Mahavaivoja ja agiliitoa

Helteet taisivat sekoittaa Saagan mahan ihan kokonaan. Maanantaina töistä tullessa oli Saaga oksentanut ja ainoa päämäärä sillä oli päästä ulos syömään heinää - hullun lailla. Lenkistä ei meinannut tulla mitään, kun koira kiskoi koko ajan pientareelle muusa kuin pissaamistarkoituksessa. Näki, että sillä oli ihan kamala olo. Onneksi muistin, että Saagalta oli jäänyt alkukeväästä yksi Zitac-paketti syömättä. Annoin heti sisällä lääkettä, lisäksi annoin piimää, raejuustia ja Canicuria, vaikkei maha ripulilla ollutkaan.  Jonkin ajan kuluttua olo oli jo selvästi helpottunut.  Kun sitten illan suussa lähdimme Friidan kanssa Porvooseen kisaamaan, jätin Saagan kotiin viileään lepäämään. Mitä sitä hellesäällä kiusaamaan, sillä edelleen oli todella kuuma.

Porvoossa oli kroatialainen tuomari Zeljko Gora, joka oli tehnyt kaksi rataa. Vaikka molemmat ratamme lopussa muuttuivat hylyiksi, oli alkupätkissä todella paljon hyvääkin. Ensimmäiseltä radalta tuli paljon hylkyjä eikä yhtään nollaa. Meidän eka ratamme kaatui siihen, ettei Friida pysynyt puomin kontaktilla, joten se meni seuraavan hypyn väärin päin. No, vitonen saatiin kyllä puomin ylösmenostakin.  Toiselta radalta tuli muutama nolla, ja edelleen hylkyjä runsain mitoin. Hylky tuli, kun en osannut ohjata suoran putken jälkeistä elämää. Kuvittelin jotenkin olevani kauempana kuin olin, keskityin kiirehtimään mahdollisimman lähelle putken päätä enkä muistanut kutsua koiraa sen ollessa vielä putkessa. Joten ensin tuli hypyn ohitus, sitten toisen hypyn ohitus matkalla maalihypylle.
Sellaista se on tämä tästä meillä.

FRIIDAN RADAT

Kotona oltiin puoli kymmenen maissa. Saaga tuli virkeänä vastaan eikä ollut oksentanut yhtään. Annoin toisen Zitacin vielä. Yöllä sitä vähän selvästi kuvotti välillä, mutta ei oksentanut silloinkaan. Nyt kun Zitackia on annettu kuurina useampi päivä, on vointi ollut ihan hyvä. Joskin jotain herkkyyttä täytyy vatsassa vielä olla, kun rally-toko-treenien jälkeen tänään Saaga oksensi saamansa sydämenpalat. Muuten on ruoka pysynyt ihan hyvin sisällä. Voi Saaga-reppanaa, kun sitä aina koitellaan.

Tänään treenattiin porukalla rally -tokoa. Saaga on kyllä luotettava siinä lajissa ja hirveän innokas tekemään. Oikea luottopakki. Friida keskittyy välillä niin moneen ympärillä tapahtuvaan asiaan, että välillä menee vähän pieleen, mutta kun se tekee asenteella, se on todella näyttävän näköistä. Meillä on tosi kiva porukka treenaamassa. Monen rotuisia ja monen ikäisiä. Laji sopii kaikille ja edistystä on tapahtunut paljon jokaisella. Josko kesällä ehdittäisiin treenata vähän säännöllisemminkin.

                        Taannoin toko-kentällä Friida tapasi nuoren mäyräkoiraneiti Dollyn.

                                                            - Ja mikäs tämä koira nyt on?

                                                      - Varsin lyhyet jalat, sanoisin.

                                                        - Päivää täti, mä oon Dolly!

                                                             - Ja mikä ihme Dolly?

                                   - Koiralle haisee, ja nartulle, vaikka onkin oudon näköinen.

                                               - Eiköhän tää ollut tässä.
                                               - Heippa, täti.

Friida oli Dollylle ihan ystävällinen, mutta hännän asennosta näkee, että ylemmyyden tunnetta sykki Friidakoirasen rinnassa aika lailla.