Pois! sanoi täti.

Tänään oli siis Friidan treeni-ilta. Evästin treenikamuja, että häiriöhenkilöitä tarvitaan radalla ja jos Friida tulee luokse, ajetaan pois. Riitta seisoi keppien lähellä, Terhi toisella puolella ja Marika kolmannessa pisteessä.

Tällainen oli rata ( pitempi numerorata):

Niinhän siinä kävi, että Friida lähti kepeiltä ensin Terhiä moikkaamaan. Terhi käski äkäisellä äänellä Friidan pois. Friida kävi vielä varovasti Riittaa kurkkaamassa, mutta kun Riittakin viittasi kintaalla, niin johan iski pehmopulla-Friidaan jännitys ja epävarmuus. Ei meinannut voida tehdä keppejä ensin ollenkaan vaan tuli kesken pois, kun ilkeät tädit sitä molemmilta puolilta tuijottivat. Mutta lelulla houkuttelemalla kepit alkoivat taas sujua. Marikaa, joka oli lähellä A:ta kiersi, vaikkei Marika mitään ollut sanonutkaan. Rata kuitenkin jatkui loppuun asti. Tehtiin toinen kerta niin, ettei muita häiriötekijöitä ollut kuin ohjaaja-Terhi. Vaikka Friidaa edelleen vähän kepeillä jänskätti ensin, saatiin toisella kerralla tosi mahtavan vauhtiset kepit ja pystyin vedättämäänkin pikkuneitiä niin, että ehdin ohjaamaan kahdeksikkohypyn takaakierron.  Josko nyt meni yhdelle tyypille jakeluun, ettei radalla olevaa henkilökuntaa kannata lähestyä. 

Annukan treeni (kirjainrata) oli pieni, mutta oli siinä omat haasteensa. Varsinkin vienti hyppy F:ltä putkeen G oli tarkkaa työtä. Mutta lopulta onnistui. Friida kääntyi uskomattoman pienessä tilassa hypyn I, kun kävin sen nenästä nappaamassa hypylle ja menin nopeasti pois tieltä ottaen koiran vasempaan käteen. Melkein koira kietoutui siivekkeen ympäri, eikä rima kuitenkaan tippunut. 

Hyvät treenit.

Kotimatkalla huomasin, että autosta molemmat etulamput olivat sammuneet. Mennessä vielä toimivat. Eli korjaamolle on huomenna matka. Höh!