Molly täytti eilen kaksi vuotta

 ... kertoo laiska emäntänsä, joka ei aikohin ole päivittänyt blogia. Hävetköön mokoma laiskiainen ja parantakoon tapansa. 

Siis se Molly. 

Ensi vähän kuvia päivänsankarista kotinojatuolissa, Katariinan puistossa ja hallin pihalla palloleikissä.

Eli niinkuin kuvista näkyy, Molly vietti syntymäpäiväänsä iloisissa merkeissä. Ja toki jotain herkkuakin tarjottiin, lähinnä puruluun muodossa. 

Mollyn ruokanirsoilu on jo sangen ohimennyttä elämää. Ei se aina syö kahta kertaa päivässä, ja nappulat maistuvat vain satunnaisesti, joten sen pääateria koostuu raa'asta jauhelihasta, raejuustosta, nutrolinista ja Joints-jauheesta. Kerran päivässä piilotan näiden alle nappuloita, jotka joko menevät tai eivät. Mutta pääasia, että syö. Koska liikunta on ollut rajoitettua - eikä vieläkään saa hirveästi riekkua, vaikka synttärinä palloa heittelinkin juhlan kunniaksi - ei ihme, ettei ruoka maita, kun kulutuskin on pienempää. Ja juoksujen jälkeinen hormonimyrsky sai sen kaiken alkuun. Eli maaliskuussa on sitten sterilointi ja sanotaan juoksuille good bye. Samalla nukutuksella kuvautan lonkat, kyynärät ja selän.

Olemme käyneet treenaamassa rallya ja tokoa säännöllisesti, käyty vesijuoksumatolla myös säännöllisesti ja Saija hieroi taannoin Mollyn myös. Seuraavakin aika on varattu. Huoltotoimenpiteet ovat siis edelleen olemassa. Kotijumppaa pitäisi tehdä enemmän, sillä Saija sekä Jaana-vesijuoksuohjaaja totesivat, että vasen jalka ei ole niin vahva kuin viimeksi leikattu oikea. Sitä pohdin Jaanan kanssa, että oikea jalka sai parantua ensimmäisen operaation jälkeen pitempään kuin vasen, jossa tehtiin kaksi operaatiota nopeasti peräkkäin. Liekö se syy, että se on vähän voimattomampi. Ei sitä tavallisessa kävelyssä huomaa, mutta tuollaisessa rasitustilanteessa se vähän näkyy. Jatkamme vesijuoksua viikoittain. 

Molly on myös aloittanut tammikuussa viiden kerran nosework-alkeiskurssin. Se on innokas nenän käyttäjä, joten arvelin, että se voisi lajista tykätä. Tänään kolmannella kerralla se jo osoitti tajua siitä, mitä on tekemässä. Pitää ruveta tekemään piiloja myös kotona, jotta sekä Greetta ( joka osaa lajin) ja Molly saavat aivojumppaa.  Kun tänään tultiin treenistä kotiin, Molly oli aika poikki. Videot meidän kolmesta koulutuskerrasta tulevat tänne, ihan itselle muistutukseksi.

Ensimmäinen nose-kerta

 Toinen nose-kerta

Kolmas nosekerta

Molly saattoi olla poikki myös siksi, että se kävi Eijan trimmissä tänään. Villahousut lähtivät. Se sai myös vähän riekkua siskonsa kanssa. Se oli oikein mukavaa.  Siitä kuvia tässä alla.

Sisäkuvat otin ilman salamaa. Onneksi niistä tuli aika hauskat.

Dolly on tummentunut ja Mollykin jonkin verran. Tyypillistä tälle rodulle. Mollyn kirsu on keskeltä vaalentunut. Se johtuu varmaan siitä, että se on kova haistelemaan ja lumessa kirsun pinta kuluu,kun kuono on kiinni maassa pitkät ajat. Ainakin näin oletan.

Molly tykkää kovasti kasvattajastaan. Mutta Greetta se vasta tykkääkin. Kun sen kasvattaja Eija kävi meillä kahvilla ja kahvin jälkeen istahti sohvalle, Greetta istui palvomassa jalkojen juuressa koko ajan häntä tuijottaen ja välillä ponkaisi syliin pussailemaan. Se on rakkaudessaan aivan ylitsevuotavainen vain ja ainoastaan Eijaa kohtaan. On aina ollut. 

Greetta aloitti Marjutin kanssa kisaamisen pari viikkoa sitten Hyvinkäällä. Siellä olisi ollut neljä rataa, mutta Greetta aloitti kahdella. Sillä oli hyvä vauhti molemmilla, mutta ekalla radalla se säikähti putken takana korkealla tuolilla istuvaa ratahenkilöä, eikä meinannut pystyä menemään putkeen. Tuli niin monta kieltoa, että tuli hylky. Toisella radalla tuoli oli poissa eikä se  välittänyt, vaikka radalla kuljeskeli monta ihmistä ( koska tuomarikollegio), vaan teki nollan. Kisat olivat kaiken kaikkiaan järkyttävän pitkät. Greetta haettiin klo 4.30 meiltä, koska kisat alkoivat seitsemältä. Greetta oli jo neljän maissa kotona, mutta viimeiset kisat aikataulun mukaan isoilla koirilla loppuivat noin klo 23. Ihan älytöntä!  Kuka jaksaa järjestää tuollaisia kisoja? 

 

Ja Marjutin video treenistä viikkoa aiemmin.