24.5.2013

Perjantaitouhuja

Sateinen aamu muuttui ihanan lämpöiseksi iltapäiväksi ja suuntasimme töiden jälkeen kentälle juoksentelemaan.  Saagan ontuminen on lääkityksen alettua loppunut ja kun olen heittänyt sille palloa, niin sehän pinkoo monen monta kertaa palloa noutamaan. Menee laukalla ja palaa ravilla - meidän Saagan perustyyli.

Valjaat ovat hyvän tuntuiset ja koira on oikein tyytyväinen elämäänsä. Kesäkuun alussa on Saagalla fysioterapeutti, jolta toivottavasti saan ohjeita kaularangan lihasten vahvistamiseen. Joka tapauksessa kuntokuuri pallonheiton muodossa jatkuu - ja saattaa kuin saattaakin tämä typykkä joutua myös fillarin kanssa hommiin.


Assin kahdeksan rappusen suoritus sujuu jarrusukkien kanssa oikein hyvin, kun se tajusi, ettei silti voi rynnistää rappuja alas. Nyt se tulee rauhallisesti alas ja menee rauhallisesti ylös - eikä luiskahduksia ole sattunut. Iltapiippaukset alkoivat jälleen, joten olen omatoimisesti ruvennut antamaan Assille 20 mg päiväkipulääkettä. Tuleva kesä on Assin viimeinen, jos se edes siitä kokonaan selviää. Peräpää hiljalleen menee huonompaan kuntoon. Assi ei enää edes yritä sänkyyn, kun se ei sinne pääse. Sohvalle sentään nippa nappa. Mutta niin kauan, kun pienellä lääkelisäyksellä saadaan kivut pysymään poissa, niin kauan neiti Passinen saa porhaltaa näillä tanhuvilla.

Ja kyllä se tänään taas porhalsikin. Vaikken sille palloa heittänytkään, se teki omia kierroksiaan ja palasi Frolic-palkalle tämän tästä. Sitten tuli kaikille jano.

                                       Vaikka kuppi on pieni, sopu sijaa antaa kaikille vuorotellen.

                                  - Kun nyt on juotu, niin voitaisko hei leikkiä tällä pallolla?
                          - Ei kiitos, totesi Saaga eikä ollut huomaavinaankaan nokan edessä killuvaa palloa.

                                                      Joten Friida keksi omaa kivaa sitten.

                                          Tästä tulikin Kura-Kaisalle sitten pesupäivä.

                                                                KEVÄT!!!

3 kommenttia:

  1. Voi Assi Passinen <3 Mummu näyttää niin virkeälle ja onnelliselle tuossa kuvassa. Samanmoisia päiviä vielä roppakaupalla sille. Ja sulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kati. Se onkin kaikkein surullisinta, että koira menee vahvalla tahtotilalla hankaluuksista huolimatta ja on henkisesti vielä kaikkea muuta kuin mummu. Mutta kun kroppa alkaa pettää, niin minkäs teet. Tarkkailen koko ajan tilannetta, ja niin kauan, kun ilme on tuo, niin vielä elämä jatkuu, mutta kun kivut alkavat voittaa,niin sitten ei tarvitse koiran kärsiä. Ei lääkitystäkään voi loputtomiin lisätä.
    Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten kannata pestä koiriaan ennen aksakisoja. Ikwil kävi eilen ja lauantaina ojassa vilvoittelemassa ja eilen niitä tuloksia tuli! Voi olla et Tovan mukanaolo auttoi meitä saamaan niitä nollia.

      Vaikeita päätöksiä noi mut niitä on vissiin tehtävä kun tuntuu siltä et koiran kunto menee niin huonoksi ettei se enää nauti elämästään.

      Poista