Greetan kanssa käytiin tänään Haminan hallilla vähän rallaamassa Kyllin kanssa. Kyseessä oli tosin alokasluokan rata, mutta senhän voi tehdä sekä oikealla että vasemmalla seuraten. Ensin vähän leikin pallolla Greetan kanssa ja sehän onnistui tyhjässä hallissa. Radalla yritin muistaa kieltää jokaisen vinkaisun ja pahemmat ääntelyt saivat keskeytyksen aikaan. Mutta noin yleisesti radat olivat melko kelpoiset. Tällaisista treeneistä se toivottavasti lähtee hiljaisempi elämä myös kisatilanteessa. No, ensi lauantaina kisataan Lahdessa ja tuskinpa se siihen ehtii vaikuttaa, mutta josko tauon ja omien treenien jälkeen joskus kevätpuolella.
Eilen oli toko-treenit ja sielläkin yllättävän hyvin sujui. Ääntelyä oli aika vähän, tosi ympäröivä häiriö ( toinen koira leikki äänekkäästi omalla hallipuoliskalla) aiheutti keskittymisen häröilyä. Naksusta on Greetalle kyllä apua, kun se tietää palkkaa ja silloin voi pinnistellä pysymään oikeassa tehtävässä. Tehtiin ohjattua noutoa niin, että kapula oli hyvin lähellä. Silloin ei tullut haukkua, kun Gee kapulan nousi. Tai no kerran tuli, eikä se silloin saanut kapulaa hakea. Silloin helpotettiin ja mentiin lähemmäs. Eteen menossa matka on olennainen tekijä. Kun ollaan riittävän lähellä, voi eteen mennä levylle hiljaa. Pikkuhiljaa sitten matkaa pitää pidentää.
Tänään Saija hieroi molemmat tytöt. Saagalla oli keskellä selkää jumipaikka, mutta sen sai Saija auki. Muuten mummo melkei kuorsasi välillä nautiskellessaan hoidosta. Se on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Kun lopussa venytellään jala ihan pitkiksi ylös ja alas päin, se venyy kyllä tosi pitkälle.
Greetta myös oli oikein hyvä. Joku jumi löytyi siltäkin keskiselästä, mutta muut aiemmat jumipaikat olivat nyt oikein hyvässä kunnossa. Kuukauden päästä Greetalla on uusi aika ja joulun alla molemmat saavat hieronnat.
Ensi lumen aikaan ulkoilutin koiria Jylpyllä ja kameraakin. Tonttutytöt ovat niin samiksia Helsitarin villamantteleissa. Sain tuolla reissulla joulukorttikuvankin otettua. Lokakuussa, ohhoh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti