Aapo-Sakari yökylillä ja Friida trimmissä

Eilen pääsi snautseripartainen ja pitkävillahousuinen Friida Eijan luokse trimmaukseen. Oli jo aikakin, sanon minä. Sen verran hurja turpavärkki neidillä jo oli. Karvojen alta paljastuivat sorjat sääret ja sileä kuono, sillä kuono ajettiin aivan lyhyeksi. Paikalle tuli myös Odessa-neiti, joka viikon päästä menee suurempiin näyttelyihin ja tarvitsi siis parturointia sekin. Palkaksi tytöt pääsivät vielä kentälle leikkimään, joskaan ihan niin vauhdikkaita leikkeijä ei nähty kuin silloin, kun Ode oli meillä hoidossa.   Joukon jatkoksi tuli myös kyytiin cairnterrieri Aapo, 5 vuotta, joka tuli meille yöhoitoon ensimmäistä kertaa elämässään. Aapokin pääsi juoksentelemaan kentälle. Tytöistä se ei ollut yhtään kiinnostunut vaan enemmän homma sujui chattailyn merkeissä.

Aapo haistelu - ja maistelukierroksella

Sutjakka lyyli Friida

Toinen sutjakka neiti Odessa

Yhteinen pallo, yhteinen leikki

Kiskotaan kuin sidostesukkamainoksessa konsanaan.

Pallo vaihtaa omistajaa.

Ja Aapo jatkaa haisteluaan.

Sitten alkoi sormia paleltaa ihan armottomasti. Odessa ja emäntänsä lähtivät pois ja Aapo kera Friidan laitettiin autoon. Kiltisti Aapo tuli joka kerta, kun kutsuttiin.  Kuvien laatu näin loppusyksystä ei ole kovin kaksinen, kun valon määrä vain vähenee ja vähenee. Vielä jollain lailla onnistui kuitenkin.

Aapo sopeutui sakkiin saman tien. Se ei haikaillut kotiin tai läähkännyt tai vouhottanut. Se oli kuin olisi ollut aina meillä. Se ei ahdistellut tyttökoiria lainkaan vaan otti hyvin rauhallisesti. Aivan huippu tyyppi. Lenkillä se painoi kärkietenijänä porkkanahäntä pystyssä ja merkkaili nämä Hovilan kulmat todella tarkkaan. Olin unohtanut, millaista meno poikakoiran kanssa voikaan olla. Aapo-Sakari pisti sangen monta viestiä meidän seudun koirille luettavaksi. Kerrostalon käytäväraput menivät alas päin tosi hyvin, mutta ylös päin mennessä ne tuntuivat Aaposta liukkailta. Se kuopi hetken portaiden juurella ja lähti miljoonaa menemään rappusia ylös. Lopputuloksena se lojui keskivaiheilla mihinkään rappuseen oikein osumatta. Lopulta otin tyypin kainaloon ja kannoin sen ylös. Onneksi rappusia ei ollut paljon.

Moi, olen Aapo ja mun korvat menee tälleen länään, kun olen iloinen.

Tää on mun frendi Friida, tyttöystäväksi vähän turhan iso.

Kun varaemo katseli telkkaria, hyppäsin rahille, että minua rapsutettaisiin. Kuka voi vastustaa tätä naamaa?

Mutta osasin minä lattialtakin hymyillä.

Illalla uni maittoi - niin lattialla kuin varaemon sängyssä.

Sohvalla vain käväisin. Se kun on Saagan nukkumapaikka.

Yö meni muuten hyvin, mutta käytävä-äänet saivat Aapon haukahtelemaan silloin tällöin - vaikkeivät minun korvani kyllä mitään kuulleet.  Vieraassa paikassa pitää olla skarppina.  Aamulla sitten mentiin käymään taas kentällä koko komppanian kanssa.

Puolen päivän jälkeen lähdettiin Aapo, Friida, Saaga ja minä hallille. Aapo haettiin sieltä kotiinsa ja me muut jäimme harjoitusoppilaiksi toko-koulutusohjaajakurssille. Ihan hyviä vinkkejä saimme kotiin vietäväksi. Pitäisi vain saada se tehokkaampi toko-vire taas itselle päälle.