Oi voi

 Ei mennyt kuin Strömsössä meidän lauantainen rally-kisa.

Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Molly haukkui jonkin verran vieraille koirille, mutta kun oltiin aikamme oltu ja katseltu koiria ja ihmisiä,niin se rauhoittui.  Tehtiin muutama liike etukäteen. Molly oli ensimmäinen suorittaja. Vielä odotuspaikallakin tehtiin muutama seuraamaan lähtö ja koiralla oli oikein hyvä fiilis. Mutta kun lähdettiin radalle, se mateli perässä eikä ollut yhtään kanssani hommissa vaan katseli tuomari ja sihteeriä ja kuunteli ääniä.  Eli ei tullut tulosta. Kyllä harmitti, kun Mollyn kanssa ollaaan kuitenkin tehty useammassa paikassa rataa ja palkatta paljon ja se on ollut ihan hyvissä fiiliksissä. Mutta edellisestä kisasta on vuosi ja uusi paikka ja ihmiset olivat tällä kertaa liikaa. Liekö palkattomuuskin tuossa tilanteessa ollut liikaa. Tämä on nyt pohdinna paikka. Ehkä täytyy palata palkkaamiseen taas treeneissä, että on siihen jotain odotusarvoja kisassakin. Sunnuntai-iltana oltiin yksin Okkim-hallissa. Olin kerännyt saman radan ja ajattelin, että tehdään Mollyn kanssa kisarata hyvällä palkalla. Sitä ei huvittanut tehdä mitään rallya. Erittäin omituista tämäkin, kun ei ollut yhtään häiriötä missään. Keräsin radan pois ja tehtiin sitten vähän peränkäyttöjuttuja, kaukokäskyjä ja eteenmenoa.

Mutta ollaan tokoiltu. Tänään käytiin pitkästä aikaa KKSn hallissa tekemässä monta liikettä. Vähän oli löysä koira ja ehkä oli liian pitkä treeni, mutta tehtiin kuitenkin yhtä ja toista. Pitää ruveta palkkaamaan ja kehumaan liikkeiden jälkeen vähän ruhtinaallisemmin. Olen huomannut, että vaikka kehun, niin en riittävästi. Siinä minun läksyni.

Sitten muutama kuva koirista vielä. Auton paksista sai hauskat kuvat, kun tausta oli niin tumma.

 

                                           Mollylla on hupaisa ilme. Ihan kuin se hymyilisi.

                                             Vielä aurinkoisen päivän palloleikkejä.