Käytiin eilen Kantolahden yksärillä. Oli tietenkin ollut pakkasta yöllä ja vielä aamulla, joten ei kauhean kiva lähteä ajelemaan melkein kahta tuntia Nurmijärvelle. Mutta lähdettiin ennen kahdeksaa ja maisemathan aurinkoisella pakkasäällä ovat mitä upeimmat. Saagakin pääsi turisteeraamaan. Onneksi moottoritiellä oli rauhallista ja siinä on muutekin kivempi ajella huonolla kelillä, joten kunnialla päästiin perille.
Ensin vähän juteltiin Greetan problematiikasta, ja kerroin erityisesti haluavani apua siihen koeääntelyyn. Mutta kun Greettaa alussa selvästi jännitti uusi tila, päädyttiin tekemään harjoituksia, millä ympäristöhäiriötä saadaan pienemmäksi. Eli kun koira näkee häiriön, muttei vielä ahdistu, se palkataan häiriöstä poispäin. Kun koira rentoutuu, sitä vielä rentoutetaan jollain tempulla esim. edessä pyöräytyksellä. Joo, tämä oli ihan hyvää settiä ja oikein hyvä tapa toimia, ja tulen varmaan käyttämään sitä treeneissä ja uusissa paikoissa kyllä. Mutta niin pitkälle ei sitten päästy, että mitään apua oltaisiin saatu siinä ääniongelmassa. Eli varmaan pitäisi mennä vielä toisenkin kerran. Huokaus! Joka tapauksessa ei mennä syksyllä, sillä nyt ovat tauolla kisat ( sitä yhtä jo maksettua rally-kisaa lukuunottamatta) ja treenataan noita Jarin ohjeita hyväksi käyttäen ja toko-liikkeitä myös, sillä sekin on tarpeen.
Mentiin nimittäin eilen iltapäivällä Oilin koulutukseen. Aiheeksi olin ottanut zetan. Greetta osaa ne asennot, mutta alkaa veikkaamaan, kun liike esim. otetaan uudestaan. Greetta otti häiriötä, äänteli, varmaan oli väsynytkin, seurasi ensin huonosti ja saatiin huutia siitä, ettei koira osaa liikettä eikä saa koko liikettä tehdä. Vain paloja. Olen kyllä osaamisesta eri mieltä, mutta toki on järkevää treenata paloja ja saada lisää varmuutta paikalla pysymiseen ja seuruuseen ja ehkä sitä kautta vähän äänettömämpään tekemiseen. Mutta aika masentava olo oli sen koulutuksen jälkeen kyllä.
Illalla kuuden jälkeen saapui meille viikoksi hoitoon Lene-portugeesi. Ihan outo minulle ja minun koirilleni. En tiedä, oliko hoitoon otto edes järkevää, mutta portugeeseja on ennenkin ollut hoidossa ja ovat yleensä helppoja tapauksia. Lenekin on varsin kiltti tyttö. Viisivuotias. Niinkuin aina hoitokoirat, alussa hössötti ja vähän sitä itketti ja se meni ovelle makaamaan. Annoin kassistaan puruluun ja se alkoi sitä syödä. En tiedä, mikä tilanne oli, mutta varmaan se luuhun liittyi. Oletan, että luu oli jäänyt lattialle ja Saaga meni haistelemaan ja Lene ei tykännyt. Eteisessä kuuluui kovaa ärinää ja haukkumista, minä syöksyi karjuen kohti eteistä, Saaga tuli vastaan silmät pyöreinä ja Lene mielisteli luu suussa minua, minkä ehti. Mitään ääntä kummempaa ei ollut tapahtunut kuitenkaan. Luu laitettiin laukkuun takaisin ja kaikki muutkin luut on laitettu turvaan. Ei enää tallaista. Greetta kulki pitkin seiniä ja murahteli. Todella rentouttava alkuilta siis. Mutta kyllä tilanne illan mittaan rauhoittui. Lene kävi välillä makaamassa ulko-oven edessä ja tuli välillä huomiota hakemaan. Yöksi laitoin makuuhuoneen eteispätkän päähän kompostiverkon niin, että oltiin kaikki samalla puolella ja Lenellä peti eteispätkällä. En nimittäin halunnut, että se makaa yöllä ulko-oven edessä, kun Hesari kopsahtaa aamuyöllä luukusta. Muutama hoitokoira on saanut sydiksen siitä hyvästä ja kiva on herätä haukkuun ja yrittää koira vaientaa nopeasti, kun asutaan kerrostalossa. Nyt ei tullut reaktiota lehden tuloon lainkaan.
Yö meni oikein hyvin. Nukuin tosi pitkät unet ja koirat myös. Aamulla mentiin porukalla lenkki, Lene pissi molempien tyttöjen pissojen päälle ja sitten mentiin syömään. Lenelle ei maistuneet kuin Naturiksen ruoan päältä. Saa nähdä, miten iltaruoan kanssa käy. Lenekin laitettiin riviin eteiseen makaamaan ja odottamaan ruokaa. Ei meinannut ensin tajuta, mutta sitten ymmärsi, ettei saa tulla keittiöön luvatta. Iltaruoalla tehdään taas sama juttu. Greetta on jo ihan hyväksynyt Lenen. Ei murise eikä pörise. Toki ei myöskään ota kontaktia, mutta osaa elää rauhallista rinnakkaiseloa. Lene vähän pienesti pörrää välillä Saagalle, joka ei edes kuule pörräystä. Pitää olla tarkkana, ettei mitään muuta tule. Käytiin Lenen ja Greetan kanssa metsälenkillä ja hyvin meni hihnalenkki näiden kahden kanssa, vaikka Greetta ei voinut ymmärtää, ettei sekään päässyt irti. En uskalla vierasta koiraa pitää irti, sillä niin paljon olen lukenut siitä, että hoitokoirat karkaavat syystä ja toisesta. Lene ei irti pääse.
---
Jälkikirjoitus: Lene söi ison kupillisen ruokaa. Aamun ja illan annoksen. Hyvä juttu. 👍
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti