Eläinlääkärireissu ja poseerausilta

Greetan kuulumiset jatkuvat edelleen. Pikkuneiti on nyt 7 viikkoa vanha ja paino hipoo kahta kiloa. Hyvänä vertauskohtana on portugeesinpentu, joka taannoin Eijalla punnittuna painoi noin viisi kiloa.
Hippasen eroa koossa, mutta toki portugeesista tulee paljon isompi koirakin. Greetta on pienimmästä päästä pentuja, mutta aika tasakokoisia nämä shelttipennut ovat, paitsi Nova, joka on reilusti isompi.

Perjantaina töiden jälkeen lähdin Eijan seuraksi automatkalle Lahteen, jossa Univetissa eläinlääkäri Pärnänen terveystarkisti koirat ja tutki silmät. Shelteillä tutkitaan silmät jo pentuna, sillä rodulla on yleistä erilaiset silmävaivat.  Pennut eivät ole autoilleet, joten jännättiin, kuinka matka sujuu.
Pennut laitettiin isoon häkkiin takapenkille. Siellä ne hetken aikaa kurkistelivat ympärilleen - ja sitten:

                                                  - Krooh!
Ei inahdustakaan kuulunut pentusista koko matkan aikana vaan ne koisasivat tyytyväisinä Kotkasta Lahteen asti. Kun ne kannettiin häkissä sisälle eläinlääkäriasemalle, ne katselivat ympärilleen tosi kiinnostuneina, eivät pelänneet eivätkä metelöineet vaan olivat kovin reippaita kaikki.

                          Demo rupesi lopulta nukkumaan, kun mitään kummempaa ei tapahtunut.

Eläinlääkäri tutki ensin kaikkien silmät. Terveet silmät olivat jokaisella. Poikakoirien kivekset olivat jo laskeutuneet ja muutenkin kaikki saivat hyvät arvosanat rakenteestaan ja terveydentilastaan. Pennut olivat rauhallisia kaikissa käsittelyissä. Kun ne sitten lastattiin autoon, ne rupesivat heti nukkumaan eivätkä inahtaneetkaan paluumatkalla. Ainoastaan yhdet pissat löytyivät häkistä reissun jälkeen. Kun ne pääsivät kotiaitaukseen, kaikki lirittivät pitkät pissat ja riekku alkoi. Mutta reissata  nämä pupsit osasivat superhienosti. Eikä kenellekään tullut paha olo.

Lauantai-iltana menin sitten pentuja taas kuvaamaan.

Pantapoika, joka on saamassa nimeksi Demo on kyllä ihana positiivinen ja veitikkamainen tapaus.

                                 Tässä teroitellaan hampaita tulevia kodinsisustustöitä varten.

                                           Olenksmie söpö vai olenksmie TOOSI söpö.

Sabi on ollut tosi hyvä äiti ja vaikkei juuri enää imetä, leikkii mielellään lasten kanssa.

                                                            Poika ja äiti

                               Välillä riehutaan ja välillä nukutaan -erilaisissa kokoonpanoissa.

                                                                 Vili ja Greetta

                                           Nova-tytöllä on useita nukkumatyylejä.

                                                                Oikea rento regina.

                                                Sitten taas yhtäkkiä ollaan aivan pirteitä.

                         Ruvettiin ottamaan poseerauskuvia. Ruokapöydälle viriteltiin kuvauspaikka.
                              Sabi oli kyllä vähän huolissaan, mitä hänen pennuilleen oikein tehdään.

                              Ensin kuvattiin Demo. Otettiin seisomakuva ja istumakuva.
                       Seisomakuvat ovat vaikeita, kun jalkojen pitäisi olla tietyllä lailla ja pään     
                       osoittaa tiettyyn suuntaan. Kinkun voimalla saatiin jotain melko hyviä.
                                                  Istumakuvat onnistuivat ihan hyvin.

                                                                               Demo

                                                                        Nova

                                                                             Vili

                                                                                 Pyry

                                        Vielä nimetön pikkupoika, joka vasta saanut kodin.

                                                 Greetta seisoo. Plääh. Tylsää.

                                           Etujalat vähän pitkällä ja takajalat siellä täällä.

                            Kinkun voimin yritettiin. Onneksi Greetta on erittäin perso herkuille.

                                                               Oiskos vielä sitä kinkkua?

                                                           Hohhoijaa, rankkaa se oli.

                                                                      Mun Greetta <3

         Kokeilin Greetalle ostamiani pentuvaljaita. Oli juuri sopivat, eli olin ostanut liian pienet.   
        Eivät kauan mene. Mutta on ihan mahdotonta arivoida, minkä kokoinen pentu on, kun         
        nettikaupasta tilailee eikä ole hajuakaan, minkä kokoinen Greetta on luovutusiässä.

                                 Vanha Wili-koira ja Windy-mummo seurasivat touhujamme.

                                                        Pikkupoika leikkii piilosta.

Tämä oli viimeinen koko lauman kuvaaminen, sillä ensi viikonloppuna pentuja lähtee jo koteihinsa.
Greetta jää vielä kasvattajalle joulun viettoon, sillä me menemme joulunviettoon Lappeenrantaan, enkä viitsi pikkuista koiraa sinne viedä, kun ei vielä edes toisiamme kunnolla tunneta. Eli tapanina tulee Greetta sittten meille asumaan.

                               Isojen koirien kanssa ei olla tehty juuri mitään järkevää.

Metsälenkeillä ollaan käyty keskenämme tai Marikan ja schapendoesien kanssa. Metsässä on ollut helppo mennä, sillä lunta ei ole ollut. Nyt viikonloppuna tuli pieni kerros, mutta kovaa vauhtia sekin on pois sulamassa.  Jos itseä tämä kaamos kamalasti väsyttää, niin eivät koiratkaan mitään hirveän reippaita ole.

                                       Vähän voisit kyllä taas meitä lenkille viedä, ilmoittavat tytöt.
                                                No, ensi vuonna sitten taas treenataan ahkerasti.