Viime lauantaina oli Greetan rally-koe täällä Kotkassa KPHn ulkokentällä. Oli perinteisesti aika lämmin päivä, niinkuin on ollut ennenkin kesällä kyseisellä kentällä, mutta lämpö ei ollut ongelma. Greetta oli ihan iloisella mielellä, kun treenailtiin nurmella ennen koetta. Mutta kun mentiin odottelemaan lähemmäs kenttää, kuului ympäröivän metsän takaa paukahduksia, jotka jatkuivat myös suorituksemme aikana. Greetta reagoi vahvasti paukkuihin ja varmaan yhdisti ne tuomariin ja sihteeriin, kun mitään sen mielestä järkevämpääkään selitystä ei ollut. Suorituksen alussa jo piti kaksi liikettä uusia, kun koira ei yhtään keskittynyt tekemään. Lopulta päätin, että keskeytämme, mikä olikin viisasta. Vaikka harmitti ihan hirveästi se, että rata olisi ollut oikein kiva profiililtaan. Sekin otti päähän, että paukuttelu loppui meidän radan jälkeen. Mikä epäonni! No, olemme saaneet nyt sitten Porvoosta kisapaikan ja tuon kisan jälkeen pistin kyselyn, onko kyseessä ulko- vai sisäkenttä. Jos olisi ollut ulkokenttä, en olisi ottanut paikkaa vastaan. Kisa on kuitenkin hallissa. Sama tuomari. Saas nähdä, miten menee. Heinäkuun alussa olisi tarkoitus Porvooseen mennä.
Tänään mentiin Kyllikin ja villakoirapoikien Ollin ja Oivan kanssa Valkmusaan retkelle. Saagaa en ottanut mukaan, koska keli oli lämmin ja aurinkoinen. Pelkäsin, että se voisi palaa auringossa ja etteivät sen voimat riittäisi, vaikkei reitti mikään pitkä ollutkaan. Greetalle teki oikein hyvää olla yksin vieraitten koirapoikien kanssa. Kun ne antoivat sen olla rauhassa, ei Greetalla ollut pahaa sanottavaa pojille.
Ensin tallattiin ylikukkineiden suopursujen ohi mäntymetsässä.
Sitten tultiin vähän vehreämmille maastoille.
Lopulta alkoivat suomaisemat.
Sitten tultiin näkötornille. Koirat jäivät parkkiin alas ja me kiipesimme katselemaan suomaisemaa.
Yritimme tähyillä kalasääksen pesää, jonka pitäisi olla lähipuustossa, mutta eipä näkynyt.
Jäimme pöydän ääreen kahvittelemaan ja koirat saivat vettä ja herkkutikut.
Sitten jatkettiin matkaa.
Huikean hienot värit ovat suomaisemassa. Greetan poseerauskuvakin onnistui oikein hyvin.
Perillä autolla jälleen. Kiitos retkiseurasta Kylli ja pojat sekä Greetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti