13.4.2014

Vauhdikkaan viikon vauhdikas loppu

Kulunut viikko oli täynnä koiramaisia touhuja. Kahtena iltana istuin kisatoimistossa talkoilemassa. yhtenä iltana kisasin ja yhtenä iltana vedin omien toko-ryhmien treenejä. Viikonloppu jatkui samaan koiramaiseen malliin.

Lauantaina tuli Suvi Ruuhanen, rallytoko-tuomari meidän ralliporukkaa kouluttamaan. Oltiin Jylpyn ulkokentällä. Onneksi ei satanut, mutta aika kolean kelin säiden haltija lykkäsi, vaikka oli aurinkoa luvattukin ensin. No, sehän ei menoa haitannut. Meillä on hulvattoman hauska porukka, joten  vaikka palelsi, niin hauskaa oli silti.

Teimme kaksi rataa, joissa molemmissa oli samoja osia, mutta myös erilaisia liikkeitä. Minun ensisijainen treenini oli hihnan käyttö - tai siis hihnan pitäminen niin löysällä, ettei ole merkkiäkään kiristymisestä. Taisin siinä onnistua.

Saaga on tässä lajissa tosi hyvä ja selkeästi tykkää ihan kympillä tekemisestä. Sen näkee videolla sen hännän asennosta. Olen aivan varma, että tämä treeni kantaa myös toko-seuraamisen puolelle.

                                                   Kontakti kunnossa ja hihna löysällä.

Saagan suoritukset, joista jälkimmäisestä oltaisiin saatu Suvin mukaan täydet sata pistettä ovat
TÄSSÄ

Friidakin on ylen innokas ja hyvä tekijä. Se vain välillä ehtii takaa pujahtaa väärälle puolelle, ennenkuin huomaankaan. Makkaran kanssa saatiin peruutuskin onnistumaan melko hyvin. Toiselta radalta oltaisiin saatu noin 90 pistettä, joten hihnahommat taisivat siinäkin olla kunnossa.






Friidan rallailu löytyy TÄSTÄ 

Viiden tunnin ulkoilun jälkeen oli aika ihana palata kodin lämpöön. Koiratkin olivat sangen rauhaisia koko illan.

Tänään sitten suunnattiin Krissen ja Manun kanssa Hyvinkään koirakylpylään. Sadepäivä, joten mikäs parempi tapa sitä viettää kuin kastuminen uima-altaassa.

  Nielupotilas Saaganen tuskin oli samaa mieltä, mutta koska kurkku osoittaa parantumisen merkkejä, päätin ottaa Saagankin mukaan ainakin hengailemaan. Laitoin sille liivin, johon saa hihnan kiinni, sillä en olisi noutajataluttimisessa viitsinyt sitä kiskoa altaaseen. Liikaa painetta kurkulle nääs. Ja kyllä vähän piti kiskoa joka kerta, että tyyppi meni polskimaan altaan mitan. Lopussa se sitten sai hengailla altaan reunalla ilman uintipakkoa.

Sen sijaan tämä nuorempi mennä porskutti menemään oikein riemurinnoin. Punainen lelu osoittautui oikein suosikiksi ja sitä haettiin urakalla.


 Mauno on totinen tennispallon noutaja. Uiminen sujuu hyvin mallikkaasti ja hillitysti.

 

Kevään viimeinen uintikerta on varattu vappupäiväksi. Sen jälkeen siirrymmekin sitten hiljalleen järvi- tai meriveteen polskuttelemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti