Siskoni ja miehensä istuttivat noin 1995 mökkipolun varteen Mustilan arboretumista ostetut alppiruusun taimet. Ne ovat kasvaneet äärettömän hitaasti. Äiti ja isä niitä jossain vaiheessa lannoittivatkin, mutta sekin jäi. Muutaman vuoden ajan on alppiruusuissa ollut kukkia, mutta tänä vuonna ne suorastaan rehottivat. Harvaoksaisia ne ovat, mutta kukkia oli ennätysmäärä.
Mikäs oli mökin verannalla herkutellessa ja järvimaisemaa katsellessa.
Vaikka Kivijärvi on matala järvi, ei ole meidän mökillä tarvinnut sinilevästä kärsiä. Vesi lämpiää nopeasti ja uimaan on ollut helppo mennä jo alkukesästä lähtien. Saagalle kastelin froteeloimen, että se pysyisi viileänä ja Greetan plumpsautin kerran laiturilta järveen, että vähän viilentyisi. Mutta ei se kyllä näyttänyt helteestä suurestikaan kärsivän.
Veranta on onneksi aamupäivällä varjon puolella, joten siinä on helppo oleskella. Iltapäivällä aurinko sitten kääntyy paistamaan sinne päin.
Greetta piti huilaushetken tuolin alla ja Saaga vetäytyi sisästiloihin sängyn päälle kuorsaamaan.
Illalla istuttiin keinussa katsellen kuikkien rauhallista lipumista järvellä. Niitä oli tällä kertaa kolme.
Auringon laskettua taivaalle jäi jännä oranssinen viiva, joka heijastui järven pintaan.
Levitetylle laverille mahduimme minä ja koirat vallan mainiosti nukkumaan. Kun ikkuna sängyn vieressä oli auki ( hyttysverkolla varustettuna), niin uni maittoi meille kaikille hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti