Liekö tämä juoksentelu saanut jonkun naksahduksen Greetan päässä ulkoilun suhteen noin muutenkin. Tähän asti valjaiden ja fleksin kanssa ei ole voinut liikkua yhtään, mutta iltalenkillä muutaman pukkihypyn ja hihnan kaluamisen jälkeen Greetta yhtäkkiä tajusi, että fleksissäkin pääsee lujaa. Se porhalteli ojissa lumen keskellä ja minä vaihtelin isojen hihnoja ja fleksiä kädestä toiseen. Ehkä hihna kuitenkin olisi tuollekin otukselle piakkoin parempi.
Sitten taas jaksoi leikkiä.
Illan suussa saapui meille vieraita mukanaan ystävämme Uljas, kymmenenvuotias westieherra, Greetan ensimmäinen uusi koiratuttavuus. Kun ovikello soi, Friida haukkui - ja Greetta syöksyi olohuoneen nurkkaan piiloon. Hetken se oli ujopiimä ja jännitti, mutta nopeasti se lähti tutustumaan myös Uljakseen. Uljas on herrasmies ja kohteli pikkutyttöä tosi kauniisti ja rauhallisesti. Greetasta selvästi oli tosi mukavaa, että Uljas oli pienikokoinen koira. Greetta yritti kutsua vanhaa herraa leikkimäänkin, mutta ei Uljas siihen ruvennut.
Saagan korvia hoidellaan ahkerasti. Sen saamat kortisonitabletit pissattavat aika lailla, mutta onneksi olen lomalla loppiaiseen asti, joten ei tule koiralle pidätysongelmia. Ja kortisonin määrä koko ajan vähenee, joten eiköhän elimistökin tasaannu. Otatin Saagalta varan vuoksi kilpirauhaskokeen. Tänään eläinlääkäri soitti ja sanoi, että siinä suhteessa kaikki on kunnossa. Arvot ovat ihan ok. Hieno uutinen. Korvissa oli kuulemma tosi paljon hiivaa. Parin viikon kuurin jälkeen mennään kontrollikäynnille vielä käymään. Toivottavasti tämä vaiva on siihen mennessä ohi. Ja toivon, että jos Saagan elimistössä joku aiheuttaa hiivaista tilaa, uusi hypo-ruoka auttaisi siinä asiassa.
Greetta pidetään paukuilta suojassa ja onneksi isot koirat eivät ilotulitteista ole moksiskaan. Hyvä malli pikkuisellekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti