Jospa sittenkin

Juuri, kun olin heittämässä hanskat tiskiin agilityn osalta, sain hyvät - ja oikeasti aika yksinkertaisetkin - neuvot Sannalta, seuramme agi-kouluttajalta. Hallille tehtiin lyhyehkö putki-hyppy-rata. Ohjeena oli näyttää koiralle vakaalla kädellä ( ei huitoen, niinkuin meikäläinen tekee) kohti putkea ja jos koira alkaa pyöriä, itse vain pysyy samassa asennossa osoittaen putkea ja toistaen käskyä. Ja kas - se toimi aika hyvin. Tätä vakaata kättä sitten testattiin heti seuraavana päivänä, kun Marikan kanssa mentiin treenaamaan. Ja Eijan kanssa sitä seuraavana päivänä. Käsi toimi sekä hypyissä, että putkessa. Greetalle on selvästi vaikeampaa irrota putkeen, kun olen kaarevan putken ulkoreunalla. Se jää helpommin pyörimää putken eteen ja haukkumaan. Mutta kun en mennyt siihen mukaan, niin lopulta se meni putkeen. Muutenkin putkirallissa kierrokset nousivat, mutta oma rauhallisuuteni ja paikallapysymiseni lopulta saivat koiran keskittymään, mitä oikein pyydetään. Hypyissä se helpommin noudatti käsky-käsi-ohjetta, kunhan en huitonut lyhyesti vaan näytin hyppyä pitempään. Ja minä kun olin luopunut kädestä kokonaan, kun tuntui, että se olisi vain haitaksi.
Alla videota treeneistä. Greetan kontaktit ovat vielä vaiheessa, kun tuo karkaa helposti kontaktilta pois, mutta se on  helpompi toistoilla vahvistaa.

Vaikka Saagan karva kasvaa hitaasti, siitä oli tullut turjake, varsinkin naamasta ja tassuista. Siksipä se pääsi Eijan luo Turrimurriin trimmattavaksi. Samana aamuna kuitenkin suoritettiin pesu ja kuivaus. Ei selvästikään ihan lempipuuhia. Onneksi meillä on Rukan hyvä kuivattelumantteli, jonka alla kuivi varsin hyvin.

Mummeli ei ollut tällä kertaa kaikissa asioissa yhteistyöhaluinen, mutta saatiin kuitenkin turkki alas ja niin tuli taas kaunis leidi taloon. 

                                                               Sohvapotretti

                               Kun oli aurinkoinen keli, lähdettiin ulkoilemaan kameran kanssa.

                            Kuule Greetta, sinullakin on kohtapuoliin pesu ja kampaus edessä.

                                                                        - Voi ei!!!

Saagalle on ensi viikoksi varattu verikoeaika. Edellisen kerran ollaan käyty kokeissa ennen joulua,
eli ekaa kertaa näin pitkä väli. Vaikka aina verikokeet jännittävätkin minua, niin jos koiran eloa ja oloa katsoo, niin ei pitäisi olla mitään hätää. Toivotaan parasta.

Jälkikirjoitus:
Ilmoitin Greetan kahdelle radalle omiin kisoihin. Voi olla, että viikon päästä kaduttaa, mutta katsotaan.