Assi pääsi tiistaina pörröturkistaan, kun Eija ajeli karvat pois. Punnitsin Assin samalla ja vanha neiti painaa 21 kiloa eli on varsin sopusuhtainen otus.
Kelpaa taas sohvalla kölliä uudessa lyhytkarvalookissa.
Assin silmissä on jo pitkään ollut samentumaa, vanhuuden vaivaa, mutta liekö se vähän lisääntynyt, kun ulkoa käytävään tullessa, jos en muista laittaa käytävävaloja, Assin on vaikea kulkea rappusissa. Silmät eivät sopeudu niin nopeasti hämärään, vaan Assista tulee rapuissa epävarma. Kun valot ovat päällä, silloin portaat kyllä sujuvat. Kotona pimeässä ei ole vaikea liikkua, kun on tuttu ympäristö. Ulkona pimeässä vieraat koirat saavat aikaan murinaa, kun Assi ei oikein erota, onko tuttu vai vieras. Vanhuuden vaivoja siis. Mutta lumihangessa vanha neiti porhaltaa pitkään ja hartaasti, vaikka perä heikko onkin.
Eilen illalla oli Friidan toko-treeni. Paikallamakuussa se oli vähän haistellut ja kun yksitellen käskettiin koiria istumaan lopussa, se nousi naapuriohjaajan käskystä. Muuten ihan hyvä suoritus.
Seuraaminen oli pitkästä aikaa oikein kelvollista. Kontakti pysyi koko ajan. Pysähtyessä Friida tuppaa menemään turhan eteen perusasentoon, vaikka yritän hidastaa vauhtia ennen pysähtymistä. Friidan seuraamisessa on oikein hyvänä apuna suusta saatava nakkipalkka. Johan kannattaa kontaktia pitääkin, kun "taivaasta sataa mannaa!.
Ruutu oli oikein hyvä ja vauhdikas. Vaikkei targetilla ollut mitään herkkua kolmannella kerralla, neljännellä kerralla vauhti vain parani. Nyt rupean välillä käskemään Friidaa maahan. Tähän astihan se on seisautettu seisomaan ruutuun. Selkeästi Friida osaa suunnistaa kartioiden mukaan oikeaan paikkaan. Se on hyvä.
Tunnari, joka omassa treenissä isolla kapulamäärällä on sujunut hienosti, meni taas reisille, kun Friida rupesi alkuhaistelun jälkeen noutamaan. Saija epäili, että minun nakkiset käteni hajustivat kapulaa liikaa ja haju leijui kapuloiden yllä sekoittaen koiraa. Pitäisi aina muistaa pitää yksi käsi hajustevapaana. No, jatkamme omia harjoituksia joka tapauksessa.
Hyppynoudossa vieressä kaukokäskyjä tekevä koira kiinnosti palautuksessa molemmilla kerroilla sen verran, että Friida lähti todella laajalla kaarella takaisin. Se hyppäsi kuitenkin hypyn, kun käskin ja tuli hyvin perusasentoon. Häiriöherkkää, häiriöherkkää.
Kaukokäskyjä seiso-maahan ja istu-seiso-istu tein takatargetilla. Jos seisomaan nousussa on yhtään askelta, ei palkkaa heru. Aika hyvät liikeradat Friidalla on molemmissa ja hillitty tyyli. Olen siitä noin askeleen päässä, enkä taida vielä pitkään aikaan kauemmaksi mennäkään.
Luoksetulon stoppeja pitää kyllä vahvistaa ensin lyhyeltä matkalta ja heittämällä palkkaa pään yli. Muuten tuppaa valumaan. Maahan meno on vielä erityisen epävarma.
Istuminen hitaalla vauhdilla oli oikein hyvä.
-----------------------
Tänään käytiin hallilla lenkin jälkeen.
Saagan kanssa aloitin tunnarilla, joka meni oikein hienosti. Sitten tehtiin istumisia, jossa välillä on edellen arpomista, mutta kun vääristä asennoista ei nakkia herunut, kyllä sitten Saaga osasi istua. Yritän lisätä kävelyvauhtia normaaliin suuntaan.
Luoksetulon pysähdys tehtiin kerran. Makuulta vapautus takanani olevalle targetille.
Läpijuoksu lopuksi. Hiukan himmaamista. mutta sentään aika hyvä vauhti. Kaukokäskyjä tehtiin. Maahan-seiso-maahan tehtiin pitemmältä matkalta ja se alkaa hiljalleen sujua. Istu-seiso-istu tehtiin etäisyyttä vaihdellen. Istumiset käskytin läheltä. On se vaikeaa saada takakoivet pysymään paikoillaan. Niin helposti ne hypähtävät ainakin hiukan eteenpäin.
Sitten tehtiin Saija ehdottamaa selkäjumppaa niin, että Saaga meni hyvin matalan hyppyriman alta ja hyppäsi lähellä olevan hypyn yli. Saaga tykkäsi tästä oikein kovasti, selvästi temppu oli sen mielestä aika lystikäs.
Friidan kanssa ensin seurattiin. Huomautus tökkäämällä, jos kontakti meni pois, mutta eipä tarvinnut paljon korjata, kun neiti napotti nakkiodotuksissaan ylös päin oikein hienosti. Istumista tehtiin myös, ja suurin osa onnistui.
Koska nakkeja oli jäljellä, tehtiin puomia niin, että laitoin nakinpalan ylösnousulle, lähetin Friidan puomille, sihisin, kun se lähestyi ja otti nakin. Sitten tsemppasin sitä hyvään vauhtiin puomin etenemisessä. Tätä tehtiin useita kertoja. Pakko on yrittää joku äänimerkki saada pieneen hiljennykseen puomin alkupäässä. Josko silloin helpommin tassu osuisi kontaktille.Mutta tähän tarvitaan vielä paljon toistoja, että sihinä menee perille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti