Pääsin eilen katsomaan Danaa ensimmäisen kerran.
Tämä on Danan äiti, Kiira, joka kymmenen pentua pyöräytettyään on taas päässyt rakkaan palloharrastuksensa kimppuun.
- Mitä sä sitä pentua kyttäät? Heitä mulle hei se pallo!
Talouden vanhin buvve on minun satunnainen kisakaverini Ata ja hänestä on tullut jo aika suopea Danalle.
Danasta tulee isona toko-koira, ja nouto näyttää olevan jo hyvässä vauhdissa.
Vauhtia tuntui pikkuneidissä riittävän.
Luonnon ihmeitä ihailemassa - ja maistelemassa.
- Mä voitan sut kyllä!
- Voitan, voitan!
Ei sitten ihme. että tämä touhutäti väsähti sisään mennessä uunin ääreen.
Rento meininki.
- No ni, taas on herätty. Mitä tehtäis?
- Me kyllä huolittais näkkileipää.
Ennenkuin lähdin kotiin, piti vielä ottaa vähän kuvia, kun aurinko alkoi paistaa.
Mulla on hieno pallon puolikas.
Mutta Atalla se vasta hieno pallo onkin. Sitä alkoi Dana himoita.
Tästä ei hyvää seuraa.
- Anna mulle!
- Mrrrrrrrrrrrrrr!
- Oho! Taidankin mennä muualle.
- Pikkukoiria sorsitaan AINA!
Kiitos Hannele - ja onnea matkaan tämän sisupussin kanssa. :-)
Ihania kuvia Danasta.
VastaaPoistaMuutenkin kivoja koirajuttuja näyttää löytyvän tästä blogista. :)
Terkkuja lähettää Danan isukki Antero.