Nelli hoidossa kuukausi sitten ja isomman hoitotytön kuulumisia

Tämä tässä on Nelli. Se on rotua schapendoes ja on näissä kuvissa ehkä kahdeksan viikkoa vanha.  Nelli on käynyt meillä hoidossa sillon tällöin, jotta isot bouvier-siskot saavat olla rauhassa, kun emäntä ja isäntä ovat töissä. Nimittäin Nellillä on energiaa. Se on rohkea. Se ei lainkaan ota itseensä, kun joku isompi sanoo sille jotain rumaa. Sillä on terävät hampaat.

 Saaga osoitti Nellille heti, ettei ole kiinnostunut. Ei Nelli siitä masentunut, koska voi keksiä omaakin kivaa. Kuten kiipeilyn. Ja sillä kyllä lanttu leikkaa.

                                          Nelli halusi päästä jakkaran päälle. No ei päässyt.

Jakkaran vieressä oli iso muovilaatikko. Hirveästi ponnistelemalla sen päälle Nelli kyllä pääsi,
ja TADAA----

 

Jakkara on valloitettu. Kun se oli kerran tehty, ei jakkara ollut enää  mielenkiintoinen ja saattoi ryhtyä muihin puuhiin.

Kuten lelulla leikkimään.

                 Välillä oli pakko ottaa pieni huili, hyvin pieni kuitenkin, että taas jaksoi puuhailla.

Saaga pötkötti sohvalla tarkkaillen tilannetta. Sinne ei Nelli vielä pääse, onneksi. Saaga oli valinnut Kun en ole huomaavinani sinua, niin sinua ei ole - taktiikan. Aika hyvin se ensimmäisellä kerralla puri Nelliin.

Mutta vähän tylsä oli vanha täti Nellin mielestä, kun se ei yhtään leikkinyt. Piti siis keksiä omaa kivaa lisää.

                                  Koiranpatjan kanssa saattoi puuhailla kaikenlaista hauskaa.

                                      Nelli oli myös mukana kaikessa, mitä minä aloin puuhata.
                                                           Mutta missä oli Greetta?

Greettaa inhotti ja jännitti ipana niin paljon, että se katsoi parhaaksi häipyä olohuoneesta muualle eikä pistänyt nenäänsäkään  lähelle Nelliä. Mutta ei hätää! Nelli löysi sen piilopaikan. Missään ei ole pikkusheltti turvassa.

Lopulta loppui Duracell Nelliltäkin. Saaga oli hyvin huojentunut, sillä senkin paristot olivat loppuun uupuneet. 

                                                        Greetasta puhumattakaan!

Vaikka koirista ei ollut lapsenhoitajiksi, niin Nelli oli oikein mukava hoitolapsi ekalla kerralla. Sen verran työläs, että ei pentukuume yhtään iskenyt. Onneksi.

                                                         Kiitos vierailusta, Nelli.

----
Lene-kuulumisia:
Eilen koirat pötköttelivät olohuoneessa. Lene sohvan edessä pitkällään. Greetta meni lähemmäs varovasti vähän nuuhkaistakseen, ja Lene kävi taas huutaen sekä Greetan että Saagan päälle. Vain syöksy ja ääntä, mutta molemmat säikähtivät taas ihan kamalasti. Lene ei ole aggressiivinen, mutta taitaa olla kovasti epävarma vieraassa paikassa vieraiden koirien kanssa ja epävarmuus purkautuu näin. Mutta en halua, että omat koirani omassa kodissaan joutuvat varomaan ja jännittämään. Siksipä nyt eletäänkin porttielämää. Omat ovat aina sisällä eri puolella porttia kuin Lene. Yön Lene nukkui olohuoneessa portin takana. Vähän se välillä piippasi, mutta suuren osan yöstä varmaan nukkui ihan hyvin. Illalla se oli eteisen puolella portin takana ja omat saivat pötköttää rauhassa sohvalla, jonne ne eivät Lenen aikana uskaltaneet mennä. Lenkit tehdään yhdessä. Ne sujuvat ihan hyvin ainakin toistaiseksi. Siunatut portit!