Tapahtui aiemmin

Kesäkuun lopussa eräänä hellepäivän iltana lähdimme Eijan ja Haikun kanssa Katariinan puistoon.
Sinne oli myös tuotu lampaita kesätöihin eli katsoimme niitäkin. Mukanamme olevat lammaskoirat eivät erityisesti lampaista innostuneet, mutta saatiin pose niiden luona kuitenkin.

Ankkuripaikan luona uiskenteli kyhmyjoutsen perhe. Linnut eivät olleet moksiskaan katselijoista, vaan ne aterioivat omassa rauhassaan rannan tuntumassa. Koirat eivät linnuistakaan innostuneet, mutta saatiin pose joutsenten luona. 😆

Haiku joutui vielä tammisotilaidenkin viereen poseeraukseen. Koirista kuvissa näkee, että keli oli todella lämmin. Kielet roikkuvat.

                                         Viimeinen pose vielä ja sitten marssittiin jäätelölle.

                                         Paitsi että koirat saivat vain vettä. Epistä, plääh!

Heinäkuun alussa tuli Saagan kasvattaja Eija koirineen vieraaksi Lemin mökille. Koska edellisellä kerralla Greetta vietti ensimmäisen päivän sängyn alla mökissä, kun sitä jännittivät isot ja riehakkaat koirat, niin tällä kertaa Greetta pääsikin oman Eija-kasvattajansa hoiviin ja vain Saaga lähti minun matkaani mökille. Se ei ollut vieraista moksiskaan. Nukkui kun nukutti ja vietti omaa rauhallista elämäänsä. Eijalla oli mukanaan portugeesit Hero, Kismet ja Amy sekä löwchen Kitty. Nuoria ja sähäköitä koko joukko. Tuli mieleen oma portugeesinelikko, joka leikki ja touhusi mökin maisemissa vanhoina hyvinä aikoina.

Amy ja Kitty löysivät todella vanhan frisbeelelun, jossa kangas oli jo revennyt irti. Sen kanssa oli kiva vääntää ja kiskoa.

                          Takana vasemmalla Hero, siskonsa Kismet ja edessä pikku-Kitty.

Amysta tuli innokas uimakoira. Sen uintitekniikka ei ollut paras mahdollinen, mutta ei se menoa haitannut. Ja kun se keksi, että laiturilta voi loikata, se teki sitä monta kertaa. Kun se haki keppiä, se pulahti umpsukkeliin, mutta ei sekään haitannut ja se sukelsi monta kertaa.

           Kitty himoaa Amyn keppiä, keinuu aivan laiturin laidalla - ja molskis, putoaa veteen.

                                                     Hyvin sekin rannalle pääsi uiden.

                                                                  Amy loikkaa.

                                                               Keppi löytyi.

                                     Pikku Kitty on aivan hurmaava vahvatahtoinen koira.

                                        Saaga kuljeskeli omia reittejään muiden joukossa.

Oli kyllä kiva vierailu. Saunottiin kahtena iltana, herkuteltiin hyvillä ruoilla ja sunnuntaina ennen pois lähtöä mentiin Lemin kirkonkylään ravintola Kippurasarveen nauttimaan särää. Nam!


Sunnuntaina kotiuduttiin ja hain Greetan matkalla. Jo maanantaina lähdettiin taas reissuun, tällä kertaa ystävieni Virven ja Jorman luo Hollolaan. Sielläkin tehtiin tutustumisretkiä nähtävyyksiin.

Menimme ensimmäisenä iltana Hollolan kirkolle. Siellä sijaitsee:

                                          Kapatuosian "linnavuori"

Kapatuosian "linnavuori" sijaitsee Hollolan kirkon pohjoispuolella. Sinne voit kiivetä polkuja ja rappuja pitkin.

Mäellä sijaitsee näkötorni, jonka tasanteilta näkee Vesijärven yli Asikkalaan asti kirkkaana päivänä. Kaakossa näkyy Tiirismaan rinteet, jonka laella kohoaa Tiirismaan televisio- ja radiomasto.
Kapatuosian "linnavuori", on yksittäinen, erittäin jyrkkärinteinen jäätikköjoen synnyttämä harjumuodostelma. Se kohoaa 56 metriä Vesijärven pinnan yläpuolelle ja 137,3 metriä merenpinnasta. Sen laki on tasainen. Baltian jääjärven pinta on ollut sen tasolla. Yoldiameren ranta on puolestaan sillä tasolla, missä serpentiinipolku alkaa ja missä on "Muinaislinna Lain suojaama" -kyltti.
"Linnavuoren" laella on 8000 vuotta vanha kivikauden asuinpaikka. Sieltä on löytynyt myös keskiajalle ajoittuvaa esineistöä ja rakenteiden jäännöksiä.
"Linnavuorella" oli hirsivarusteinen suojalinna tuhat vuotta sitten. Siellä on suoritettu arkeologisia kaivauksia kesä-heinäkuussa 1999.

                         Koirat jäivät alas parkkiin, kun kiipesimme Virven kanssa näkötorniin.

                                                                     Korkealla oltiin.

 Sieltä menimme katsomaan, onko Hollolan vanha kivikirkko auki. Ei ollut. Se on auki vain kahtena päivänä viikossa, mikä on erittäin kummallista näin turistisesonkiaikana. Mutta katselimme kirkkoa ulkoa päin sitten vähän aikaa.

Seuraavana päivänä koirat jäivät Jorman seuraan, sillä lähdimme Virven kanssa uudestaan kirkonkylän suuntaan. Kävimme katsomassa naivisti Asta Pulkkisen näyttelyä. Todella paljon ihania värikkäitä tauluja. Olisin voinut huolia niistä monta. Näimme myös taiteilijan itsensä ja juttelimme hänen kanssaa. Varsin värikkään tuntuinen mukava ihminen.

Sitten toivomuksestani menimme katsomaan Kiikun lähdettä. Se olikin aivan viime hetken vierailu, sillä lähde suljetaan kävijöiltä. Ihmiset ovat toimillaan tuhonneet lähteen ympäristöä, joten lähde rauhoitetaan kokonaan joksikin määrittelemättömäksi ajaksi. Lähteen luo oli rakennettu puinen tasanne, josta saattoi nähdä kirkkaan veden. Rantaan ei saanut mennä.

Tässä videoklipissä enemmän tietoa.  Kiikun lähde

                                                           Vesi oli erittäin kirkasta.

                                                                 Hieno väri

 Elokuvan Järven tarina alkukuvat tapahtuvat nimen omaan Kiikun lähteessä. Toivotaan, että se saa olla rauhassa ajattelemattomilta ihmisiltä.