Mollysta olisi vaikka ja mitä kertomista, mutta niitä ehtii vielä.
Saagan kanssa mentiin verikokeisiin viime keskiviikkona tai torstaina, koska se oli läähätellyt aika paljon, vaikka osittainen epäilys olikin pennun aiheuttama stressi. Varan vuoksi katsoin tämän toimenpiteen tarpeelliseksi. Mentiin Anjalaan. Saaga oli aivan ymmällään, koska verikoeaika oli puoli yksi eikä se saanut aamulla ruokaa. Miten selität vanhalle koiralle, jonka elämän suurin ilo on ruoka, että tämä on ihan sen omaksi parhaaksesi. Otin kuitenkin ruokaa kuppiin mukaan, että se sai sen heti, kun oli kokeet otettu.
Yllättävän hyvin ja nopesti verikoe sujui. Välillä mummeli on ämpyillyt aika lailla, mutta nyt ei. Jo Anjalassa saatiin perustiedot kaliumista ja natriumista sun muista perusarvoista. Kaikki näytti oikein hyvältä. Movetiin lähti verinäyte lisäksi kilpirauhasarvojen että munuaisten toiminnan tutkimiseksi.
Ostin samalla reissulla pentuselle punkkilääkettä.
Kilpparitulos tuli ensin. T4-arvo oli yli viiterajan ( yleensä aina kaikki arvot ovat olleet viitearvojen sisällä). Siispä kilpparilääkityksen määrää vähennettiin. Munuaistulos viipyi ja viipyi. Se tuli vasta tiistaina. Ikäviä uutisia siltä suunnalta. Kun viitearvot munuaisten kohdalta ovat normaalit 15 asti,ja raja-arvot 15-20, niin Saagan tulos oli se 20. Eli munuaiset ovat kovilla. Lohdutan itsenäni sillä, että se on saanut liikaa kilpparilääkettä ja että minä sille pahimpien läähätysten aikaan annoin koiralle myös kipulääkettä, joka sekin on munuaisille kova juttu. Mutta totuus on, että taas eletään päivä kerallaan koiran oloa seuraten ja sydän täynnä huolta ja luopumisen tuskaa.
Saaga on ollut niin hyvä koirakasvattaja Mollylle. Erittäin pitkämielinen pikku riiviölle, mutta kun se sanoo HAU, niin pieni koira kyllä uskoo ja kunnioittaa, vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa kiusaamista. Greetasta ei samanlaiseen auktoriteettiin ole, kun se itsekin on epävarma. Siksi soisin, että Saaga vielä jaksaisi elää kanssamme edes jonkin aikaa, että saadaan kimpassa tuosta pentusesta kunnon koirakansalainen.
Luopuminen on aina hankala asia, vaikka sitä työstäisi kuinka pitkään.
VastaaPoistaPääasia on, ettei koira turhaan kärsi ja sillä on loppuun asti hyvä olla.
Pikkupentuselle tuollainen tasapainoinen vahva otus on aina plussaa. Greetta voi tosiaan luoda pikkuisellekin tarvetta häseltää, vaikkei olisi oikeasti luonteeltaan sellainen. Mutta kun esimerkin voima on mahtava.
Kyllä. Vaikka tätä luopumista on tehty jo kauan, niin jokainen uusi naula arkkuun, surettaa. Mutta ei tässä muuta voi kuin tarkkailla koiran oloa ja eloa, että osaa olla oikea-aikainen.
VastaaPoistaSaaga on noin aistivammaisenakin luottopakki. Greetan kanssa toivotaan, että siitäkin hyvä isosisko kasvaisi, kunhan se päättää lopullisesti, että pentu kuuluu laumaan.