Saagahan on siis jo pitkään ollut todella löysä liikkuja. Ei sitä huvita leikkiä tyttärensä kanssa. No, se ottaa satunnaisen spurtin kannustettuna, kun se saa palkaksi mini-Frolicin, mutta ei sitä kiinnosta juosta. Lenkillä se jolkuttaa perässä, kylläkin löysällä ravilla, mutta ei mitenkään vauhdikkaasti. Sen keskiselässä on ollut jumeja joka kerta, kun Saija on koiran hieronut. Saaga siirtyi takaisin nappularuokaan, nimenomaan kevytnappulaan, kun sen kanssa on helpompi painoa yritttää hallita. Mutta eipä kevytnappulaankaan siirtyminen ( 1 ½dl nappulaa kaksi kertaa päivässä) ole sen painoa laskenut. Se syö kiitettävästi heinää ja maata ja Jylpyn kentällä kivituhkakin maittaa. Saaga ei vaikuta masentuneelta,vaan kyllä se innostuu asioista. Aamupalaa edeltävät kaukokäskyt se tekee todella innoissaan ja tokoa se tekee kohtuu hyvässä vireessä, vaikka ei miljoonaa juoksuosuuksia teekään. Ei se ole valittanut kipuja tai ontunut tai mitään sellaista, mutta olen minä vähän huolestunut kuitenkin ollut.
Kun on riittävän huolestunut, rupeaa miettimään eläinlääkäriä. Ja niin me menimme Anjalan eläinlääkäriasemalle eilen torstaina. Metsästin Saagalta aamulla pissanäytteen. Kuppiin tuli pieni tilkka aamulenkillä ja kun laitoin kannen huonosti kiinni, niin sisältö oli valunut muovipussiin. Heh! Joten töiden jälkeen otettiin uusi näyte, kun aamupalaa ei oltu annettu mahdollisten verikokeiden takia. Oli muuten närkästynyt koira tämä Saaga, kun se suljettiin makuuhuoneeseen muiden aamupalan ajaksi. Katse syytti: - Ihan oikeesti et voi tehdä tätä minulle. Vaan sinne jäi rukka raukka nälkää näkemään. Töihin lähtiessä vielä yritin bongata kaikki puruluutkin pois lattioilta.
Eläinlääkärissä otettiin verinäyte ja stiksattiin pissanäyte. Anna-Maija Aronen tutki Saagaa ja löysi selän kipeät jumipaikat. Kerroin Saagan taustaa. Tohtori alkoi epäillä, että kyse on kilpirauhasesta. Verinäyte lähetettiin eteenpäin tutkittavaksi. Koska pissanäytteessä yksi tulos oli lievästi koholla, lähetettiin pissanäytekin eteenpäin tarkempaan tutkimukseen. Paikalla tutkittu verinäyte oli aivan ok.
Tänään sitten tulivat pissa - ja kilpparitulokset. Jälkimmäisiä jännitin enemmän. Tokihan lievä kilpparivaiva on helposti hoidettavissa lääkkeillä - ja tulevaisuudessa harrastaakin voi- mutta koska Saagalla on pentuja, ei olisi ollut kiva, että äipällä puhkeaakin kilpirauhasen vajaatoiminta. No, ei ollut sitä vaivaa. Eikä pissanäytteessäkään ollut mitään löydöksiä.
Nyt sitten saatiin ohjeeksi, että Saaga saa jakson kipulääkettä. Mikäli sen leikkiminen ja liikkuminen lisääntyy, voidaan olettaa, että syy "laiskuuteen" löytyy selästä ja voidaan ruveta tutkimaan, mitä selässä on vikana. Saagan selkävaivat ovat alkaneet synnytyksen jälkeen. Sitä ennen sen selkä oli aina priimakunnossa. Joten voihan olla, että synnytys oli sen verran rankka juttu, että jotain on käynyt sen selälle silloin. Mutta katsotaan ja seurataan, miten kipulääke vaikuttaa - vai vaikuttaako mitenkään.
Jouduin perumaan Saagan paikan marraskuun tokokisoihin. Suunnittelin voittajaluokan korkkaamista silloin, mutta ei sitä doupattuna sinne voi viedä.
Onneksi koira on ihan iloinen heppu löysyydestään huolimatta. Ja kova pussaamaan. Loppuun kuva emännän uudesta tukasta ja pusukoneesta.
Toivottavasti Saagan vointiin löytyy jotain tietoa, ja toivottavasti tieto ei sitten lisää tuksaa! Vaikka pääasiahan tosiaan on, että koira on itse iloinen ja pirteä. Se vaan ei ole kivaa, jos koko ajan pohdituttaa, onkohan kaikki hyvin kuitenkaan.
VastaaPoistaSuosittelisin erittäin lämpimästi osteopaattikäyntiä.
VastaaPoistaTsemppiä Saagalle! Oliko teillä selän kuvaaminen suunnitelmissa lääkärin kanssa. Se on varmaan hyvä tietää, jos on pidempään ollut vaivaa eikä lihashuoltokaan ole auttanut.
VastaaPoistaKyllä vain suunnitelmissa on sekin.
VastaaPoista