Kisailua ja kokeilua

Eilen lähdettiin Minnan ja Figon kanssa Ojankoon kisailemaan Henri Luomalan radoille. Eipä tullut mainittavia tuloksia. Ekalla radalla tuli kymppi keppi- ja hyppykiellosta. Ynnä yliaikaa. Toisella radalla Friida suhahti putkeen, kun piti mennä kepeille. Videosta näkyy, että minä kyllä olen menossa kepeille ja olen koiraa kohtuullisen ajoissa käskyttänytkin, mutta Friidan valinta oli toinen. Kolmannella radalla Friida karkasi puomilta ja sitten en ehtinyt sitä ohjaamaan. Joten kaksi hylkyä ja jonkunlainen tulos oli päivän saldo.

RATOJA VOI PÄIVITELLÄ TÄÄLLÄ.

Aika kuuma keli oli ja molemmilla agilityradoilla maksien rimat 65 senttimetrissä. Taisivat olla Friidan ekat kisat niin korkeilla rimoilla. Eipä tuo kuitenkaan rimoja onneksi tiputellut. Vähän epistä nuo tappirimat matalampia koiria kohtaan, varsinkin kun tuomari kuulemma medeissä ei laittanut rimoja korkeimmalle kohdalle.

Paluumatkalle lähtiessä koimme sydämentykytyksiä, kun moottoritierampilla Minnan autosta alkoi kuulua kummallisia ääniä. Pakko oli auto stopata, eikä mitään näkynyt. Sitten yhtäkkiä ääni hävisi. Todennäköisesti joku risu tai jotain oli tarkertunut takapyörään ja lopulta irtosi. Ihan kunnialla pääsimme kotiin takaisin.

Ennen kisoihin lähtöä kävin Katjan kanssa tekemässä Hurukselan metsään kaksi verijälkeä. Toisen Katjan koirille ja toisen Friidalle. Katjalla on terrierejä ja tavoitteena saada Orri sellaiseen kuntoon, että siitä tulisi joskus haavoittuneita tai loukkaantuneita eläimiä etsivä pikku ärrieri. Friida lähti kokeilemaan ihan muuten vain. Jäljet muhivat yön yli. Nähtiin pois lähtiessä pieni kyy lieruilemassa tiellä. Maastot ovat varmaan aika kyypitoisia.

Tänään aamupäivällä sitten suunnattiin takaisin metsään. Friida sai aloittaa. Se rupesikin aika pontevasti käyttämään nenäänsä, mutta kun liina välillä sotkeutui  oksiin ja jarrutti menoa, sille tuli uskon puute ja se alkoi hakea ihmisiltä apua ja siltä katosi punainen lanka siitä, mitä se oli tekemässä. Välillä se taas oli jäljellä, mutta lopussa sitä piti auttaa enemmän. Ei nyt mikään ihan mallisuoritus. Mutta hauska kokeilu kuitenkin.

Orrillakin välillä katkesi ajatus siitä, mitä se oli tekemässä, mutta kyllä se silti suuren osan matkaa teki nenätöitä.

Cairnterrieri Sirppa oli ihan liekeissä, kun se pääsi matkaan. Pitkään se teki hienosti töitä, mutta sitten silläkin loppui puhti. Mutta palkintosorkalle päästiin senkin kanssa.

                                                          Sirppa matkalla

                                                    Saalis on löytynyt.

                                 Taisi helteinen ilma verottaa vähän jokaisen nenätyöläisen voimia.

Kotiin tultua lähdin koirien kanssa vähän kentälle niitä juoksuttamaan. Pallon kanssa tyypit juoksivat, mutta muuten enemmän nuuskuttelivat ja söivät heinää.  Heitin Friidalle narupalloa, ja yhtäkkiä se lensikin ihan väärään suuntaan ja korkealle - ja katosi. Ei löytynyt mistään. Oletan, että se on kontin katolla. Onneksi meillä on toinenkin samanlainen pallo.

                                     Mukava sunnuntaipäivä meillä. Ja viikon päästä on LOMA!