Kotielo on ollut hiljaisen sorttista, mutta kyllä ollaan vähän treenailtukin. Greetta on jo kaksi kertaa päässyt Strömforsiin agsaamaan Marjutin kanssa. Ekalla kerralla minun oli pysyteltävä poissa, kun Greetta oli koko ajan tulossa luokseni. Toisella kerralla ei ollut minusta enää mitään väliä. Ihanaa!
Pikkukoira oli onnesta aivan pähkinöinä.
Aloitetellaan muistelu Greetasta muutenkin. Nimittäin sille tuli suuhun patti.
Etuhampaiden takana kitalaessa oli tuollaisen nestemäisen näköinen möykky. Älysin yleensäkin katsoa sen suuta tarkemmin, kun Greetta yhtenä päivänä kieltäytyi hakemasta palloa ollenkaan, vaikka selvästi mieli teki. Ja tuo oli syy. Tietenkin tämän huomasin viikonloppulauantaina. Aloin tsekata eläinlääkäreitä ja huomasin, että Porvoon Avecissa on nettivaraus ja sinne sitten klikkasin maanantaille käynnin, sillä mietin, että jos patti pitää poistaa, niin Avecissa on hyvät kirurgit. Kun maanantai koitti, mentiin lääkäriin ja kas, patti oli hävinnyt, varmaankin puhjennut. Eli ei hätää. Hampaat tsekattiin. Kaikki oli ok, hiukan takahampaissa hammaskiveä, muttei hälyyttävästi. Lähdettiin kotiin 80 euroa köyhempinä ja ihan hyvillä mielin kuitenkin, kun olin jo vilkkaassa mielikuvituksessani miettiä vaikka mitä. Greetta on ollut koko elämänsä hyvin terve tapaus. Jatkukoon tilanne samanlaisena tästä eteenpäinkin.
Agsan lisäksi ollaan käyty Strömssissä sekä tokoilemassa että rallytokoilemassa eri kavereiden kanssa.
Tällä reissulla olivat mukana auspait Pele ja Max sekä entinen hoitotyttö schape Nelli.
Ystäväni Kristiinan kanssa lähdimme vapun alla retkelle Haminan Rampsinkariin valokuvasuunnistukselle. Suunnistus ei järin haastava ollut ja Rampsinkarikin hyvin pieni paikka, mutta oli kiva jutella kuulumisia ja ihailla Haminan suurlippua siitä suunnasta. Hanhenpaskaa oli rittämiin.
Mukana menossa Manu, Elmo, Greetta ja Saaga.
Pelle Miljoona on Haminasta kotoisin ja hän on saanut oman hauskan patsaan Rampsinkari rantaan. Senkin takia piti kuva ottaa, että olemme olleet samaan aikaan opiskelemassa Savonlinnan opettajakoulutuslaitoksessa, hän kaksi vuosikurssia ylemänä - ja Pelle oli aivan yhtä persoonallinen tyyppi silloinkin kuin nykyään.
Vappua vietettiin hyvin rauhallisesti kotosalla. Saaga sai olla meidän Manta, joka lakitettiin. Hän oli todella kiitollinen roolistaan, eikä lakki kauan päässä pysynyt. Olkoon tämä kosto siitä, että se yksivuotiaana tuunasi minun oman ylioppilaslakkini käyttökelvottomaan kuntoon. Kuvan lakki on äitini oma vuodelta 1949. Äitiä olisi hymyilyttänyt tämä kuva, jos olisi elossa sitä katsomassa.
Vappuaattona ei ollut kummoinen sää, mutta vappupäivänä oli jo nätimpää, joten lähdettiin pienellä porukalla taas tekemään vähän rallya. Se on kyllä niin paljon hauskempaa yhdessä.
2.5 olikin sitten oikein kevätaurinkoinen päivä, joten lähdettiin tyttöjen kanssa katsomaan, joko Sapokan vesipuistossa kukkii. Ja olihan siellä jo jotain nähtävissä.
Nämä tyypit ovat tässä oikein kyllästyneen näköisiä poseeraajia. Eräs nainen kulki ohi ja ihaili, miten hienosti nämä osaavat istua ja odottaa. Juu, osaa ne, kun niistä on koko niiden ikä tämän tästä kuvia otettu. Mutta iloisia ilmeitä on välillä vaikea saada. Luonnostaan totista sakkia nuo koirat.
Sen verran tällä pikku otuksella oli namit mielessä, että ihan omaehtoisesti livahti kukan viereen seisomaan siltä ja varalta, että namia heruisi. Hassu ilme.
Sapokan vesiputous on varsin vastikään pistetty talven jälkeen käyntiin.
Tästä tuli tosi kaunis kuva. Saagan uusi mantteli sopii väreiltään sinisiin kukkiin ja koirilla on kauniit ilmeet.
Melkein sydämen muotoinen kivi kukkien ympäröimänä.
Tämäkin kuva Greetasta onnistui oikein hienosti.
Aurinko häikäisee silmät viiruksi. Ja Saagalla on kuuma.
Monissa Kotkan puistoissa ja muissakin paikoissa on tällaisia oiken näköisiä eläinpatsaita.
Pitäisi ottaa selvää, kuka on näiden tekijä ja kulkea muissakin puistoissa katsomassa, mitä löytyy.
Jatkoa. Tieto löytyi. Puistoon on sijoitettu toistakymmentä kuvanveistäjä Hannele Kylänpään
pronssista eläinhahmoa.
voisi olla hauska tulla tuohon pelaamaan matsi.
Tänään tehtiin Kyllin kanssa retki Portimon eräälle polulle, mutta päivitetään siitä huomenna.
Ja shelttipentuakin on tullut kuvattua. Siitäkin mahdollisesti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti