä. Jos niin hienosti käy, että vuoden päästä vielä Saaga on elossa, päivitetään muistoja sitten lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti