Täsmätokoa

Töiden jälkeen mentiin hallille, sillä eilisestä jäi tarve treenata valittuja paloja Saagan ja vähän Friidankin kanssa.

Saagan kanssa treenattiin ensin istumista normivauhdilla. Yritän opettaa sille merkin, että taputan sen rintaa ennen istumista ja sanon Istu. Korrithan harrastavat koiriensa kanssa tällaisia ennakoivia merkkejä eri liikkeisiin. Eka istuiminen meni hienosti, toisella jäi seisomaan, sitten taas istui, sitten nousivat kierrokset ja mätkähti maahan. Sitten pari istumista. Eli normivauhdilla vielä on arpomista ilmassa. En minä tuosta liikkeestä kyllä huolissani ole. Kyllä me se kuntoon saadaan.

Sitten tehtiin kaukokäskyjä. Ensin seiso-maahan ja target Saagan takana. Tosi hyvin sen takajalat pysyivät paikallaan, vaikka menin tosi kauaskin. Joka vaihdosta Saaga pääsi palkalle. Siis onnistuneesta vaihdosta. Ja taisivat onnistua kaikki.

Seuraavaksi treenattiin seiso-istu-sarjaa. Se onkin selvästi vaikeampi juttu. Ensin tein lähempää. Sitten vaihtelin matkoja. Välillä taas virtapiikkiä pukkasi, Saaga vonkui ja yritti yli, jolloin takajalat pomppasivat aina eteenpäin. Mutta saatiin me muutama ihan kelpo vaihtokin aikaiseksi.

Sitten tein Saagalle tunnarin. Hienosti haisteli ja nappasi oikean. Kehuin heti, kun otti kiinni omasta ja tsemppasin nopeasti luokse. Huomattavasti vähemmän purua ja reikiä kapulassa.

Luoksetuloa treenattiin oikein törpäköiden kanssa, koska se on minun heikko lenkkini, tuo pysäytysajoitus. Vein näyttävästi taakseni targetin,  joten Saaga tiesi, että siellä on palkkaa. Taas tarvittiin tuplakäsky liikkeelle lähtöön. Hyvällä vauhdilla Saaga lähti ja pysähtyi paljon paremmin kuin eilen. Maahan ei mennyt, vaan mieli paloi targetille. Pysäytin Saagan ja saattelin seisomapaikkaan. Siitä uusi kutsu ja maahan-käsky. Tällä kertaa onnistui. Siitä vapautus palkalle.

Otettiin uudestaan. Tällä kerralla molemmat pysähdykset sujuivat hyvin ja palkalle pääsi taas maahan menon jälkeen. Lopuksi vielä läpijuoksu. Vauhtia riitti joka kerralle eikä ollut havaittavissa ennakointia.

Friidan vuorolla tehtiin ensin askelseuraamisia. Mulla oli se hihnapätkä mukana, muttei kaulapantaa, joten hihna jäi nyt käyttämättä. Naksutelin ja palkkasin kontaktista.

Sitten tein Friidalle tunnarin. Meidän tunnarit ovat olleet enemmän tunareita, kun Friida haalii suuhunsa oikean kapulan lisäksi ainakin yhden väärän. Nyt sitten laitoin kapuloita paljon ( 14 kpl) ja laitoin ne aika kauas toisistaan. Oma oli siellä keskellä. Friida lähti reippaasti matkaan ja alkoi nuuhkia rauhallisesti kapuloita ottamatta yhtään suuhunsa ennenkuin vastaan tuli oikea, jonka se nappasi. Saman tien hirmuinen kehu ja Friida toi sen oikean sivulle. Ai että olin iloinen. Piiiiitkästä aikaa onnistunut tunnari!

Sitten tehtiin muutama hyppynouto, jotka menivät hienosti.

Lopuksi mentiin toiselle kentälle vähän agiliitelemään ja Friida haki keppejä hienosti vauhdissa hankalistakin kulmista. On se niin hieno liito-orava!