Retkeilyä ja terveysasioita

Aurinkoisena päivänä viime perjantaina lähdettiin Hannelen ja schapendoes Nellin kanssa puistoilemaan. Oli luvassa kaunis aamupäivä, tosin haasteellinen pukeutumisen kannalta, sillä välillä oli tosi kuuma ja välillä piti vetää takkia tiukemmalle, kun merituuli puhalteli napakasti. Mutta muuten kaikin puolin hieno aurinkoinen kevätkeli.

Treffattiin Katariinan puistossa. Nelli puhkui intoa. Saaga ei ollut huomaavinaan ja Greetta piti turvavälin, joka auttoi sitä pysymään ihan rentona, eikä sen tarvinnut yhtään irvistellä Nellille.

         

  Ankkuripaikalla posettiin vähän. Greetta oli jännityksissään Nellistä, joka oli lähellä.

Katariinaan on tehty taideteos, jossa vanhoista uponneista laivoista kerätystä puutavarasta tehdyt sotilaat metallisine kypärineen katselevat muinaista Ruotsinsalmen meritaistelun paikkaa.  Kun tietää, mikä tarina näissä on takana, tulee taideteoksesta oikein vaikuttava.

Nellikin poseerasi oikein hienosti kivien päällä.

 Se kiipesi myös vanhan tykin päälle.

 

                          Mutta varsinainen poseeraaminen tapahtui tykin vieressä.

Yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä, vaikka oli arkipäivä. Ja koiranulkoiluttajia vallan hurjasti. Näin saivat sekä Nelli että Greetta monta ohitusharjoitusta. Kummallakaan kun se ei ole aivan täydellisesti

hanskassa.  Greetalla alkoi homma sujua oikein mallikkaasti ja se oikein haki kontaktia vieraan koiran nähdessään. Ehkä satunnaisilla nameilla oli osuutta asiaan. Lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti Mansikkalahtea ja Sapokan puistoa. 

Sapokassa kirsikan kukkien paras aika alkoi olla ohi, mutta joitain alppiruusulajikkeita oli jo nuppunsa avannut. Nelliä pistettiin posettamaan ja omat tytöt huilasivat, sillä niistä oli jo edellisellä retkellä otettu vaikka kuinka monta kuvaa.

Nellistä on tullut nätti tyttö. Kohelo se on vielä, mutta nätti kyllä.

Kun ei oltu muistettu ottaa vesipulloa mukaan, niin koirat joivat pikkuputouksesta janoonsa.  Sekö lie syynä vai oliko vain liian pitkä ja rankka reissu Saagalle, että se oksensi paluumatkalla koko aamupalansa. Eikä ollut montaa päivää, kun se oli oksentanut kotona ruokansa. Ihan reipas se oli loppureissunkin, mutta kyllä tuollainen oksentelu huolettaa.

Paluumatkan viimeiset poset ja sitten  koirat pääsivät autoihin, saivat vettä ja minä Hannelen kanssa nautimme retkieväät meren äärellä. Kiva oli reissu.

Saagalle varasin sitten ensi viikolle verikokeet varan vuoksi. Toivotaan, että kaikki on ok ja voidaan aloittaa kesä luottavaisin mielin.

Greetta kävi taannoin siellä Avecissa, koska se ei aina halunnut palloa noutaa. Epätyypillistä. Homma on jatkunut  ja Avecista suositeltiin, että jos jatkuu, niin hammasröntgen olisi syytä ottaa. Niinpä tilasin paikalliseen MarVetiin ajan sekä röntgeniin että hammaskiven poistoon. Aikaa oli varattu niin, että jos operaatioita pitäisi tehdä, ne pysyttäisiin tekemään samassa anestesiassa.

Neiti Gee oli tänä aamuna erittäin pöyristynyt ja ihmeissään, kun se ei saanutkaan aamupalaa. Saaga vain söi tyytyväisenä ruokaansa ja Greetan kuppi ammotti tyhjyyttään. Gee seurasi minua koko aamun kuin vihjatakseen, että hei, jotain unohtui. Puolilta päivin mentiin sitten Haminaan ja jätin Greetan sinne. On kurja tämä korona, ettei voi olla koiran tukena tuossa tilanteessa. No, parin tunnin päästä soitettiin. Mitään vikaa ei löytynyt eikä ylimääräsiä tikkuja tai kipupaikkoja suusta. Se tietysti oli hyvä uutinen. Mutta apuna leikkauksessa oli ollut henkilö, joka on myös koirahieroja ja hän oli huomannut, että Greetan alaselkä oli kovasti jumissa. Ei mikään ihme sinänsä, kun se ei ole päässyt Saijan hierontaan pitkään aikaan. Se selkä voi myös selittää sitä leikin kesken jättämistä. Jos tuntuu inhottavalta, ei halua mennä vauhdikkaasti. Greetta on voinut jossain nitkauttaa selkänsä, kun on kiihdytellyt. 

Hain Greetan. Se sai viikon kipulääkekuurin, jotta mahdollinen kipu (missä se sitten lieneekin) hälvenisi. Se hoiperteli kuin juopunut merimies autoon, mutta kotipihalla sentään haukahteli naapurin miehelle, ettei se aivan tokkurassa ollut. Kotona se meni ruokakupille ja annoin sille nappulaa pienen annoksen. Sitten se meni nukkumaan. Toinenkin ruoka on nyt syöty, ulkona käyty ja koira on jo melko oma itsensä. Vähän vaisumpi, mutta eiköhän tilanne ole huomenna jo ihan ok.

Minä tilasin paikalliselta eläinosteopaatilta ajan ensi tiistaiksi. Pitäähän se selänkin hoito saada alkuun.